Julkisuudesta

Minä ja monet muutkin blogin pitäjät ovat postauksista päätellen pohtineet mihin vetäisivät rajat koskien yksityisyyttään internetissä. Osa kirjoittaa nimimerkillä ja osa omalla nimellään. Toiset laittavat kuvia, osa jopa perheestään ja osa ei ollenkaan. Osa kertoo missä kaupunginosassa asuu ja minkälaisessa talossa ja osa paljastaa vain maan nimen. Osa kertoo syvimpiä tuntemuksiaan parisuhteestaan ja osa vain hyvin yleisiä juttuja elämästään. Minä kirjoitan omalla nimelläni ja kerron myös läheisteni etunimiä mutta en käytä kenenkään sukunimeä. Olen kertonut sen kaupungin nimen, jossa asun ja myös asuinalueestani mutta en sen nimeä osoitteestani puhumattakaan. Minulla ei ole sähköpostiosoitettani täällä eikä puhelinnumeroa. Kuvia olen laittanut kaikesta elämääni liittyvästä mutta en niin paljon muista ihmisistä mutta eikö minulla ole oikeus käyttää itseottamiani kuvia blogissani? En kerro negatiivisia asioita läheisistäni enkä muitakaan kovin henkilökohtaisia asioita heidän elämästään. Omia asioitani kerron mutta en niistäkään mitään äärettömän yksityistä. Mikä sitten olisi järkevää? Ensin tämä blogi oli tarkoitettu sukulaisille ja ystäville luettavaksi vaikka olikin julkinen. Nykyään suhtaudun siihen niin että sitä lukevat muutkin mahdollisesti. Minulle on sanottu että tietojensa levittäminen netissä on vaarallista tällä tasolla mitä minä teen mutta olen silti jatkanut näin. Muillakin on saman yksityistason blogeja ja kai olen niin lapsellinen että luotan ihmisiin sen verran... Luulen että vaikka kirjoittaisin anonyymisti en silti menisi kovin henkilökohtaisiin juttuihin koska aina on mahdollista että joku läheinen lukee blogia ja tunnistaa. Facebookissa olen koko nimelläni ja siellä on myöskin sähköpostiosoite(vanha) sekä syntymäaikani. Ehkä joku voisi leikkiä minua näillä antamillani tiedoilla mutta eihän ilman salasanoja ja tunnuksia pääse missään tekemään mitään minulle vaarallista. Ei ainakaan tule nyt mieleeni. Sama kuvieni kanssa että vaikka joku väittäisi kotisivuillaan että esim. Eve on hänen koiransa ei se kuitenkaan ole niin ja mikrosirulla se viimeistään on todistettavissa :)

Kirjoitan tänne vähän päiväkirjatyylillä ja jonkin verran ihan minua itseäni varten. Etenkin islantijuttuja luen mielelläni jälkeenpäin ja muutaman vuoden päästä tämäkin postaus on osa historiaa :) Onhan tämä alkanut vuosi kolmas blogini historiassa ja kesällä se täyttää kolme vuotta. En ehkä jaksa kirjoittaa niin kauan tänne mutta on nämä silti täältä luettavissa. Toiseksi kirjoitan kuulumisistani sukulaisille ja ystäville varsinkin jos olen ulkomailla ja kolmanneksi tykkään ottaa valokuvia ja jakaa asioita kiinnostuksen kohteistani muiden kanssa. Neljänneksi juttuni tarjoavat jotain informaatiota iktyonomiopiskelijoiksi aikoville. Pitäisikin hiukan kategoroida näitä että ei olis pakko käydä kaikkia postauksia läpi vaikka niiden kalajuttujen takia.

Olin menossa kouluun tänään ja istuin jo bussissa kun päätin etten menekkään. Yksi syy oli se että unohdin lompakon kotiin ja olisin siis ollut nälissäni. Meillä olikin vain neljätuntia teoriaa tänään niin ei se ole niin suuri katastrofi. Teen sen sijaan esitelmän turskasta valmiiksi ja kotitöitä. Eveliini oli muuten eilen iltapissalla vapaana pellolla ja samoin tänään aamulla. Ollaan myöskin treenailtu hiukan tottelevaisuutta täällä sisällä, Indin kohdalla seuraamista ja Evellä vierelle tulemista. Sujuuhan ne täällä sisällä namin kanssa tietty mutta ulkona kummankin kanssa kaiken maailman häiriötekijöiden ympäröimänä ja ilman namia se onkin jo ihan eri juttu :) Even kanssa palkitsevaa on lähinnä se että se edes oppii jotain. Indi oppii helposti mutta alkaa pelleilemään nopeasti. Eve taas ei ollenkaan tajua mitä sen pitäisi tehdä mutta kun se sen oppii se tekee aika hyvin eikä kiihdy vaan seuraa tarkasti namia :).

Nämä on islantilaisia kleinur munkkeja. Saatiin viimetalvena satsi anopilta ja mies tykkää niistä kovasti. Musta ne on ihan ok vaikka teen kanssa.