Ulkomaalaiset ja sukupuolineutraalit lapset

Meidän lapset ovat ihan kaksikielisiä mutta yleensä puhuvat keskenään suomea, myös seurassa. Suomi taitaa olla heillä enemmän sellainen kotikieli ja islanti sellainen "julkinen" kieli, mitä käytetään sitten kaikkialla muualla kuin oman perheen parissa. Toki islantia myös kotona isänsä kanssa puhuvat mutta suomea puhutaan enemmän koska isänsä on minua vähemmän paikalla. Ja sitten nuo isommat ovat aika saman näköisiä samanlaisine hiustyyleineen ja osittain perinteisiä sukupuolinormeja rikkovine vaatteineen ja tavaroineen :D

Oli huvittavaa viikonloppuna kun vähän tuntemattomammiksi jääneet pihan pojat tekivät meidän lapsiin ja minuun vähän enemmän tuttavuutta ja olivat kovin ymmällään kielistä ja sukupuolista. He asuvat täällä siis vain silloin kun ovat isällään ja viihtyvät paljon keskenään nämä kolme veljestä, joten emme olleet mitään aikaisemmin heidän kanssaan puhelleet. E ja I olivat jostain syystä vähän haluttomia tekemään tuttavuutta ja tyytyivät leikkimään keskenään ja hölisivät siinä jotain ihan kummallista kieltä, joka kaikkien lasten mielestä tietenkin on englantia. Tai sitten puolaa, koska täällä on paljon puolalaisia. Englantia tai puolaa kummiskin. Suomi ei tunnu sanovan heille oikein mitään mutta eipä taida ne englanti ja puolakaan loppujen lopuksi. Meidän entinen naapurin tyttö kyllä tiesi mitä suomi on ja hänen mielestään se oli maailman siisteintä osata suomea ja valehteli kaikille osaavansa suomea ja että hänkin käy suomikoulussa :'D Hän kun oli kasvanut tässä meidän vaikutuksen alaisena ja suomen puhuminen nyt oli aivan hienoa ja luonnollista hänelle. Hän jopa kutsui minua kerran äidiksi. "Äiti viltu hjálpa mér?" Äiti, voitko auttaa minua? Luulikohan hän että nimeni on Äiti vai tajusikohan että äiti on sama kuin mamma...

Jokatapauksessa nämä pojat ihmettelivät kauheasti että eivätkö nuo lapset osaa islantia ja mitä ne oikein puhuu ja miks ei ne puhu islantia? Eikö ne osaa islantia?? Minä siinä sitten että juu juu osaa ne islantia mutta ne ei nyt vaan jostain syystä halua puhua islantia kun leikkivät keskenään :P Toinen ongelma oli se kun eihän noista lapsista pystynyt sanomaan että onko ne poikia vai tyttöjä. Yhdellä tavallaan poikamaiset vaatteet, joissa kyllä liilaa mutta sitten pitkät hiukset ja liila tyttöjen pyörä mutta taas toisaalta spiderman kypärä.... M lyhyine vauvahiuksineen muuten tyttömäisissä vaatteissa mutta sitten oli aika poikamaiset kengät ja vauvat nyt on hankalia sukupuolettaa aikuisillekin :P Pojilla meni vaikka kuinka monta kertaa sekaisin että kuka nyt olikaan se poika ja selventivät asiaa toisilleenkin että ei tuo ole poika kun tuo on poika :D Voi hyvää päivää! Ei ole varmaan ikinä tuntunut niin ulkomaalaiselta kuin silloin hehe. Tai tuntui oudolta kun olin itse tavallaan islantilainen kun puhuin heidän kanssaan islantia mutta sitten taas mun lapset olivat outoja ummikkosuomalaisia. Hah, hassua.

Otin kuvat tänään kaupungilta kun kävin tapaamassa erästä Oslossa asuvaa amerikasuomalaista tyttöä, jolla on islantilainen mies ja hänen kanssaan lapsi. Hyvin mielenkiintoista tavata joku, joka on suomalainen mutta elänyt koko elämänsä Suomen ulkopuolella.