Sushia, "meidän kissa" ja viinirypäleitä

Perjantaina tein ainakin omasta mielestäni ensimmäisen kerran sushia sitten E:n alkuraskauden eli siitä alkaa olla kohta seitsemän vuotta. Sitä ennen tein sushia kotona sillä lailla säännöllisen epäsäännöllisesti koska meillä vain minä syön tätä herkkua. Tuo viimeinen kerta oli sellainen että tein oikein ison läjän vain itselleni mutta sitten jostain kumman syystä ei oikein maistunutkaan. Syy ruokahaluttomuuten kävi sitten aika pian ilmi ja aloittaa tässä kuussa koulun :O Vähän oli sellaista haparointia ilmassa nyt perjantaina mutta aika pian se sitten muistui mieleen että miten niitä tehtiinkään mutta näistä puuttuu kurkku koska ah niin halvassa ja meidän suosimassa Bónuksessa ei ollut sitten OLLENKAAN kurkkua myytävänä... Ja tämä on ollut aika riittoisaakin hehe. Tein viisi rullaa, joista nyt sunnuntaina aamiaisen jälkeen vielä yksi jäljellä. Totta kai sushia voi syödä aamiaiseksi! Koska en käytä raakaa kalaa vaan kylmäsavua niin tämä säilyy ihan hyvin pari päivää ainakin. Mietin että voisin sitten joskus töiden alettua tehdä itselleni sushia evääksi hmm. On vähän näitä kiloja alkanut kummasti kerääntyä ja tarttis vissiin alkaa tekemään asialle jotain. Sushi voisi olla ehkä vähän sellainen kevyempi lounasvaihtoehto.

Meillä on tällainen kissa. Tai ei se meidän ole mutta asuu samassa talossa ja viettää suurimman osan ajasta ulkoan tuossa pihalla. Omistajansa on sellainen vähän viinaanmenevä mutta ainakin hän vissiin ruokaa saa ja kissanluukkukin parvekkeen ovesta löytyy että pääsee säätä pakoon. En itseasiassa edes tiedä miltä omistajansa näyttää, vaikka ollaan asuttu tässä nyt viisi vuotta. Kuulen vain joskus aamuisin kovaa musiikkia hänen asunnostaan ja oletan hänen palailleen baarista? kotiin.

Olemme nimenneet kissan "Rohkeaksi kissaksi", koska hän on tosi rohkea ja ystävällinen eikä pelkää meitä. Monesti Rohkea kissa viettää aikaa meidän terassilla ja joskus istuu tuossa meidän terassin oven vieressä ikkunassa ikään kuin odottamassa meitä. Koskaan emme ole häntä syöttäneet ja hän ei saa tulla meille sisälle, vaikka joskus yrittääkin. Eli kai hän vain jotenkin tykkää meidän seurasta? Rohkea kissa on sietänyt hienosti I ja M vauvojenkin vähän kovemmat otteet ja vain kerran sähähtänyt kun I jotenkin vauvana vahingossa satutti sitä. Olen opettanut lapsille miten eläimiä kuuluu kohdella ja me emme esimerkiksi nosta Rohkeaa kissaa koskaan syliin. Toiset lapset kun retuuttavat kilttiä kissaa ihan riittävästi.

Mutta ei hänestä vain iloa ole... Hän on kyllä pissaillut ja kakkaillut ihan vääriin paikkoihin tässä vuosien saatossa ja on silloin saanut kuulla kunniansa :D Silti hän aina palaa.

Torstaina kävin M:n kanssa ranskalaisen ystäväni S:n pojan K:n yksivuotissynttäreillä. En oikein tiennyt näistä juhlista mitään etukäteen mutta innolla lähdin avoimin mielin katsomaan. Saavuin isolle omakotitalolle mukavalla alueella ja astuin huhuillen avonaisesta ovesta sisään. Kukaan ei vastannut mutta osoite oli oikea ja ulkona oli yksinäinen ilmapallo ilmoittamassa synttärijuhlista. Lopulta läysin ihmisiä talon uumenista ja synttärisankarin äiteineen talon takapihalta. Meillä on ollut erinomaisia säitä ja tuokin päivä oli aivan ihana ja koko parituntisen vietimme ulkona. Tapasin aivan ihania islantilaisia ja juttelin paljon ja nautin kovasti. M varasti koko shown iloisilla ja hauskoilla touhuillaan ja VIIHDYIMME molemmat :) Lopulta oli lähdettävä ettei M ihan väsyisi ja kotona loppuperhekin jo odotteli mutta minulle jäi näistä juhlista aivan todella hyvä mieli. Ihanaa kun on olemassa niin mukavia ihmisiä ja heidän talonsakin oli niin mielenkiintoinen. Heillä oli muun muassa talon yhteydessä tällainen aurinkohuone, jossa kasvoi viinikäynnös ristiin rastiin ja viinirypäleet roikkuivat siinä yläpuolellamme kun söimme. Aivan ihanaa! Kasvi oli tuossa paikallaan kuulemma jo kahdeksankymmentäluvulla kun he ostivat talon.