keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Ihan vaan että, kevät :)

 Pakko ne kevään ensimmäiset krookukset on aina kuvata.

Ja sitten mitenkään kevääseen liittymättä kuvia Loftið baarista, jossa kävin perjantaina tapaamassa muita Reykjavíkin suomalaisia happy hour merkeissä. 

Oikein tälläydyin ja lähdin viihteelle miehen ja E:n kyyditsemänä. Tunnelmat vaihtelivat pelon ja innostuksen välimaastossa kun astelin baariin sisään noin puoli kuudelta :D

Olin ensimmäinen paikalla ja baarissa ei siis ollut ketään henkilökunnan lisäksi. Kysyin pojilta että onhan tämä varmasti nyt se Loftið, onko täällä ketään muita ja olettehan te auki :P Vaikutin varmasti tosi fiksulta. Tapaamisen piti facebookin mukaan alkaa viideltä. 

Tilasin oluen ja aloin kuvaamaan. Olin ottanut kutomuksetkin mukaan etten vaikuttaisi ihan orvolta ilman seuraa. Pian sain seuraa englantilaisesta naisesta, jonka kanssa jutustelin niitä näitä kunnes ensimmäiset suomenkieliset sanat kaikuivat portaikossa.

Meitä oli parhaimmillaan kahdeksan, seitsemän naista ja yksi mies. Kaikki vaikuttivat mukavilta ja kolme olin tavannut aikaisemminkin. Illan päätteeksi käytiin vielä hampurilaisilla ja siitä loikin bussipysäkille ja kotiin. Nukkumassa taisin olla jo kahdeltatoista.

 Oli ihan kummallista olla liikkeellä niin myöhään humalaisten ja ja nuorison keskellä. Siitä on neljä vuotta kun olen viimeksi käynyt Reykjavíkin yöelämässä enkä nytkään ollut edes oikein yöllä liikkeellä. Täälläon tapana lähteä baareihin todella myöhään, vasta puolenyön jälkeen. Mutta oli kivaa ja Loftið oli oikein viihtyisä räätäliteemalla sisustettu paikka.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Vesirokkoviikko

Hei tyypit! Viimeviikko vieräti vesirokkoisen E:n kanssa ihan kotosalla. Ei taidettu oikeen ees kaupassa käydä ettei oltais tartutettu ketään. Netistä luin että ihmiset tykkäis huonoa semmosesta... En kyllä tiiä sitten. Nykyäänhän voi rokottaa itsensä/lapsensa vesirokkoa vastaan jos ei halua sitä. Meillä tämä meni ainakin ihan tosi kivuttomasti. E:llä ei ollut ollenkaan kuumetta eikä yrittänyt raapia itseään. Näppylöitä oli ympäri kehoa mutta varmaan ihan muutama kymmenen vain. Olin siis kotona energisen ja normaalikuntoisen lapsen kanssa :) Käytiin leikkikentillä ja koitettiin viihdyttää itseämme parhaamme mukaan käymättä missään tai kenenkään luona. Meidän oli alunperin tarkoitus rokottaa E tätä vastaan mutta se sitten jäi kun neuvolassakaan ei puhuttu siitä mitään kun se ei kuulu tavalliseen rokotusohjelmaan. Täytyy katsoa mitä mahddollisen seuraavan lapsen kanssa sitten tehdään. Nimimerkillä "vauvakuumeinen" :D

Leikkikenttien hiekka on hyvin usein rannoilta peräisin ja täynnä pientä simpukka- ja kotilosälää. Osa jopa ihan ehjiäkin vaikkakin todella pieniä. Niitä on kiva etsiä kissanpaskan seasta samalla kun E leikkii.
Vaikka onhan mulla näitä jo ennestään...
Ikkunat pitäis pestä.
Kaverit :)
Innostuin piirtämään yhtenä iltana.
Sitten kuvasin vähän hiiriä ja niiden häkkiä. Huvittaa näin jälkeenpäin miten perinpohjaisesti selitän häkistä ja sen käytöstä :D
video

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Viikon tapahtumia

Huh, kaikenlaista sitä on taas viikkoon mahtunut. Pitäis kirjottaa varmaan lapulle ylös että muistais kaiken. Viime viikonloppunakin tapahtui ainakin sellaista että käytiin E:n kanssa lauantaina Mjóddin nimisessä ostoskeskuksessa ostamassa mulle hienot punaiset nokian kumisaappaat :) Ne on ihanat, varsinkin kun olen jo muutaman kuukauden käppäillyt vuotavissa saappaissa. E oli hauskaa seuraa ja tykkäsi kun käytiin eläinkaupassa ja ruokakaupassa se sai lykkiä lasten ostoskärryjä. Toinen oli niin polleana :D Sunnuntaina käytiin mukavassa Vesturbærin uimalassa uimassa ja verestämässä muistoja. Se oli meidän "kotiuimala" kun asuttiin hetken aikaa Reykjavíkissa joskus kauan sitten. Se on tosi vanha uimala mutta sitä oli remontoitu sitten meidän viimekäynnin. Sinne oli tullut mm. kylmäallas, jossa vesi oli vain plus 8-12 asteista. Eihän se mitään avantovettä ole mutta ihan raikasta oli kun kävin siellä dippautumassa.

