Ahdistunut työnhakija täällä hei!

"Hei! Olen Miltsu melkein kolkytvee, opiskellut alaa, jolla ei ole mitään tekemistä mainostamanne työn kanssa. En puhu työkieltä kovin hyvin ja olen raskaana niin, että mahakin jo näkyy. Ottaisitteko minut neljäksi kuukaudeksi töihin? Olettaen että raskauteni menee oppikirjan mukaan ilman mitään sen suurempaa oirehtimista."

En tiedä sitten onko vika vain minussa, mutta en osaa kuvitella kuka työnantaja haluaisi tällaisen työntekijän itselleen. Mies ja anoppi ovat mm. sitä mieltä, että höpsistä, tietenkin haluaa! Ja joo, eihän yrittämisessä mitään häviä jne. Mutta enkö nyt voisi vaan keskittyä mahankasvatukseen ja miettiä taas töitä, kun numero kakkonen menee hoitoon? Kun en ole löytänyt työtä ilman raskautta niin minkälaiset mahdollisuudet mulla siihen muka nyt on?

Haluaisin töihin ja unohdetaan nyt hetkeksi se, että olen raskaana. Minusta vain tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta oikeasti saada työpaikka. En ole päässyt vielä yhteenkään työhaastatteluun niistä paikoista, joihin olen hakenut. Osa hakemuksista on ollut avoimia ja osa jotain tiettyä paikkaa varten. Osaa olen pitänyt melko mahdottomana ja osasta olen ollut lähes varma, että tulen valituksi. Nyt olen vain menettänyt kiinnostukseni koko työnhakua kohtaan. En vain osaa olla sellainen työnhakija, mitä täällä pitäisi osata olla.

Pitäisi tehdä itseään tunnetuksi ja osata myydä itseään suoraan firmoille. Pitäisi olla suhteita ja käyttää niitä häpeilemättä hyväkseen. Pitäisi olla joku muu kuin auktoriteettipelkoinen ahdistunut suomalainen. Opiskelu kiinnostaisi mutta viime keväänä hakemastani opiskelupaikasta ei tullut mitään vastausta, sähköpostitiedusteluuni ei vastattu ja olin liian saamaton alkaakseni kaivelemaan asiaa sen enempää. Se olisi ollut valtava itsetunnonkohotus edes päästä sisään, vaikka ei meillä olisi ollut oikeastaan varaa antaa minun opiskella. Täällä kun ei saa opintotukea valtiolta. Opiskelijan on oltava samaan aikaan töissä tai otettava opintolainaa, mitä minulla on vielä Suomestakin. Mutta koska näkisin E:tä, jos olisin täysipäiväisesti koulussa, plus töissä ja vielä kotona tehtävät koulutyöt siihen päälle. Kyse olisi ollut biologian maisteriohjelmasta.

Löydänköhän koskaan mitään kivaa työtä itselleni? Tai edes vähän vähemmän kivaa. Mitään liian stressaavaa en yksinkertaisesti pysty tekemään. Tai voisinkohan jokupäivä vielä kouluttautua lisää? Suomessa asia olisi niin yksinkertainen. Voisin hyvin mennää vaikka lähihoitajakouluun. Hoitajia tarvitaan aina. Minulla riittäisi varmaan tukikuukaudetkin siihen. Ehkä sitten joskus. Joskus voin ajatella, että se oli vaan silloin se yksi vaihe, kun lapsetkin olivat pieniä, kun olin vain kotona.

Ottakee miut töihin! Osaan mm. pidellä kaneja sylissä...

Tämmönen päivä

Poden jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, miten vähän jaksan puuhailla E:n kanssa ja varsinkin käydä ulkona. Koen sen vaan olevan jotenkin äärimmäisen tylsää kulkea E:n perässä leikkikentällä, antaa vauhtia ja katsoa ettei se telo itseään missään. Puiston vaihtaminenkaan ei oikein auta kun ne on ne samat keinut ja liukumäet kaikkialla. Mitään "äitikavereita" mulla ei ole ja harvoin tavataan ketään samaan aikaan leikkimästä. Tässä meidän omassakin pihassa on pieni liukumäki ja keinut ja E viihtyisi siinä kyllä mutta minua kammoksuttaa olla siinä kaikkien naapureiden ikkunoiden alla. Vihaan tätä u:n mallista taloa. En tajunnut miten ahdistavaa se voi olla ennen kuin ostettiin tämä asunto. Melkein kaikki meidän ikkunat antaa tuohon keskipihalle ja voidaan toisen puolen naapureiden kanssa katsella toistemme ikkunoista sisään. Siksi varmaan naapureilla on yleensä verhot kiinni :P
Jokatapauksessa tänään vein E:n leikkimään tulevaan päiväkotiinsa, joka alkaakin jo maanantaina. Ollaan käyty siellä kerran ennenkin mutta silloin siellä ei ollut lapsia ja nyt oli. Vähän musta tuntui että E ei ihan pärjännyt niiden isompien kanssa ja tuntuu kummalliselta että se täytyy oppia pärjäämään muiden kanssa. Eikö sillä nyt voisi olla äiti aina mukana auttamassa? :D Monet lapset ajelivat ympäriinsä erilaisilla pyörillä ja E raukka ei vielä osaa edes polkea ja ohjata kunnolla. Välillä muut lapset tulivat myös tosi kovaa vastaan ja liikenneruuhka oli valmis. E:tä vähän ahdisti se. E on sellainen että aina kun sitä alkaa huolestuttaa tai pelottaa joku asia se alkaa hokemaan "kaikki hyvin" tai "allt í lagi".

