Joulu

Viimeksi kirjoittelin että E:lle nousi kuume ja siitä alkoi sitten meidän kaikkien sairastelu, joka ei ole oikein vieläkään ottanut laantuakseen. Olin jopa yhden päivän pois työharjoittelusta, vaikka useampikin sairaspäivä olisi ehkä ollut viisaampaa ottaa. Sairastelujen ja kurssin takia jouluvalmistelut jäivät tosi myöhään mutta sain suurinpiirtein kaiken tehtyä minkä halusinkin. Kolmessa päivässä syntyi porkkana- ja lanttulaatikot, taateli- ja hedelmäkuivakakut, karjalanpiirakat ja jauhelihapasteijat. Piparitalon palaset ostettiin ihan vaan Ikeasta eikä tavallisia pipareita leivottu ollenkaan.

Kurssilta "valmistuin" erinomaisen palautteen kera, niin islannintunneilta kuin työharjoittelustakin. Sellaisten papereiden kanssa on mukava lähteä taas uudella innolla työnhakuun kun sen aika koittaa. Nyt tämä mama meinaa ottaa ihan vaan rennosti ennen kuin bebe numero kaksi saapuu sekoittamaan jo muutenkin aika sekavaa elämäämme. Eihän tässä olekaan kuin semmoiset viisi viikkoa laskettuun aikaan.

 Jotta kevät ei ihan unohtuisi mielestä, olen jo saanut yhden siemenluettelon postista ja anopin uudesta kämpästä nappaamani kaktus tekee nuppuja. Jännää :)

Julisteita seinälle

Oho! Oppisinpas senkin, että jos painaa otsikkorivillä entteriä niin blogiteksti tulee heti julkiseksi. Otsikkoon viitaten sain vihdoin ja viimein laitettua joitain kauanomistamiani julisteita seinälle. Joulua meillä ei ikkunavalojen lisäksi vielä oikeen ole kun en ole saanut tehtyä joulusiivousta. Meinaan ottaa loppukirin tämän viikon jälkeen kun mulla alkaa vihdoin "mammaloma" :P Ollaan myös oltu koko perhe enemmän tai vähemmän kipeitä koko joulukuun alkupuoli. Itsehän olen fiksuna käynyt myös tunnollisesti töissä, vaikka raskaus plus flunssa plus työnteko ei ole ihan hyvä yhdistelmä. Tämä on vaan pitkittynyt enkä tiedä koska tästä sairaudesta pääsee kunnolla eroon.

Raskaus risoo myös! Mulla on joku ongelma jalkojen kanssa kun mikään asento ei tunnu hyvältä paitsi käveleminen ja seisominen. Mihinkään ei satu mutta makuulla/istuessa en vain millään löydä hyvää asentoa. Tämä vaivaa erityisesti yöllä kun olisi kiva nukkua. Eikä sitä nyt koko päivää jaksa jaloillaankaan olla.

On siis todella kökkö olo toisinaan. 

Myrskyn jälkeen

Täällä oli eilen illalla ja yöllä tosi voimakas myrsky. Kaikista pahin rintama iski etelärannikolle ja Vestmanna-saarille. Sääasema Steinar ilmoitti voimakkaimpien puuskien olleen seitsemän aikaan voimakkuudeltaan 52 m/s ja sen jälkeen tuulimittari on vissiin hajonnut kun se on näyttänyt aivan tyyntä. Meilläkin täällä meuhkasi ja pauhasi ulkona muttei mitään sen vakavampaa. Viranomaiset olivat kuitenkin käskeneet kaikkia pysyttelemään sisätiloissa kello viiden jälkeen ja tiekameroiden mukaan teillä ei ketään enää illalla liikkunutkaan. Miehenkin työpaikalta lähetettiin kaikki kotiin jo kolmen jälkeen.

