Mitä kuuluu?

Nyt kirjoitan sellaisen tekstin, jollaista en ole pitkään aikaa kirjoittanut. Ei kuvia, ei suuria tapahtumia. Pakko pysähtyä vähän ja palata perusasioiden äärelle. Tänään kuljin kaupungilla pitkin ja poikin. Kotiin oli tarkoitus mennä mutta matkasta tulikin vähän kiemuraisempi ja pidempi kuin oli tarkoitus. Aamulla kävin lääkärissä ja sieltä matkasin A:n työpaikalle kukkakauppaan ja odottelin ulkopuolella auringossa tiiliaidalla istuen. Oli niin lämmin vaikka kello olikin vasta kymmenen. Heiluttelin paljaita jalkoja ilmassa ja ihmettelin ohi kulkevia ihmisiä. A tuli ja mentiin jutustelemaan sisään kukkakauppaan.

Paljon olisi kaikenlaisia kasveja, joita olisi kiva laittaa puutarhaan. Oma puutarha olisi niin hieno asia tai edes se oma piha. Tuo parveke on niin kuuma, yhdentoista aikaan illalla vielä 28 astetta! Ihmisgrilli suorastaan... A:n töistä läksin Hesen kautta jokirantaan nurmikolle syömään tortillaa. Oli niin lämmin edelleen että istuin puoliksi varjossa. Huomasin että siellä on yli sata vuotta vanha sähkötolppa, joka on jätetty sinne historialliseksi muistomerkiksi. Enpäs ollut ennen sitäkään mustunutta kylttiä siitä lukenut. Joku luonnonsuojelija poika tuli kysymään multa kesken mun ruuan jos kiinnostaa luonnonsuojelu. Sanoin että ei tällä hetkellä ja tarkoitinkin ihan mitä sanoin koska söin juuri. Tietysti minua kiinnostaa luonnon suojelu vaikka en ole innostunut liittymään kaiken maailman järjestöihin. No poika kysyi että miksi ei? Sanoin vain että laitan jo rahaa johonkin lapsi juttuun eikä riitä rahaa moneen kohteeseen. Ja laitankin rahaa lapsijuttuun, en vaan muistanut mikä se niistä järjestöistä nyt olikaan :) Unisef vissiin... Minusta ei ikinä olis semmoseen katuahdistelijan hommaan. Mieskin aina haluaa mennä puhumaan green peacen tyypeille valaan pyynnistä :D

Siitäkin sitten lähdin tarkoituksena ottaa bussi kotiin mutta bussi kerkesi mennä ohi kun menin kurkkimaan Pinellan työmään arkeologisia kaivauksia. Minusta piti tulla arkeologi isona... No eipä siinä mitään. Lähdin sitten ihanalle yliopistoalueelle Tuomiokiron taakse talsimaan. Kävelin Mansikkapaikka nimisen kahvilan ohi ja pysähdyin. Olen kävellyt monta kertaa sen ohi mutta koskaan ei ole tullut käytyä. Niinpä menin sisään vaikka rahat on kyllä ihan lopussa :) Tilasin teen, joka tuotiin minulle ulos ihanassa omassa teepannussa! Siinä istuin auringossa rauhallisen kadun varressa ja juttelin äitin kanssa puhelimessa. Vaikka nyt kirjoitan näin seesteisesti niin kaikessa mitä teen on aina sellainen hätiköimisen maku... Niin oli myös siinä teen juonnissa koska auringossa oli jo niin hemmetin kuuma! :) Noh siitä sitten taas lähdin vaeltamaan kotia kohti ja jossain vaiheessa osuinkin omalle bussireitille ja menin bussilla loppumatkan. Oli hyvä olla liikkeellä ilman kameraa ja yksin. Ei olekaan niin helppoa se! Istua yksin rauhallisesti tekemättä mitään.

Matkalla mietin että jos joku kysyisi minulta itseltäni että millainen minä olen niin en osaisi vastata. En oikein osannut keksiä ilman ponnisteluja edes kolmea sanaa, jotka kuvailisivat minua. Miten tässä niin on päässyt käymään? Muistan kun vielä olin vain millainen olin. Sitten päätin muuttua "parempaan" suuntaan ja muutuinkin. Ehkä oikea minä ja keksitty minä on nyt jotenkin riidoissa keskenään :) Toinen ei jaksa enää pitää matalaa profiilia tai jotain heh. Mutta on kaikkea kivaakin. Uusia kivoja blogeja löytyy aina välillä, joihin voi vaan uppoutua lukemaan teksti tekstiltä. Teen aina niin kun löydän kivan blogin. Aloitan sen ihan alusta ja luen nykypäivään asti. Minua ärsyttää ihmiset, jotka joissain suosituissa blogeissa kysyvät aina samat kysymykset kirjoittajalta kun eivät viitsi lukea vanhempia juttuja. Se on vähän niin kuin hyvän kirjan kanssa että harmittaa kun se loppuu ja harmittaa kun saa luettua jostakin blogista kaiken. Onneksi useimissa blogeissa on kuitenkin sitä uudistuotantoa tarjolla tasaiseen tahtiin :)

