Se ei niin hyvä äiti

Ai kauhea. Suurimman osan ajasta kuvittelen olevani ihan ok äiti. En mikään täydellinen mutta sellainen ihan ok. En pahimmasta päästä ainakaan. Sitten menen ja kysyn jotain yhdessä facebookin äitiryhmässä tarkoituksenani saada jotain vertaistukea erääseen arkiseen ongelmaan liittyen E:n pukemiseen ja vastauksista saan sellaisen olon itselleni että olen jotenkin huono äiti. En tiedä vastaileeko siellä vaan ne täydelliset äidit vai poikkeaako minun käsitykseni kasvatuksesta ihan hirveästi suomalaisesta valtavirrasta mutta sellainen ikävä tunne minulle sieltä vaan tuli. Sain siis vertaistuen sijaan pahan mielen enkä oikeastaan tullut hullua hurskaammaksi pukemisongelmassa :D

En siis enää ole mukana yhdessäkään suomalaisessa facebookin äitiryhmässä. Ennen olin imetysryhmässä, sormiruokaryhmässä ja tässä tyttöjen äitien ryhmässä mutta sain niistä kaikista tarpeekseni. Tuntuu että niistä saa enemmän paineita täydellisyyten pyrkimiseen kuin apua mihinkään. Nokkamuki on nykyään ihan nou nou, samoin muovi sokerista nyt puhumattakaan. Sitä haluaa tehdä parhaansa mutta ei silti menettää yöuniaan siitä kuinka paljon ftalaatteja nyt lapseni elimistöön onkaan kerääntynyt. "Ingnorance is bliss" sanotaan tuolla rapakon takana ja siinä on kyllä jotain itua. Taidankin tästä vaan jatkaa elämääni sillä ajatuksella että syteen tai saveen mutta ainakin ilman turhaa stressiä!

Tässä vähän islantilaisia kukkia teille. Perjantaina oli juuri jokin omituinen lämpöaalto täällä kun hain lapset. Mittari näytti päälle seitsemäätoista kahden kolmen aikaan ja laski sitten neljään mennessä kolmella asteella. Monet tytöt E mukaan lukien olivat aluspaidoilla ulkona päiväkodin pihalla :D Islantilaiset osaavat kyllä ottaa kaiken irti pienestäkin lämmöstä ja niin otettiin mekin.

 Tänään satoi.