Täällä on ollut muutenkin melko haastavat säät ainakin kesärenkailla ja huonoilla ajotaidoilla varustettujen kuskien mielestä. Lunta tuli yhtäkkiä ja paljon, minkä johdosta teiden varret täyttyivät hankeen juuttuneista neropateista. Reykjavíkissa harvoin on niin hirveästi lunta mutta tuolta pohjoisempaa kotoisin olevat ovat kyllä tottuneet lumessa ajoon. Mutta tämän myrskyn jälkeen talven ihmemaa on kadonnut ja harmittelenkin nyt kun en käynyt sitä kunnolla kuvaamassa.

Kurssia on enää kuusi päivää jäljellä plus valmistumispäivä. Meille on oikein valmistumistilaisuus ja saadaan jotkut diplomit tästä :D Päiväkodissa on mennyt ihan hyvin mutta en kyllä voi sanoa että tämä olisi mun juttu. Ehkä pienempien lasten kanssa olisi erilaista? Mutta kyllä kai tuotakin nyt ainakin hetken aikaa tekee, jos ei muuta löydy. Opettajan mukaan sen ainakin pitäis näyttää hyvältä CV:ssä, että on ollut päiväkodissa "töissä". Olen itse vanhempana jotenkin vähän sellainen "takaisin luontoon"-tyyppi että senkin takia vierastan päiväkoteja. Minusta niillä lapsilla ei ole kauhean mukavaa siellä mutta sekin varmasti riippuu kauheasti päiväkodista, henkilökunnasta, itse lapsesta ja yms. E vaikuttaa ainakin aina tosi iloiselta lähtemään päiväkotiin ja näyttää tykkäävän hoitajistaan. Vielä siltä ei oikeen voi kysyä että viihdytkö päiväkodissa?

Tänään meillä on ollut pieni potilas kun E:lle nousi myrskyn myötä kuume. Mies oli aamupäivän sen kanssa kotona kun minulla oli kurssipäivä ja meni sitten iltapäiväksi töihin kun minä tulin kotiin. Huomenna tänne tulee anoppi mun työpäivän ajaksi. Raskaushormonien tai jonkun takia en oikeen jaksa anoppia just tällä hetkellä mutta tällaisissa asioissa se on tietysti hyödyllinen :P

Meidän piha kun se vielä oli talven ihmemaa.

Lapsenkantojuttuja

Yritän tässä kirjoittaa samalla kun vauva laittaa sisuskalujani uusiksi. "Keuhkoja vähän tonnepäin ja mahaa vähän tuonnemmas noooin, nyt mahtuu hyörimään." Se tunne kun joku otus liikkuu oman vartalon sisällä on melko häiritsevä jo ihan sinällään mutta kun se otus on jo melko iso ja voimakas ja tuntuu pyrkivän mun elintoiminnoille varatulle alueelle ei ole niin kovin mukavaa. Tää on tällanen se pitää kokea itse-juttu. Koitan muistaa nauttia tästä raskaudesta kun tämä saattaa olla mun viimeinen kerta mutta ei tää aina niin herkkua ole kun on pieni lapsi, koirat ja koti huollettavana sekä tuo kurssi tietenkin. Ekalla kerralla ei ollut melkein mitään velvollisuuksia, muuta kuin kasvattaa mahaa.

Anoppi ihmetteli eilen skypessä mun mahan nähtyään että onko mulla kaksoset siellä? Tänään samoissa vaatteissa tädin kanssa puhuessa sain kuulla, että mun mahahan on pieni... Kaksoismaha vai pikkumaha? Kumpaakin tunnetta on ollut ilmassa. Kerran vissiin on ollut mahankoskettelua ja sellaista yleistä ihastelua kurssilaisten puolelta myös. Muuten on saanut olla aika rauhassa kun tämä nyt on tällainen tylsä toinen raskaus :P Maanantaina taitaa alkaa raskausviikko 30 eli sitten ois vielä kymmenen viikkoa laskettuun aikaan. Lapsi painaa jo yli kilon!

Syyskaktus ilostuttaa taas kivasti kukkimisellaan. Viime kerralla tuli vain yksi kukka mutta nyt on jo useampia ja nuppujakin vielä. Isompi valkoinen ei ole saanut olla tarpeeksi viileässä eikä kuki tällä kertaa.

