Loppuva tammikuu

Se ois sitten tämän vuoden ensimmäinen kuukausi aivan lopussa. Me päätetään se valitettavasti sairastamisen merkeissä. Pikkumies on ollut kovin kipeä tässä tammikuun loppupuolella ja tänään saatiin diagnoosiksi tämän vuoden korvatulehds numero kaksi :S Käytiin peräti kahdella eri lääkärillä kun ensin käytiin ihan terveyskeskuksessa ja sitten saatiin yllättäen aika ihan korvalääkärille. I:llä on ollut nyt korvien kanssa ongelmaa joulukuun puolesta välistä lähtien ja jos näin jatkuu vielä puolitoista kuukautta, jolloin on kontrolli, niin laitetaan luultavasti putket korviin ja leikataan kitarisat. E:llä ei koskaan korvatulehdusta ole ollutkaan. Kumma juttu. 

Muuten ei tässä sen ihmeempiä. Töitä kun lapsista kumpikaan ei sairasta ja kotijuttuja sitten muuten.

Tammikuussa oli kainenlaista säätä. Välillä näin:

Ja välillä sitten näin:

Lomatunnelmia ja suomikoulun aloitus

Tänään alkoi kauan odotettu Reykjavíkin suomikoulu. Suomikoulu on joskus aikaisemmin ollut täällä toiminnassa mutta siitä taitaa olla jo vuosikymmen, kun se viimeksi oli. Nyt aloitettiin sitten aivan uudella porukalla ja ainakin ensimmäisellä kerralla meitä oli paikalla oikein kivasti. Kaikilla oppilailla oli ainakin yksi vanhempi mukana, mikä sekin lisäsi tietenkin paikallaolijoiden määrää. Suomikoulussa on nyt kaksi ryhmää, joista isompi on kouluikäisille ja pienempi 3-5-vuotiaille mutta oli siellä kolme vielä pienempääkin menossa mukana. Meidän kummallakin lapsella ainakin tuntui olevan ihan kivaa :) Tarkoitus olisi nyt opiskella sitä suomea enemmän tai vähemmän tosissaan kahden viikon välein ja kevään lopussa on tietenkin kevätjuhla. Minulle se on todella tärkeää, että lapset oppivat suomea kunnolla. Haluan, että suomi pysyy heillä ihan jokapäiväisenä käyttökielenä eikä minään lomakielenä, joka kaivetaan vaivoin esiin kun käydään Suomessa. Meillähän on vielä ihan helppo nakki tämä kahden tai kolme kielen kanssa taiteilu kun tiedän perheitä, joissa lapset oppivat olosuhteiden "pakosta" neljää tai viittä kieltä. Eikä se minusta ole mikään kamala asia lapselle. Oppivathan lapset jatkuvasti uusia asioita niin miksi yksi niistä asioista ei olisi sitten uusi kieli. Mutta vanhemmilta se vaatii tietenkin johdonmukaisuutta, että jaksaa aina puhua sille lapselle sitä omaa äidinkieltään, vaikka samassa tilassa olisikin kymmenen muun kielistä.

Tässä vielä vähän näitä lomatunnelmia kuvien muodossa. Tässä jouluvaloja meidän pihalta vähän ennen joulua. 

 Lähitaloja.

 Vanhempien kodin kaunista sisustusta.

 E koristeli mummulle ja vaarille lahjaksi tällaiset puusydämet.

 E ja vaari viemässä kynttilöitä pihamaan lyhtyihin.

 Joulupäivän kävely.

 Aina pitää ottaa kuva äidin kivimuurista. On se vaan niin hieno eikä siinä ole käytettyy yhtään betonia tai mitään muutakaan "liimaa". Huolella ja taidolla vaan tehty :) Se jatkuu vielä kuvan ulkopuolelle kumpaankin suuntaan.

 Sitten satoi lumi ja päästiin lasten kanssa vähän pulkkailemaan.

 

Joulun viimeinen päivä

Niin ne vaan meni, joulukuu ja joulu ihan sujauksessa. Minä katosin joulukun alussa kai arkielämän syövereihin ja sitten Suomeen joulunviettoon. Jospa nyt olisi sitten vähän taas sitä kuuluisaa aikaa vaikka bloggaamiseenkin. Toivossa on hyvä elää :P Mutta ei tämä arki ole mitenkään pahaa. Ihanaa arkea tässä eletään ja välillä tuntuu ihan jopa kummallisen tyytyväiseltä. Jos ei huonoa omaatuntoa bloggaamisen vähyydestä lasketa hehheh. Huomenna juhlistetaan minun vanhenemistani sillä, että laitetaan lapset hoitoon ja käydään syömässä ja/tai leffassa. Joulukoristeetkin pitää ottaa pois mutta valot jätän kyllä piemeitä talvi-iltoja koristamaan. Täällä on ollut kovin pimeää mutta nyt valkeni kun tuli vähän lunta.

Pieni mies on jo 11 kk "vanha" ja juuri oppinut nousemaan tukea vasten seisomaan. Ei ole pikkuvauvaa meillä enää todellakaan vaan ihana melkein taapero :) Hän ja siskonsa olivat taas niin reippaita suomen- ja lentokonematkailijoita että ei voi kuin ihmetellä tätä tuuria. E:hän on jo ihan veteraanilentäjä mutta on pieni mieskin kerennyt jo kahdelle ulkomaanmatkalle ennen yksivuotissyttäreitä. Ei paha. Kertaakaan ei ole ollut sellaista oloa että en enää haluaisi lentää lasten kanssa yksin. Kyllä siihen vielä kolmaskin joten kuten mahtuis mukaan kun on ne kaksosrattaakin olemassa hehheh. Ja mitä palvelua ainakin Icelandairilla saa! Lentokonehenkilökunta on aina ihan mieletöntä ja auttavat ihan kaikin mahdollisin tavoin ja aina saa koko penkkkirivin itselleen jos suinkin on mahdollista. Katsovat vauvaa jos pitää taaperon kanssa käydä vessassa ja lapsille on kaikenlaista ilmaista viihdykettä sekä välipalaa tarjolla. Ei voi kuin kiitellä.

Nt en kerkeä oikein enempää kirjoittelemaan kun pitää hakea E hoidosta. Hän on tänään tunnin tavallista kauemmin hoidossa kun heillä oli sellainen joulun hyvästelyjuhla ja vohvelikahvit siihen päälle vielä. Sainpahan vähän extraa omaa aikaa keskellä päivää, mikä on tosi jees, koska iltaisin tuppaa jo väsyttämään ihan liikaa. Kuvituksena tässä postauksessa vielä juoulutunnelmia, sillä onhan tänään vielä joulun viimeinen päivä.

Maailman söpöin saunanpesuavustaja :)

 Äidin kauniita jouluistutuksia.