Kolmas pyörä ja kaksi on joukosta poissa

Meidän pieni tytteli on alkanut pyöräilemään, jos näin voi sanoa :D Istua pönöttää tärkeän näköisenä satulaan vyöllä köytettynä ja ajaa pyöräänsä usein vain yhdellä kädellä ja välillä vähän hasardisti ilman käsiä. Jalat ei yletä polkimiin mutta ei ne ylettyneet I:lläkään kun hän pyöräilyuransa aloitti. En tiedä onko mun lapset poikkeuksellisen hyviä istumaan vai onko tuo satula vaan niin hyvä mutta eivät ne ole kertaakaan sieltä minnekään horjahtaneet, vaikka jo noin yksivuotiaina ovat tämän harrastuksen aloittaneet. Nyt meillä on siis kolme "pyöräilevää" lasta ja minä olen iloinen taas yhdestä asiasta, mikä tekee tästä porukasta enemmän porukan ja saman tasoisen jos voi niin sanoa. Ei ole enää niin että yksi on pieni avuton tarvitseva vauva ja kaksi muuta jo isompaa rämäpäätä.

Viikko sitten saatiin kuulla suru-uutisia miehen isoäidin poismenon muodossa. Hän olisi jo täyttäny 96, oli sokea ja muutenkin vähän jo elämiseen kyllästynyt että odotettavissahan tuo oli. Mies ja E lähtivät sitten hautajaisiin, jotka pidettiin Húsavíkissa nyt perjantaina. Isä ja tytär ovat viipyneet matkallaan koko viikonlopun ja meillä on ollut I:n ja M:n kanssa todella mukavaa täytyy sanoa :D Ei tappelua sisarusten kesken, ei uhmaa muuta kuin tuolta yhdeltä ja siltäkin ihan ajoittain koska kaikki huomio ja kärsivällisyys oli nyt häneen suunnattuna. M on niin helppo ja iloinen ettei hänestä vielä ole mitään vaivaakaan oikeastaan. Oli sellainen tunne tässä että aivan kuin lomalla olisi ollut. Huomenna parivaljakko kotiutuu ja toivottavasti saan pidettyä edes osan tästä rauhasta ja tyytyväisyyden tilasta, mikä me tänä viikonloppuna kolmestaan saavutettiin.

Ja jos I:llä meinaa tulla seinä vastaan kotona niin ainahan voi vaikka lähteä pyöräretkelle! I rakastaa pyöräilyä ja nyt on mukavaa kun pikkusiskokin pyöräilee mukana.