Koirat on Mynämäessä. Ihan ihmeellistä taas olla kotona ilman miestä ja ilman koiriakin vielä. Mutta yllättävän kivuttomasti on kuitenkin mennyt. Soitellaan päivittäin miehen kanssa ja koirat näen jo lauantaina. Mies oli saanut kortin, jonka lähetin Ruotsista sille. Se oli yllätys :) En malta odottaa että on elokuu, työt loppu ja pääsen rentoutumaan Islantiin. Aion ottaa niin rennosti kuin vain pystyn ensimäiset kolme päivää. Sitten ehkä voisi suunnitella jotain ohjelmaa. Haaveissa ainakin retki Flateylle ja Mývatnille, paljon lampaan ja kalan grillausta, chillausta kylmän issikka oluen kanssa, uimista, yksivuotiaiden kaksosten sylittelyä ja ehkä ihan vähän muutto- ja oppari asioiden selvittelyä. Voi olla että tulen pois sieltä muutaman tuhannen kuvan kera ja laitan tännekin ehkä semmoset sata kappaletta näytille mutta se ei tule olemaan nyt pääasia ;) Esin nautitaan itse ja sitten mietitään josko muutkin haluais nähdä.

Mä liityin postcrossing sivustolle tässä puolitoista kuukautta sitten ja olen nyt tällä viikolla saanut ekat postikortit. Ensimmäinen tuli Virosta ja toinen tänään Portugalista. Mun lähettämistä kuudesta kortista neljä on nyt saapunut perille. Siitä kehkeytyy varmaan ihan hauska pikku harrastus. Se kohta on niin jännä kun se sivusto arpoo mulle osoitteen, jonne mun pitää sitten lähtettää kortti. Olen jo lähettänyt niinkin kauas kuin Macaulle ja Taiwaniin kortit. Ne jotkut ihmiset siellä saa sitten ihmetellä Turkulaisia nähtävyyksiä :) Heti kun saan taas rahaa niin ostan läjän kortteja ja postimerkkejä.

Mulle on hirveä eläinkuume iskenyt. Yritin eilen miettiä koska olisin ollut sellaisessa elämäntilanteessa että mulla on näin vähän eläimiä mutta en oikeen muistanut mitkä elukat oli minäkin hetkenä. Teenpä listan pelkästään mun omistamista eläimistä:

- kanit: Mikki, Montana, Iowa
- marsut: Wäinö, Pipana
- hamsterit: Sempro, Skotta, Soffía
- gerbiilit: Nasu, Veltsu, Charlie, Hugi, Huli, Vili, Palis, Emma, Jörö, Salsa, Chili, Stego, Itti
- hiiret: Nasty, Sera, Picasso, Blackie, Spooky, Mona, Amanda, Afrodita
- koirat: Indi, Eve
- kissa: Mustis

+ kymmenet huskyt, joita mun perhe on omistanut ja kasvattanut
+ meidän perheen poni Lumene, jota minä hoidin kun asuin kotona
+ meidän perheen kissat Piki, Lilli, Ane, Inssi, Nappe
+ pikkuveljen marsu :)

Nyt on vaan koirat ja hamsulainen. Ei tota hamsua kyllä oikeen edes huomaa. Nytkin se on täällä mun kanssa mutta eipä se paljoa näyttäydy päiväsaikaan. Mies yökukkuja näkee sitä enemmän ja senhän se onkin :) Eilen vähän kiusasin sitä ottamalla sen keskellä päivää käsittelyyn. Hiiret on kyllä niin paljon helpompia kädellä. Mutta on se vaan niin älyttömän söpö! Illalla annoin sille puuroa lohdutukseksi. Islannissa voisin taas alkaa haalimaan elukoita mutta mies hyvin luultavasti painaa jarrua yhden häkillisen jälkeen. Nooh kai sen jarruttelu riippuu siitä missä asutaankin. Oon vähän vihjaillu et sit kun meillä on maatila niin heppa ois kiva ja kanat ja lampaat jne. Lehmäkin ois tosi jees, semmonen joka ei oo lypsyssä kuitenkaan. Islantilaiset lehmät on huisin värisiä! Jotkut niistä on brindlejä :) En oo missään nähnyt vastaavaa väritystä lehmällä. Wikipediassakin sanotaan että ne on erityisen värikkäitä, löytyy ihan laidasta laitaan.

Oliskohan tässä jo tarpeeksi kuulumisia ja höpöttelyä? Oon ajatellut sitä "sata asiaa minusta" listaa, mikä blogeissa on liikkunut ja ehkäpä teen sellaisen itsekin. Täytyyhän sitä nyt itsensä niin hyvin tuntea että osaa kertoa niin monta asiaa ;) Ai niin siellä lääkärillä. Mulla on kai paniikkihäiriö :/ Sain lääkkeitä ja syyskuussa meen jutteleman jollekin tätille siitä. Kökköä mutta ei auta kuin kärvistellä! Ne huhtikuussa alkaneet ja koko kevään jatkuneet oireet ei siis ole häipyneet mihinkään...