 Ihanat muovieläimet, jotka ostin E:lle joululahjaksi Suomesta. Olen aina lelukaupoissa ihaillut tätä sarjaa ja kammoksunut niiden hintoja mutta ajattelin silti alkaa keräämään näitä E:lle.

Loka-marraskuun vaihde Suomessa

Voi luoja tätä päivitystahtia. Noh, luovuttaa en vielä meinaa. Jospa se bloggaus into, aika ja energia vielä jostain löytyisi.

Olimme E:n kanssa Suomessa käymässä ja tultiin viikko sitten torstaina takaisin kotiin. Kotiinpaluu ei ollut kovin hehkea, ettenkö sanoisi. Koiranakarvoja oli mielettömästi, kun imuriin ei oltu koskettu viikkoon, ja Evellä on karvanlähtö. Lisäksi mies on nyt innostunut sellaisesta pelistä, jossa juostaan pitkin maita ja mantuja etsimässä kuvitteellisia portaaleja yms. ja lähti tietenkin pian meidät haettuaan tekemään jotain "todella tärkeää" tähän peliin liittyen. E oli nukahtanut matkalla kentältä kotiin ja oli herättyään tosi itkuinen kaikesta väsymyksestä ja muutoksesta. Kaikessa kotiintulohässäkässä E vielä pissasi sohvalla (peiton päällä) istuessaan alleen ja ajattelin, ettei tästä voi kotiintulo enää huonontua. Vielä se kuitenkin vähän huononi, kun miehen veli tuli käymään tähän peliin liittyen ja pojat lähtivät yhdessä vielä jonnekin juoksentelemaan kun minä menin nukkumaan. Ei sitten rauhallinen koti-ilta olisi ollut mitään?

Seuraavana päivänä E meni päiväkotiin ja minä kurssille ja E:tä hakiessa huomattiin, että E olisi seuraavan viikon "viikon lapsi". Se tarkoitti sitä, että Edda nukke tuli meille viikonlopuksi ja sitä piti sitten kuljettaa mukana ja dokumentoida kuvin ja sanoin Eddan viikonloppua Eddan mukana tulevaan kirjaan. Osa lapsista on kai ihan innoissaan saadessaan tän Eddan kylään mutta ei E. Siispä meidän vanhempien piti muistaa ottaa Eddaa mukaan ja lavastaa jotain tilanteita että saatais kuvia siihen kirjaseen :P Suorituspaineita lisäs tietty se, että jotkut toiset perheet oli (tai siltä ainakin näytti) olleet tosi aktiivisia Eddan kanssa ja kirjoittaneet paljon. Saatiin me kuitenkin jotain aikaiseksi ja lopputuloksesta tuli musta ihan kiva. Sitä oli loppujen lopuksi ihan kiva tehdäkin, vaikka pääsin sunnuntaina sen takia vasta yhdeltä nukkumaan. Muita "viikon lapsena" olemiseen kuuluvia juttuja on että E:n kuva on koko viikon osaston ovessa, maanantaina ne luki yhdessä sitä Edda kirjaa ja katsoivat mitä Edda oli E:n kanssa tehnyt, tiistaina sai valita lauluja yhteislaulussa, keskiviikkona viedä yhden lelun mukaan päiväkotiin, tänään torstaina sai viedä kirjan ja huomenna kaikkien osastojen "viikon lapsille" lauletaan koko päiväkodin yhteishetkessä laulu.

Kurssilla olen ollut neljä viikkoa, joista reissun takia paikalla vain kolme. Vielä melkein viisi viikkoa jäljellä. Viikon päästä alkaa jo työharjoittelu päiväkodissa. Melko jännää. Ryhmäkin on alkanut tulla tuktuksi ja kaikkien nimet muistaa ja jotain taustastakin. Puolalaiset puhuvat keskenään puolaksi ja siitä me muut ei tietenkään ymmärretä mitään. Onneksi osa puhuu mielellään islantia tai englantia meidän muidenkin kanssa. Opettajat on olleet yleisesti tosi hyviä ja päteviä paria poikkeusta lukuunottamatta. Asiat on kyllä olleet melko yksinkertaisia ja ihan hirveästi en ole uutta päässyt oppimaan. Islannissa ja suomessa kun on niin samantapaiset toimintavat suhteessa lapsiin ja heidän hoitoonsa.