Maanantaista ei ole oikein mitään muistikuvaa mutta tiistaina oli Indin syntymäpäivä. Sitä ei juhlistettu mitenkään erityisesti koska koirilla oli mahat ihan kuralla siansorkista, joita olin lauantaina niille ostanut. Parin päivän jälkeen tein vielä niin typerästi että annoin niiden jyrsiä niitä hetken uudestaan ja taas niillä oli mahat ihan sekaisin. Nyt taidan vain heittää ne sorkat menemään. Keskiviikkona vietin päivän anopin kuskina. Anoppi sairastaa syöpää eikä voi nyt itse ajaa. Hän halusi viedä minut tutustumaan ja syömään sellaiseen syöpäsairaiden ja heidän omaistensa "toiminta keskukseen". Paikka oli ihan kiva ja ruoka (tarjolla aina vain kasvisruokaa) oli ihan tajuttoman hyvää. Sieltä mentiin meille hetkeksi ja E:tä hakemaan, minkä jälkeen vielä Jyskiin ja leipomoon kahville. Oli kivan touhukas päivä :)

Torstaina piti mennä anopin kanssa heti aamusta joogaan sinne syöpäkeskukseen mutta anoppi soitti ettei jaksakaan lähteä. Vietin sitten päivän kotosalla mutta E:n hoidon jälkeen käväistiin kaupungilla tsekkaamassa Laundromat cafe, missä olikin tosi hieno alue lapsille. Ei mikään halpa paikka kylläkään. Sitten käytiin taas yhdessä eläinkaupassa kun E:stä ja äidistä on niin kiva kattella eläimiä :) Perjantaina piti yllättäen lähteä viemään miehen veljeä hammaslääkäriin. Sieltä sitten kaupan, pikaruokapaikan, ja E:n hakemisen kautta anopin luo, jossa oltiinkin monta tuntia kunnes mies pääsi töistä ja tuli hakemaan meitä. Raskas päivä.

Lauantai valkeni talven pahimman myrskyn kourissa. Oli aika jännää ulkoiluttaa koiria kun tuulennopeus puuskissa oli lähemmän neljäkymmentä metriä sekunnissa. Mentiin kahville miehen siskon luo ja sen jälkeen haettiin ystäväpariskunta meille iltaa viettämään. Tilattiin pizzaa, kuunneltiin musiikkia, katottiin vähän lastenohjelmaa ennen E:n nukkumaanmenoa ja turistiin niitä näitä. Minä luovutin lähempänä yhtä, mikä on mulle tosi tosi tosi tosi myöhäinen nukkumaanmenoaika. E heräsi tietenkín jo seitsemältä :) Ja tänään, sunnuntaina, onkin ollut vaan melkoinen löhöpäivä. Miehellä krapulaa, mulla yleistä väsymystä ja E:llä vesirokko :/ Näppylät alkoivat ilmaantua jo eilen ja tänään on tullut vielä lisää. Kotipäivä siis huomenna hänellä tiedossa :) Sen verran tein että käväisin kaupassa ostamassa ruokatarpeita muutamaksi päiväksi ja samalla reissulla vein koirat pikaisesti rannalle juoksemaan.

Sen pituinen se :)

 Lunta, vettä, räntää, rakeita ja talven pahin myrsky. Tämä kuva ei kyllä ole sen pahimman myrskyn päivältä. Silloin E nukkui pitkän taivuttelun jälkeen sisällä.
 Ikkunalaudalla tapahtuu :)
 Kuskasin miehen veljen hammaslääkäriin ja häntä hakiessani otin muutaman kuvan hänen naapurustostaan.



 Ja muutaman kuvan Kópavogurissa, hammaslääkärin vastaanotossa odotellessa.



