maanantai 31. heinäkuuta 2017

Flateylla taas

Hupsista hei! Sinne meni kesäkuu ja heinäkuu niin että humahti. Ollaan käyty Suomessa ja kohta lähdetään kotiin Húsavíkista. Kotona ei olla keretty lomailemaan kuin muutama hassu päivä ja ensi viikon tiistaina alkaa mulla työtkin. Ensimmäisenä Húsavíkpäivänä karattiin heti päiväretkelle Flateyn (Flatey á Skjálfanda) saarelle neljän aikuisen ja neljän lapsen voimin. Pieni mies jäi tädin kanssa vielä maihin odottamaan seuraavaa kertaa mutta toivottavasti seuraava kerta koittaa jo ensi kesänä. Flateylla kahviteltiin, juostiin, käveltiin, ihmeteltiin ja lopuksi grillattiin ennen kotimatkaa. Kaksi pientä matkalaista nukahti jo veneessä ja kannoinkin E:n veneestä autoon ja autosta suoraan sänkyyn :) Tiiroja oli yksi miljoona ja lunnejakin aika monta.













 Kuolleita lunneja ja verkko, joilla ne otetaan kiinni. Nämä päätyvät jonkun ruokapöytään.

















 Tiiran tiputtama pienen pieni rasvakala.




torstai 8. kesäkuuta 2017

Kukkia

Alkukesä on niin ihanaa aikaa kun kaikkialla alkaa kukat kukkimaan ja kaikki on vielä niin tuoreen vehreää. Jopa täällä Islannissa saa välillä sellaisen olon, että onpas vehreää :D Vaikka lähinnä vaan täällä kaupungissa. Muualla onkin sitten sitä karumpaa luontoa. Juuri nyt kukkivat myös alaskanlupiinit, jotka värjäävät monet alueet hetkeksi kauniin sinertäviksi.

Mulla oli isoja suunnitelmia siementen kylvämisestä ja taimikasvatuksesta, mutta ne on jotenkin vähän jääneet. On mulla kolmessa ruukussa kesäkukkien taimia ja kolme chilipuskaa sekä yksi basilika mutta siinäpä ne sitten. Loput on noita vakkari ympärivuotisia, joista orkideat onkin innostuneet kukkimaan. Liila phalaenopsis kukkii peräti seitsemällätoista kukallaan yhdestä kukkavarresta ja valkoinen phalaenopsiskin aloittelee juuri kukintaansa. Silläkin on nuppuja ihan hurja määrä mutta osaa niistä vaivaa joku ja niistä ei kukkia tule :( En tiedä tarvitsisikohan se uuden "mullan" vai mikä sillä on kun se tekee myös ihan mahdottomasti ilmajuuria. Tiedä sitten noista mitä ne haluaa. Miltoniopsis orkidea ei kuki mutta on tänä keväänä kasvattanut ainakin uuden bulbin että onhan sekin jotain edistystä :)

 Ikkunalauta ulkoapäin.
 Töissä on moni lapsi lopettanut näin keväällä ja olen jopa saanut pari leikkoruusua :)
 Pieni I on kyllä kedon suloisin ja värikkäin kukka sateellakin :D Nuo orvokit ovatkin innostuneet nyt todella kukkimaan. I tahtoo vaan aina käydä nappailemassa äidin kukkasia.
 Seitsemäntoista kukkaa auki.



torstai 25. toukokuuta 2017

Maatilavierailu ja kommenteista

Täällä Islannissa on päiväkotien vanhempainyhdistyksillä tapana järjestää vuotuinen maatilaretki jollekin "lähiseudun" maatilalle tai kotieläinpihalle. Retki ajoittuu aina loppukeväälle ja mekin mentiin mukaan E:n päiväkodin retkelle. Sinne ei tullut mukaan ollenkaan henkilökuntaa, vain lapset perheineen ja paikalle mentiin omilla autoilla. Viimevuonna mentiin yhteiskuljetuksella mutta sille retkelle en valitettavasti päässyt mukaan. I oli vielä niin pieni, joten mies ja E menivät kahdestaan. Muistan sen päivän hyvin koska se oli kolmikuukautisen I:n ensimmäinen tuttipäivä :D

Retkemme suuntautui Hvalfjörður-vuonon perukoille ja minusta oli aivan ihanaa katsella ajomatkalla minulle tuntemattomia maisemia. Pohjoiseen mentäessä mennään aina kyseisen vuonon suun ali tehdyn tunnelin läpi mutta ennen tunnelin valmistumista piti kurvailla koko vuonon ympäri. Maisemat olivat kauniit ja teki oikein kipeää kun ajattelin miten jotkut ovat onnekkaita saadessaan elää sellaisessa paikassa koko ikänsä. Räpsin kuvia liikkuvasta autosta ja vannoin tulevani vielä joskus kunnon kuvauskeikalle tuonne ja ajan kanssa.

Itse maatila oli kuudensadan emolampaan tila, jossa oli muitakin kotieläimiä. Nähtiin mm. yhden karitsan syntymä suoraan silmiemme edessä ja se olikin lapsille melkoinen kokemus se. Eipähän tarvitse enää selitellä että miten ne vauvat tulee maailmaan :D Lampolakierroksen jälkeen tehtiin kävelyretki läheiselle rannalle ja lopuksi syötiin peri-islantilaiseen tapaan hodareita. Meidän lapset nauttivat ja varsinkin I, joka oli ihan innoissaan.

P.S. Bloggerin uudistuttua joskus viimevuoden puolella en ole huomannut että olen saanut kommentteja ja löysin sekä julkaisin ne muutamat ihanat kommentit vasta äskettäin. Luulin vaan ettei tänne enää kukaan jaksa mitään kommentoida :D Kiitos niistä harvoistakin kommenteista! Lämmittää aina vanhan bloggarin mieltä :)

Lihakarjaa laitumella.






 Käytiin tuolla kuvan oikeassa reunassa olevalla valkoisella farmilla.





 Meidän pieni isäntä



 Valaan luu