Muutama syksyinen kuva Suomesta.

Edda teekutsuilla.

Uudella kurssilla

Heissan taas! Olen aloittanut uuden kurssin, jossa opetellaan islantia ja lastenhoitoa. Kurssin päätteeksi pitäisi voida työskennellä päiväkodissa, kouluavustajana tai koululaisten iltapäiväaktiviteettien ohjaajana. Kurssiin kuuluu olennaisena osana työharjoittelu jossain päiväkodissa. Koko homman pitäisi olla valmis joulukuun puoleen väliin mennessä. Kurssia on siihen asti joka arkipäivä 9.10-12.50. Kurssipaikka on kätevästi aika lähellä meitä ja joku reipas voisi hyvin vaikka kävellä sinne :P Minä valitsen autoilun kun vielä voin koska se antaa minulle hieman lisäaikaa, ennen kuin täytyy hakea E kahden jälkeen hoidosta.

Kurssilla on siis pelkästään ulkomaalaisia ja me kaikki olemme naisia. Kymmenen kurssilaisista on puolalaisia ja lisäksi meitä on yksi marokkolainen, thaimaalainen ja slovakialainen, minun lisäkseni. Kurssilla vaaditaan islanninkielen tasoksi 3, mutta käytännössä minusta tuntuu, että tuonne on päässyt vähemmälläkin osaamisella. Ensimmäisen viikon aikana ollaan lähinnä opiskeltu kieltä, tutustuttu toisiimme ja ihmetelty erityislapsien juttuja. Viisi tuntia putkeen asiaa vammaisista- ja erityislapsista oli aika uuvuttavaa, varsinkin kun opettaja puhui nopeasti ja käytti paljon uusia vaikeita sanoja. Minä nyt ihan hyvin pysyin kärryillä (olen tasolla 6) mutta osa kurssilaisista ei ymmärtänyt juuri mitään. Tiedän, koska oli ihan pakko kysyä sitä ensimmäisen tunnin jälkeen. Sanoin asiasta myös opettajalle, mutta hän ei juurikaan osannut muuttaa opettamistaan tai selittää paremmin, kun kukaan ei kysynyt mitään. Marokkolainen nainen sanoi ettei halunnut kysyä koska uskoi ettei ymmärtäisi vastauksesta kuitenkaan mitään. Thainainen vasta pihalla onkin ja minua todella ihmetyttää miten hän jaksaa olla tuolla kurssilla. Minä olen itse sellainen, että turhaudun todella helposti, jos en osaa tai ymmärrä asioita.

Kurssin takia omaa aikaa on nyt todella vähän verrattuna aikaisempaan ja siihen kestää vähän aikaa tottua. En myöskään pääse käymään kansainvälisessa käsityökerhossa mutta eihän tämä kestä kuin pari kuukautta. En pääsisi siellä käymään muutenkaan, jos olisin työelämässä. Pitää tutkia jotain iltatapaamismahdollisuuksia. Postauksen kuvat ovat viikko sitten perjantailta, kun kävelin autolta käsityökerhoon.

Lokakuussa

Täällä sataa ja on melko syksyistä. Harmaata. Koristekrassit jaksavat silti kukkia patiolla ja minun puolestani saavat niin tehdä ihan miten kauan vain halauavat. Onhan tässä aikaa siihen kun kevään ensimmäiset kukat ilmaantuvat. Nautitaan noista viimesistä vielä kun voidaan. Miehen mukaan Jyskissä on jo joulutavarat myynnissä. Vähän turhan aikaista minun makuuni.

