Valassafarilla

No nyt ennen kuin kukaan innostuu upeista valaskuvista niin sanonpahan vaan että valaita ei kahta lahtivalasta lukuun ottamatta nähty. Hienoja nekin olivat mutta vaikeita kuvattavia koska ne eivät jää pinnalle hengailemaan vaan vilahtavat nopeasti takaisin syvyyksiin. Mutta ei minua haittaa. Pääsen vielä monille valasretkille ja matka oli muuten ihan kiva vaikka satoikin ja kylmä oli. Syksy tekee selvästi tuloaan. Olin kyllä jotenkin odottanut näkeväni jotain enemmän mutta tämän reissun kohokohdaksi taisi jäädä Víknarfjöll vuorten kaunis mutta sumuinen rantaviiva. Harmitti että vierailevat koulukaverit eivät nähneet kauniita lumipeitteisiä vuoria. Muutenkin oli erittäin synkkä ja sumuinen päivä. Ryhävalaita oli aikaisemmin päivällä nähty kaksi vaikka niitäkin on tänä kesänä näkynyt aika vähän. Lunneja näkyi mutta niin kovin kaukaa sekä joitain muitakin lajeja.

Toinen meitä pienempi paatti. Seurailimme toisiamme vaikka minusta tämä oli Gentle Giantsin kun me taas menimme North Sailingilla.

Myrskylintuja lenteli paatin ympärillä.

Yksi opiskelija seuraamassa valaiden käyttäytymistä venettä kohtaan.

Myrskylintu huutaa.

Pieniä sulamisvesipuroja virtasi alas lahteen kaikkialla Víknarfjöllin rannikolla.

Ja ne valaat tädää!