maanantai 23. syyskuuta 2019

Pikainen piipahdus

Melko nuhainen ja kiireinen blogisti täällä hei. Energiaa ei jotenkin nyt tunnu riittävän blogiin asti mutta ehkäpä keskiviikkona kun on vapaatakin. Viikonloppuna oli vapaata mutta silloin käytiin mm. taloja katsastamassa ja pehmolelusairaalassa hoidatuttamassa parit pehmolelut kuntoon.

Meillä on asunnon etsintä päällä ja yllättäen katse on suuntautunut vähän Reykjavíkin ulkopuolelle ihan uusiin maisemiin. Saa nähdä tuleeko meistä talon omistajia jossakin pikkukylässä :D Islanti oi Islanti, eikö tieni koskaan vie täältä pois?? Vaikka mikäs tässä minnekään pois olisi tarve päästä. Ihan hyvä täällä on, vaikka joskus levottomuus ja koti-ikävä vaivaavatkin. Mutta asuntojutuista en uskalla oikein mitään sanoa ennen kuin on jotakin mustaa valkoisella. Siihen asti kaikki on mahdollista.

Olisikohan viimeinen syksy nykyisellä kotikadulla?

 Vehreyttä työpaikan pihassa.




keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Maitovalas- ja lunnikeskus Vestmannasaarilla

Taannoisella saarivierailullani pääsin päivittämään lunnitietämystäni aivan yllättäin. Ilmeisesti tuohon aikaan vuodesta lunnin poikaset lähtevät koloistaan avaraan maailmaan ja päätyvät kylän valojen takia usein jonnekin aivan muihin paikkoihin kuin avomerelle. Esimerkiks kaupungin satama öljyisine vesineen ei ole hyvä paikka lentämään opetteleville lunneille. Niinpä saarella toimii "lunnipartio", joka on värvännyt erityisesti saaren lapset hommiin pelastamaan eksyneitä lunninpoikasia. Poikaset otetaan kiinni ja laitetaan esimerkiksi pahvilaatikkoon ja sitten ne viedään lunnipartion toimistolle mitattaviksi ja merkittäviksi, jonka jälkeen lapsi saa lunnin takaisin ja saa käydä päästämässä sen hyvässä paikassa vapaaksi. Käytönnössä ne heitetään ilmaan merenrantakielekkeen päältä :D Huonokuntoiset öljyiset lunnit pääsevät kylpyyn ja tervehtymään lunnipartion hoivoyksikköön ennen vapauttamista.

Uutena juttuna Vestmannasaarilla on maitovalaiden ulkoilmasuojeluallas :D Tai no kyseinen allas valmistunee jossain vaiheessa mutta kaksi sen asukasta on jo muuttanut Kiinasta Islantiin ja heitä pääsimme myös katsomaan lunnikeskuksessa vieraillessamme. Todella söpöjä ja uteliaita kavereita olivat he. Entisiä "delfinaario" eläimiä ovat.

Että jos tuonne satutte niin käykää ihmeessä ainakin lasten kanssa katsomassa :)

Klikkaa tästä!



 Kävimem erään saarelaisen luona kahvilla ja heillä sattui juuri olemaan yksi tällainen poikanen pyykkikorissa odottamassa mittaukseen pääsyä.

 Väkeä lappasi laatikoiden kanssa sisään ja ulos.
 Lunniakvaario

 Lunneja toipumassa.
 Keskuksessa oli myös pienimuotoinen akvaario, jossa pääsi näkemään Islantilaisia mereneläviä.







torstai 12. syyskuuta 2019

Ekaluokkalaisen koulu

Meillä on täällä takana jo kaksi ja puoli viikkoa koulutaivalta ja ajattelin kertoa vähän että millaista se koulu on ollut ja tulee olemaan. Täällä siis ei ole varsinaista esikoulua vaan koulu aloitetaan sinä vuonna kun täytetään kuusi ja sitä ennen päiväkodin viimeisenä vuotena on tutustuttu ja harjoiteltu jonkin verran kirjaimien ääntämistä ja niiden kirjoittamista. Lukemaan ei tietääkseni lapsia opeteta ellei sitten joku ole oikein kovasti edellä ja tarvitsee haastavampaa tekemistä. E esimerkiksi ei osaa vielä lukea ja kirjoittaa kunnolla mutta ainakin lukemisen opettelu etenee vaihdilla ja osaa kirjoittaa esimerkiksi oman nimensä pienin kirjaimin.