E:llä oli pitkä viikonloppu kun päiväkoti oli suljettu perjantaina. Vietimme aktiivisen aamun sinä päivänä ja E taisi vähän vilustua kun äiti ei ollut osannut pukea hänelle tarpeeksi vaatetta päälle. Taisi olla silti kivaa palella rannalla ja kerätä kotiloita taskuun koska autoon päästyä piti alkaa itkemään ettei lähdettäisi vielä pois. Että jos ei äiti osannut vaatettaa niin osasi kuitenkin kivaa tekemistä järjestää. Illalla nousi sitten kuume, joka onneksi jäi vain sen illan ja yön murheeksi. Lauantai oli rento kotipäivä ja sunnuntaina pääsi katsomaan serkkuja ja heidän upeita lelujaan. Illalla ei olisi sitten millään haluttanut mennä nukkumaan ja äiti oli ihan tyhmä ja kamalan epäreilu. Äitiäkin harmitti se.

Kaupunkikuvaa ja semmosta

Taas aikaa vierähtänyt viime kerrasta. En tajua miten tämä blogaaminen nykyisin takkuaa näin. Ehkä sitä ei tarvitse tajutakaan. Se vain on näin ja sillä siisti. Tänään oli vuorille tullut ensimmäiset uudet lumet ja iltapäivällä satoi rakeita.

Eipä tässä ole mitään niin hirveän jännää tapahtunut viimeaikoina. E oli vähän kipeä ja maanantain kotona ja sunnuntaina käytiin ensimmäistä kertaa keskustan kaupunginkirjastossa. Hommasin kortin itselleni ja lainattiin pari DVD:tä ja yksi kirja. Kirjaston lastenosasto olikin oikein mukava ja lapsiystävällinen paikka. Siellä sai piirtää, leikkiä aidatussa leikkinurkkauksessa tai lueskella pehmeillä patjoilla. Mennään varmaan sunnuntaina taas käymään siellä kun palautetaan yksi DVD. Neitsytkirjastokäynnin jälkeen käytiin vielä Dunkin Donutsissa ostamassa laatikollinen donitseja ja mentiin kotiin herkuttelemaan. Ei oltu sielläkään käyty aikaisemmin. Karamellidonitsi ei ollut kummoinen mutta kaksi muuta maistamaani olivat kyllä hyviä.

Kahtena perjantaina olen käynyt kansainvälisen naisporukan käsityötapaamisessa eräässä kahvilassa. Tapaaminen on avoin kyllä miehillekin mutta heitä ei ole näkynyt. Tarkoituksena on käsitöiden varjolla auttaa ulkomaalaisia naisia tutustumaan toisiinsa. Aivan mainio juttu kaltaiselleni puolisyrjäytyneelle mökkihöperölle :) Siellä on ruodittu pakolaistilanteet, synnytykset ja muut tärkeät asiat teen juonnin sekä puikkojen heilutuksen ohella. Ikäjakauma on tosi laaja alle aksikymppisistä yli kuusikymppisiin mutta ei se tunnu ketään häiritsevän. Osa on ollut Islannissa suurimman osan elämäänsä ja toiset vain muutaman kuukauden käynnillä. Mielenkiintoista kuulla miten ihmiset ovat tänne päätyneet ja mitä he täällä nykyään puuhaavat.

Työkkärin kurssia on vielä pari kertaa jäljellä ja sitten sekin hauskuus on loppu. Olen miettinyt yhden vapaaehtoisen kurssin käymistä mutta sen yksityiskohdat ovat vielä vähän pimennossa. Olen harkinnut myös Punaisen ristin vapaaehtoiseksi ryhtymistä mutta en ole vielä osannut päättää mihin hommaan haluaisin hakea. Mietin myös että olenko nyt ottamassa liikaa uusia juttuja tähän raskauden toiselle puoliskolle mutta kai noista pääsee eroon jos alkaa tuntua liian paljolta.

Kuvat lähinnä keskustasta kun olen jättänyt auton pysäköintimaksualueen ulkopuolelle ja kävellyt sinne käsityökokoontumiseen. On siellä jokunen kyllä muualtakin.