 Viikon tärkein tapahtuma oli tietenkin Indin 14-vuotis syntymäpäivä :)
Ja Even karvanlähtö on vihdoinkin ohi <3

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Patsaspuisto


Täällä meidän lähellä, Gufunesissä, on pieni patsaspuisto, missä voi ihailla kuvanveistäjä Hallsteinn Sigurðssonin töitä. Patsaita on wikipedian mukaan noin 25, en ole itse laskenut. Gufunesin historia ylettyy noin tuhannen vuoden taakse ja siellä on sijainnut muun muassa kirkko noin seitsemän sadan vuoden ajan. Nykyään jäljellä ei ole muutamia kiviröykkiöitä lukuunottamatta paljoa mitään. Paikalle on tietysti rakennettu teollisuutta ja kaikki vähitellen unohtuu. Lisää Gufunesin historiasta voi lukea täältä. Olen itse hirveän kiinnostunut historiasta ja täällä sitä riittää kun kaikki on kirjattu muistiin niin tarkasti. Monessa paikassa näkee turverakennusten kivijalkoja ja sitä miettii että mikähän torppa tässäkin on joskus ollut.







perjantai 6. maaliskuuta 2015

Suunnitelmia

Mulla on kaikenlaisia suunnitelmia päässäni. Kaikki vasta aivan mietintäasteella ja epäselvää on, voiko niitä ollenkaan ja milloin, toteuttaa? Mietin työpaikkoja, jatko-opiskeluita, matkoja, naimsiinmenoa, toisen lapsen hankintaa.... Milloin, miten, miksi, kannattaako ollenkaan? Mistä rahat?? Työpaikkaa tarvitaan kaikkien noiden muiden toteutukseen, heh. Mutta millaista työpaikkaa? Haluanko nyt kivan ja pysyvän työpaikan moneksi vuodeksi eteenpäin vai haluanko osa-aikatyön, joka mahdollistaisi opiskelun? Täällä ei saa opintotukea ja lainaa en halua enää lisää ottaa. Meillä on asuntolaina ja mulla myös vanhaa opintolainaa ihan kivasti.

Olen miettinyt biologian maisterintutkinnon suorittamista Islannin yliopistossa. Vaikka muistan vielä elävästi miten vaikeaa mulla oli saattaa amk-tutkintoa loppuun. Ajattelen kuitenkin niin että olen oppinut virheistäni ja osaisin tällä kertaa tehdä asiat toisin, paremmin. Olisin myös koulussa siellä missä asun eikä kouluni olisi toisessa maassa tuhansien kilometrien päässä. Minulla olisi apua ja vertaistukea ympärilläni. Olisi myös nastaa tutustua toisiin opiskelijoihin ja saada paikallisia kavereita. Tällä hetkellä sosiaalisten kontaktien määrä on melko olematon. Ja tietysti oppisin taas hirveästi lisää kieltä koska luennot olisivat suurilta osin Islanniksi vaikka onneksi oppikirjoista suurin osa on englanniksi. Mietin että koitan hakea sinne piruuttani ja katson sitten otanko paikan vastaan, jos sellaista tarjotaan. Täytyy vain keksiä kaksi suosittelijaa jostakin. Täällä käytetään tosi paljon suosittelijoita työnhaussa ja näköjään koulumaailmassakin.

Sitten nuo häät............ Haluan pitää häät mutta kun ne tuntuvat kaatuvan omaan mahdottomuuteensa. Suurin kysymys on kai se että MISSÄ maassa ne pidetään. Ja jos ne on täällä niin tuleeko mun suvusta ketään ja taas toisin päin jos ne on Suomessa. Rahahan tämänkin tekisi helpommaksi. Ja mites sitten jos halutaan toinen lapsi? Se tietenkin sekoittaa kaikki mahdolliset työ- ja opiskelukuviot ihan uusiksi. Mutta en haluaisi senkän kanssa odottaa hirmu kauan ettei lapsilla olisi liian paljon ikäeroa. Muistelen vielä viimeraskauden alkuajan pahoinvointia ja mietin miten selviän töissä tai kouluss tai pystyn hoitamaan kotia kun on E:kin vielä jaloissa ja oksennus lentää. Noh, siitä on vain selvittävä jos sellaiseen tilanteeseen joutuu. Kivaahan se on saada vähän haastetta elämään :P

Kuvat ovat eiliseltä kävelyltä. Oli sellainen islantilainen sää että viiden minuutin välein tuli lunta ja sitten taas paistoi välillä aurinko.

Kyllä mä niin tykkään asua täällä. Vaikka asutaankin nyt kaupungissa niin silti siitä ei pääse eroon että asutaan kuitenkin aika pienellä saarella keskellä pohjoista Atlanttia. Sen näkee ja kuulee ja se on ihanaa. Kaikessa tuulisuudessaan ja karuudessaan mahtava paikka.