Tungulending

Húsavíkin lähellä sijaitsee Tungulending, jota myös fossiilirannaksi olen blogissa nimittänyt. Vanha kalankäsittelytalo on nyt muutettu majataloksi/kahvilaksi ja kävimme tsekkaamassa miltä siellä oikein näytti. Ihmisiä oli todella paljon verrattuna paikan kokoon mutta kahvilavieraista suurin osa olikin Húsavíklaisia tai sieltä kotoisin olevia kesälomalaisia. Yövieraat ovatkin sitten suurimmaksi osaksi ulkomaalaisia. Paikassa on yhteensä yhdeksän huonetta ja 22 sänkyä. Tajusin, etten juurikaan ottanut kuvia itse talosta tai sen sisältä mutta paikka oli kodikas ja voisin kuvitella sen olevan varsin kutsuva yösija syksyn pimeinä iltoina kun Atlantti pauhaa ja on pilkkopimeää. Kahvilassa myydään myös alkoholia ja kakkujen lisäksi sieltä olisi saanut kylmän tapaslautasen :P Lupasin itselleni sellaisen kunhan saan taas nauttia lasillisen punaviintä niiden kanssa :) Viikonloppuisin kahvila taitaa olla auki ihan yhteen asti yöllä. Paikan omistaja on saksalainen tuttavamme ja koko muu henkilökunta oli myös ulkomaalaista. Suosittelen lämpimästi jos joku tuollapäin liikkuu ja haluaa majoittua vähän erilaisessa majatalossa. Tämän lähemmäksi merta ei monessakaan paikassa pääse. Lisätietoja löytää vaikka facebookista tai osoitteesta www.tungulending.is

Kuvia paikasta ennen talon remonttia voi katsella vaikka ihan täällä minun blogissani kun klikkaa Tungulending tunnistetta.

Sadepäivä

Tänään vaan sataa. Ihanaa :) Saa olla sisällä ihan luvan kanssa, vaikka kyllä me lenkillä käytiin että sain koirat ulkoilutettua ja E:n nukahtamaan vaunuihin. Eilen oli taas meillä sellainen "ei kyllä varmana nukuta päikkäreitä"-päivä että hohhoijaa. E kaivoi kirjaimellisesti verta nenästään ja pläästi sitä lakanaansa, mistä veri meni läpi petauspatjaan asti. Sen episodin ja lakananvaihdon jälkeen E onnistui kummallisissa asennoissa möyriessään pissaamaan ulos vaipasta ja sitä oli sitten tyynyllä, lakanassa ja vähän patjassakin. Kun kolmeen mennessä ei oltu nukahdettu päätin luovuttaa. Illalla ei ollutkaan mitään nukahtamisongelmia :)

Nyt E heräsi eikä tämänkään päivän unet olleet mitkään ylipitkät. Nyt se huolissaan pyyhkii koiria pesulapulla kun ne on edelleen vähän märkiä ulkoilusta. Kastuttiin kyllä ihan kokonaan. Sadetakki alkaa olemaan jo ihan loppu mutta olen minä sitä ahkerasti käyttänytkin.

Kuvat on Húsafellista.

Harmaa päivä

Onpas kivaa kun on pitkästä aikaa ihan kunnolla harmaata ja pisaroitakin vähän ripsottelee taivaalta. Tulee heti jotenkin kotoisa olo, eikä pöly ja koirankarvat näy lattioilla :) Illalla vois poltella kynttilöitä kun on varmaan mukavan pimeää. Minusta yöllä ja illalla saa olla pimeää, vaikka onhan se yötön yö hieno jossain mökillä kavereiden kanssa yön pikkutunneille valvoessa. Mutta muuten toivotan selkeän eron yölle ja päivälle erittäin tervetulleeksi. Kunnes se taas kääntyy niinpäin ettei päivää ole juuri ollenkaan huoh. Mietin tässä juuri että jouluhan se kohta on taas :D Kahden kuukauden päästä täällä on kovasti jo jouluvaloja ihmisillä ja kaupoissakin alkaa näkyä punaista. Itse laittelen joulujuttuja vasta marraskuun lopulla ja loput sitten pikkujouluna. Ja eihän mun hienot patioistutuksetkaan ole vielä kukkineet! Ei vielä voi tulla syksy :D Mulla on ulkona lähinnä krasseja, joku vielä aukeamaton kukka ja toinen erilainen, joulukuusta muistuttava salaatti, minttu ja thai basilika.