Koulusta tulee joka päivä jokin lukuvihkonen kotiin ja lapsen tehtävä on lukea sitä tai jotain muuta vanhemmille mutta myös vanhempien tehtävä on lukea lapselle. Lapsi saa jokaisesta lukemastaan tai kuuntelemastaan kirjasta leiman ja kymmenen leiman jälkeen tulee tarra ja kymmenestä tarrasta sitten jotain tosi ekstraa. Näitä siis täytyy kirjata sellaiseen vihkoon, mikä kulkee repussa ja opettaja sitten koulussa tarkistaa ja antaa leimoja/tarroja. Mitään muita läksyjä ei ole tullut enkä usko että tuleekaan. Eikä nuokaan varsinaisesti ole läksyjä mutta tällä leima/tarrasysteemillä selvästi halutaan kannustaa lukemaan mahdolisimman paljon. Minä olen kirjannut sinne kaikki suomeksi lukemani kirjat myös sillä olisihan se nyt epäreilua, jos niitä ei laksettaisi :D

Koulua on joka päivä 8:30-13:40 lapset saavat kävellä kouluun ja kotiin koska täällä on aika turvallista. Moni 1-2 luokkalaisista lapsista viettää iltapäivän koulun pihalla sijaitsevassa iltapäiväkerhossa kunnes vanhemmat tulevat kotiin. Minä tulen kotiin niin aikaisin että E saa kävellä suoraan kotiin koulun jälkeen. E taitaa olla luokkansa ainut, joka ei mene iltapäiväkerhoon. Se aiheutti E:lle ainakin aluksi vähän kummastusta. Iltapäiväkerho järjestää myös kyydityksen harrastuksiin, jos näin halutaan. Meillä minä sitten kuskaan.

Islannissa koulussa syödään eväät. Heillä on sellainen kahvihetki kymmenen aikaan, jolloin kaikki syövät eväitään. Sitten kahdeltatoista on varsinainen lounas, jolloin voi syödä erikseen maksettavaa lounasta tai omia eväitä. E ei ollut innostunut kouluruuasta joten päätimme että hän saa sitten vähän tukevammat eväät ja syö niitä kahdesti päivässä. Suurin osa syö kuulemma lounaan. Yhtenä päivänä E oli kuitenkin käsketty syömään myös lounasta koska oli määrä mennä jonnekin pitkälle kävelylle. Evöiden kanssa saa myös olla tarkkana koska mitään epäterveelliseen viittaavaakaan ei saa olla :D Tämä osittain terveellisyyden takia ja osittain sen takia, ettei tulisi kateutta lasten kesken. Edes sellaisia "terveellisiä" jogurtti tms. energiapatukoita ei saa olla ja juomana vain vettä. Voileipä, vihannekset ja hedelmät ovat SE juttu. Koulu on myös roskaton ja kaikki kääreet sun muut mitä tuot eväiden mukana viet myös takaisin kotiin. Niinpä en yleensä käytä mitään kääreitä vaan vain eväsrasiaa.

Ekaluokkalaisilla on liikuntaa kaksi kertaa viikossa puolen tunnin ajan ja uintia kerran viikossa sekä lisäksi 40 minuutin tanssitunti. Kysykää vaan jos joku tätä sattuu lukemaan ja haluaa tietää lisää islantilaisesta koulusta. Käsittääkseni nämä asiat vaihtelevat jonkin verran kunnittain ja kouluittainkin jopa. Esimerkiksi meidän ei tarvinut ostaa mitään koulutarvikkeita mutta tämä on aika uusi juttu eikä välttämättä päde kaikissa Islannin alakouluissa. Reppu ja uimavaatteet sekä uimalasit pitää olla ja nyt on ainakin tosi "in" että on sellainen reppu, jossa on mukana irroitettava pikkureppu uimakamoja varten. Peruskoulu kestää täällä kymmenen vuotta ja on jaettu ala-, keski- ja yläkouluun.

 Yhden päivän eväät. Kaksi kolmioleipää päällekkäin.

Eka- ja tokaluokkalaisia lapsia matkalla koulusta kotiin ja kiipeilemässä jonkun autotallin katon päälle. Oma tyttäreni mukaan lukien. Voi olla että koko kylä kuuli kun huusin heidät alas sieltä.

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Työpaikan ilotteluretkellä Heimaeyllä

Heti työt aloitettuani huomasin ilmoituksen työpaikan järjestämästä retkestä Vestmannasaarille ja päätin heti ilmoittautua mukaan kun vieläpä huomasin kyseisen päivän olevan vapaapäivä. Koskaan en ole kyseisillä saarilla käynyt mutta siellä käyminen on ollut kyllä "listallani" jo pitkään. Ilmat eivät meitä tällä kertaa oikein hellineet mutta sen verran sumun ja sateen seasta erotettiin maisemia että varmasti olisi aivan huikea paikka selkeämmällä säällä.

