Nämä pari päivää on olleet aika tympeitä. Odottelen jotain inspiraatiota tulevaksi viikonloppuun mennessä. Ajattelin tehdä jonkun aikataulun mulle oikein paperille ja pysyä siinä myös. Mies suunnitteli vähän että se formatois jälleen kerran mun koneen kun siinä vaan on aina jotain vikaa. Maanantaina sain paljon aikeiseksi. Tein kuivakakun uudella vuualla, imuroin, pesin vessan ja pari koneellista pyykkiä sekä tein turskaesitelmän. Tänään tarttis katsella ranskan sanoja huomista sanakoetta varten. Miksköhän mä edes menin sille kurssille kun sen on niin helppo? Taas saa koko päivän istua koulussa eikä jaksa mitään muuta. Mä haluan jotain muutosta tähän elämääni, mennä töihin kesäksi ulkomaille tai vaihtoon tai saada vaikka lapsen. Lapsi olis niin kiva piristys tähän typerään tarkoituksettomaan lorvailuelämään :) Vaikka toi kuulostaa ihan hölmöltä ja epäkypsältä pelleilyltä niin ihan oikeasti ollaan molemmat aika halukkaita hankkimaan lapsi mutta elämäntilanne ei kummankaan mielestä ole ihan se paras mahdollinen. Toisaalta jos kokee että lasten saanti on iloinen asia niin eikö aina ole oikea ajankohta? Ja jos niitä ei oikeasti halua niin sittenhän koskaan ei oikein sovi. Mutta jos tän koulun tästä kävis ensin silti loppuun ;) Mutta ai niin! Uskaltaako tähän hulluun maailmaan mitään laspipoloisia saattaa??
Uudet työkengät oli saapuneet kouluun laskuineen päivineen. Toi kukka on söpön pinkin värinen ja kengät tuntuu hyvältä jalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki terveiset tai kysy vaikka jotain Islannista :)