En tajua miten se onkin jotenkin NIIN raskasta olla kaikkien lasten kanssa koko ajan :D En tiedä onko se se isompien lasten tappeleminen vai se, että milloinkaan ei saa olla rauhassa ihan itsekeesen vai mikä. Meneehän ne illalla tietenkin nukkumaan mutta silloin olen jo ihan dööden ja valmis itsekin sänkyyn. Eniten nautin aamupäivävapaista, jolloin olen vielä pirteä ja jaksan puuhaillakin jotain itsekseni. Pitäisi älytä mennä aikaisemmin nukkumaankin, vaikka yleensä olen viimeistään yhdeltätoista sängyssä. Osan illoista vielä hyörin ja pyörin hyvän tovin ennen unenpäästä kiinni saantia ja herätys on normaalisti 6-7 välillä. Mutta kun jostain päästä sitä tahtoo olla yksin tai vain aikuisten seurassa. Mutta kai tämä on vaan tällainen vaihe. Lapset ovat vielä niin pieniä, että tarvitsevat apua monessa asiassa mutta toisaalta haluavat olla kauhean itsenäisiä ja osata itse. Siinä sitten tulee niitä turhaantumisia vanhempiin ja sisaruksiin leluista puhumattakaan. I varsinkin on sellainen että alkaa suuttuessaan paiskoa tavaroita ja läimiä ihmisiä. Miten niin kultaisesta ja ihanasta pojasta osaakin kuoriutua niin hermoja raastava tapaus kun on pahalla tuulella :'D
Etsittiin sopivaa hiekkaa myyvää yritystä ja tämmöisten kukkaistutusten vierestä sellainen läydettiin.
Tämä on nyt vihdoin oppinut nousemaan makuulta istumaan ja nukahtaa järjestelmällisestä joka kerta tähän asentoon.
E piirsi hienon omenapuun.
Muutakin lasten taidetta meillä esillä. Ylempi I:n ja alempi E:n teos.
Tähän me sitä hiekkaa tarvittiin. M sai synttärilahjaksi naapurilta saadun käytetyn hiekkalaatikon ja uutta hiekkaa :P Lahja oli mieleinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki terveiset tai kysy vaikka jotain Islannista :)