 Salaatti puhkeaa kukkaan kohta. Tämä on kaupasta ostettu ruukkusalaatti, jonka istutin jo toukokuussa ja monesti olen siitä lehtiä ottanut. Siinä oli toinenkin varsi mutta se ei kasvanut noin hienosti pystyyn niin se sai kenkää :)

 Eveläinen katsoo E:n murojensyöntiä tarkkaavaisena. Koirat ei oikeestaan saisi edes olla tällä matolla mutta olkoon nyt...

 E jakeli Evelle hellyydenosoituksia ja sain niistä monta kivaa yhteiskuvaa.

 Edellispäivänä tein anopin vierailua varten marjapiirakkaa pakastemarjoista. Käytin tätä reseptiä. Hyvää oli vaikka oishan se nyt ihan eri tuoreista marjoista. Se verran tuunasin, että laitoin täytteeseen mukaan valkosuklaa "pisaroita".

Maaseutuidylliä

Húsafell on jonkin verran sisämaassa, jonkin verran merenpintaa korkeammalla ja kevät oli koko maassa tänä vuonna myöhässä, joten luntakin oli jäljellä melko matalissakin paikoissa.

 Tämän talon ristin meidän unelmien taloksi kunnes kävi ilmi, että Barnafossin ikävä historia liittyi juuri tähän taloon. En usko kummituksiin mutta silti :D

Alueella sijaitsee myös Islannin suurin vuohitila Háafell, jossa vuohia on kesäkaudella 200-300 kappaletta. Yhteensä vuohia on islannissa vain alle tuhat mutta ne ovat alkuperäistä viikinkien mukanaan tuomaa rotua.  

 Tilalla pääsi tapaamaan myös kuuluisuuksia, sillä kaksi Game of Thrones-sarjassa esiintynyttä vuohta ovat tämän tilan asukkeja. Toinen heistä kuvassa alla. Vuohet päätyvät sarjassa lohikäärmeen syötäväksi :D

Tilalla on vuohien lisäksi myös kanoja, kissoja ja koiria ja näitä kaikkia pääsee tuhannen kruunun pääsymaksulla taputtelemaan ja kahvin tai teen saa kierroksen päätteeksi. Lisäksi voit ostaa vuohituotteita ja heidän omien kanojensa munia, joita mekin ostettiin rasiallinen.

 Kirkko lähellä vuohitilaa.

 Vuohitilalta palatessa ei ilma leirintäalueemme yllä näyttänyt ilahduttavalta :P

 Sitten kuvia matkanvarrelta Húsafellista Húsavíkiin.

 Näillä vuorilla näkyi tulleen uuttakin lunta vanhojen sulamattomien lumien lisäksi.

 Lintubongaukset appiukon pihalta.

 Tämä on taivaanvuohi mutta tuota ylempää en jaksanut nyt selvittää.

 Ja vähän yleistä landea Húsavíkista.

Hraunfossar ja Barnafoss

Jotakin turistikuvia tähän väliin. Húsafellissa ollessa käytiin kurkkaamassa lähistöllä sijaitsevia putouksia, joista kuuluisampi Hraunfossar on kuvissa ensimmäisenä. Nämä putukset sijaitsevat lähekkäin samalla joella ja ovat kumpikin sellaisia ei niin klassisia putouksia. Selkeä turistinähtävyys hyvin merkittyine polkuineen ja kioskeineen päivineen. Melkein autotien vieressä

Kotosalla on mennyt ihan mukavasti tämä lomaviikko. Hankittiin mm. kuivausrumpu kun tuota pyykkiäkin on tulossa lisää uuden vauvan myötä ja pientä asuntoa on tylsä täyttää kuivaustelineellä. Sitten meinataan vihdon ottaa käyttöön anopin pieni pöytäastianpesukone, joka on lojunut tuossa keittiön tasolla ja puoli vuotta :D Meinasin ensin ettei sitä tarvita kun se vie niin paljon tilaakin mutta se vain jäi tuohon tyhjänpantiksi. Nyt en malttaisi odottaa että se kytketään tomintavalmiuteen. Meidän täytyy ensin porata työtasoon reikä ja ostaa joku kaivo tms. osa sitä varten. Nytkin tuossa on läjä tiskiä odottamassa enkä millään jaksaisi tarttua toimeen. Olis se tiskikone vaan kiva jo.

Hraunfossar-putouksien vesi lirisee laavakentän läpi ja laskee jokeen matalaa pengertä alas. Vesi ilmestyy laavan sisältä kuin tyhjästä

 Tästä alkaa Barnafoss, jonka nimeä ja surullista historiaa valotan enemmän toisessa postauksessa. Ei mikään ihmeellinen näky, mutta valkoisena pauhaavan jäätikköjoen vedet ovat ihan vaikuttavia.