Päivä alkoi aikaisin työpaikan pihalta, josta lähdettiin bussikuljetuksella kohti Landeyjarhöfniä ja sieltä laivalla Heimaeylle, joka nykyään on Vestmannasaareten ainoa asuttu saari. Parhaimmillaan siellä on asunut yli viisi tuhatta ihmistä ja nykyäänkin noin neljätuhatta eli Islannin mittapuulla aika paljon. Saaret tulivat "kuuluisiksi" vuonna 1973 tapahtuneen tulivuorenpurkauksen takia, jossa yli kolmesataa taloa hautautui tuhkaan ja laavaan ja koko saari evakuoitiin yhdessä yössä. Purkaus kesti puoli vuotta ja laava uhkasi sulkea Heimaylle tärkeän sataman kokonaan mutta se saatiin pysähtymään ruiskuttamalla siihen jatkuvalla soitolla kylmää merivettä. Heymaeyllä on purkauksesta kertova museo, jossa kävin ja suosittelen kyllä jos tuolla satutte käymään.

Kävin myös akvaario/lunni pelastuskeskuksessa ja sitten meillä oli paikallisen vanhemman sedän vetämä kiertoajelu, jonka minun mielestäni olisi voinut jättää väliin. Sateessa ja tuulessa bussin ikkunasta ei nähnyt juuri mitään ja sedän jutut naurattivat lähinnä vain yli viidenkymmene ylittänyttä naisväkeä, jota myös 85% matkaseurueestamme edusti :D

Ilta päättyi hyvän ruuan ja juoman merkeissä Gott ravintolassa ja sitten edessä olikin taas laiva- ja bussimatka takaisin kotiin. Hauskaa kyllä oli ja varmasti lähden toistekin, jos jonkinlainen tuollainen retki taas järjestetään. Lisää Heimaeystä viellä toisessa postauksessa mutta tässä joitain tunnelmakuvia upealta saarelta.




















maanantai 2. syyskuuta 2019

Alueiden nimistä

Ainakin Reykjavíkissa ja Húsavíkissa on sellainen tapa nimetä katuja, että jokainen kadun nimi tietyllä alueella päättyy aina samaan sanaan. Meidän kaupunginosan nimi on Grafarvogur ja se on väkiluvultaan ja varmaan pinta-alaltaankin Reykjavíkin suurin kaupunginosa... vai onkohan se lähiö? No kuitenkin, Grafarvogur on sitten jaettu pienempiin osiin tai alueisiin (hverfi) ja jokaisen alueen sisällä kaikki kadut päättyvät samaan sanaan. On esimerkiksi Húsahverfi, jossa sijaitsevat esimerkiksi sellaiset kadut kuin Veghús ja Dalhús ja koulun nimi on Húsaskóli. Sitten on vaikka Hamrahverfi, josta löytyy mm. Leiðhamrar katu ja koulu on tietenkin nimeltään Hamraskóli. Ja otetaan nyt vielä sitten vaikka Rimahverfi, jossa kadun nimiä ovat esimerkiksi Laufrimi, Mosarimi ja Rósarimi ja koulu Rimaskóli.

Minusta tämä tapa on hirveän kätevä koska vain kadun nimen kuulemalla tiedän yleensä heti missä päin kaupunkia katu sijaitsee, vaikken olisi koskaan juuri sitä nimenomaista kadunnimeä kuullutkaan. Myös asuntoa etsiessä on helppo heti osoitteen näkemällä päätellä haluaako tutustua sillä tietyllä alueella sijaitsevaan asuntoon vai ei. Tuolla keskustan suunnilla on sitten niitä virallisia katuja eli gata-loppuisia katuja ja muitakin vähän ristiin rastiin. Keskustaa ei oikein lasketa tähän systeemiin mukaan.

Omituisin Grafarvoguriin laskettava asuinalue on ehdottomasti Bryggjuhverfi tai "laiturialue" näin hienosti suomennettuna :D Siellä on paljon hauskoja ja erikoisia taloja, joiden on kai tarkoitus olla vähän sellaisia tanskalaistyylisiä tai jotain. Kävin siellä joka tapauksessa yhtenä iltana kävelemässä ja otin myös kuvia tästä iloisesta mereisestä talorykelmästä. Katujen nimet päättyvät tietenkin bryggja-sanaan :P

Jätin auton Hamrahverfin puolelle ja  kävelin autosillan alta menevää kävelysiltaa pitkin Bryggjuhverfin puolelle.


 Oli nousuvesi. Laskuveden aikaan vettä on paljon vähemmän.






 Islannissa harrastetaan todella vähän purjehdusta tai huviveneilyä. Tämä kuva siis vähän hämää.

 Värienkäyttö on Islannissa sallittua.