Uudella kurssilla

Heissan taas! Olen aloittanut uuden kurssin, jossa opetellaan islantia ja lastenhoitoa. Kurssin päätteeksi pitäisi voida työskennellä päiväkodissa, kouluavustajana tai koululaisten iltapäiväaktiviteettien ohjaajana. Kurssiin kuuluu olennaisena osana työharjoittelu jossain päiväkodissa. Koko homman pitäisi olla valmis joulukuun puoleen väliin mennessä. Kurssia on siihen asti joka arkipäivä 9.10-12.50. Kurssipaikka on kätevästi aika lähellä meitä ja joku reipas voisi hyvin vaikka kävellä sinne :P Minä valitsen autoilun kun vielä voin koska se antaa minulle hieman lisäaikaa, ennen kuin täytyy hakea E kahden jälkeen hoidosta.

Kurssilla on siis pelkästään ulkomaalaisia ja me kaikki olemme naisia. Kymmenen kurssilaisista on puolalaisia ja lisäksi meitä on yksi marokkolainen, thaimaalainen ja slovakialainen, minun lisäkseni. Kurssilla vaaditaan islanninkielen tasoksi 3, mutta käytännössä minusta tuntuu, että tuonne on päässyt vähemmälläkin osaamisella. Ensimmäisen viikon aikana ollaan lähinnä opiskeltu kieltä, tutustuttu toisiimme ja ihmetelty erityislapsien juttuja. Viisi tuntia putkeen asiaa vammaisista- ja erityislapsista oli aika uuvuttavaa, varsinkin kun opettaja puhui nopeasti ja käytti paljon uusia vaikeita sanoja. Minä nyt ihan hyvin pysyin kärryillä (olen tasolla 6) mutta osa kurssilaisista ei ymmärtänyt juuri mitään. Tiedän, koska oli ihan pakko kysyä sitä ensimmäisen tunnin jälkeen. Sanoin asiasta myös opettajalle, mutta hän ei juurikaan osannut muuttaa opettamistaan tai selittää paremmin, kun kukaan ei kysynyt mitään. Marokkolainen nainen sanoi ettei halunnut kysyä koska uskoi ettei ymmärtäisi vastauksesta kuitenkaan mitään. Thainainen vasta pihalla onkin ja minua todella ihmetyttää miten hän jaksaa olla tuolla kurssilla. Minä olen itse sellainen, että turhaudun todella helposti, jos en osaa tai ymmärrä asioita.

Kurssin takia omaa aikaa on nyt todella vähän verrattuna aikaisempaan ja siihen kestää vähän aikaa tottua. En myöskään pääse käymään kansainvälisessa käsityökerhossa mutta eihän tämä kestä kuin pari kuukautta. En pääsisi siellä käymään muutenkaan, jos olisin työelämässä. Pitää tutkia jotain iltatapaamismahdollisuuksia. Postauksen kuvat ovat viikko sitten perjantailta, kun kävelin autolta käsityökerhoon.

Lokakuussa

Täällä sataa ja on melko syksyistä. Harmaata. Koristekrassit jaksavat silti kukkia patiolla ja minun puolestani saavat niin tehdä ihan miten kauan vain halauavat. Onhan tässä aikaa siihen kun kevään ensimmäiset kukat ilmaantuvat. Nautitaan noista viimesistä vielä kun voidaan. Miehen mukaan Jyskissä on jo joulutavarat myynnissä. Vähän turhan aikaista minun makuuni.

E:llä oli pitkä viikonloppu kun päiväkoti oli suljettu perjantaina. Vietimme aktiivisen aamun sinä päivänä ja E taisi vähän vilustua kun äiti ei ollut osannut pukea hänelle tarpeeksi vaatetta päälle. Taisi olla silti kivaa palella rannalla ja kerätä kotiloita taskuun koska autoon päästyä piti alkaa itkemään ettei lähdettäisi vielä pois. Että jos ei äiti osannut vaatettaa niin osasi kuitenkin kivaa tekemistä järjestää. Illalla nousi sitten kuume, joka onneksi jäi vain sen illan ja yön murheeksi. Lauantai oli rento kotipäivä ja sunnuntaina pääsi katsomaan serkkuja ja heidän upeita lelujaan. Illalla ei olisi sitten millään haluttanut mennä nukkumaan ja äiti oli ihan tyhmä ja kamalan epäreilu. Äitiäkin harmitti se.

Kaupunkikuvaa ja semmosta

Taas aikaa vierähtänyt viime kerrasta. En tajua miten tämä blogaaminen nykyisin takkuaa näin. Ehkä sitä ei tarvitse tajutakaan. Se vain on näin ja sillä siisti. Tänään oli vuorille tullut ensimmäiset uudet lumet ja iltapäivällä satoi rakeita.

Eipä tässä ole mitään niin hirveän jännää tapahtunut viimeaikoina. E oli vähän kipeä ja maanantain kotona ja sunnuntaina käytiin ensimmäistä kertaa keskustan kaupunginkirjastossa. Hommasin kortin itselleni ja lainattiin pari DVD:tä ja yksi kirja. Kirjaston lastenosasto olikin oikein mukava ja lapsiystävällinen paikka. Siellä sai piirtää, leikkiä aidatussa leikkinurkkauksessa tai lueskella pehmeillä patjoilla. Mennään varmaan sunnuntaina taas käymään siellä kun palautetaan yksi DVD. Neitsytkirjastokäynnin jälkeen käytiin vielä Dunkin Donutsissa ostamassa laatikollinen donitseja ja mentiin kotiin herkuttelemaan. Ei oltu sielläkään käyty aikaisemmin. Karamellidonitsi ei ollut kummoinen mutta kaksi muuta maistamaani olivat kyllä hyviä.

Kahtena perjantaina olen käynyt kansainvälisen naisporukan käsityötapaamisessa eräässä kahvilassa. Tapaaminen on avoin kyllä miehillekin mutta heitä ei ole näkynyt. Tarkoituksena on käsitöiden varjolla auttaa ulkomaalaisia naisia tutustumaan toisiinsa. Aivan mainio juttu kaltaiselleni puolisyrjäytyneelle mökkihöperölle :) Siellä on ruodittu pakolaistilanteet, synnytykset ja muut tärkeät asiat teen juonnin sekä puikkojen heilutuksen ohella. Ikäjakauma on tosi laaja alle aksikymppisistä yli kuusikymppisiin mutta ei se tunnu ketään häiritsevän. Osa on ollut Islannissa suurimman osan elämäänsä ja toiset vain muutaman kuukauden käynnillä. Mielenkiintoista kuulla miten ihmiset ovat tänne päätyneet ja mitä he täällä nykyään puuhaavat.

Työkkärin kurssia on vielä pari kertaa jäljellä ja sitten sekin hauskuus on loppu. Olen miettinyt yhden vapaaehtoisen kurssin käymistä mutta sen yksityiskohdat ovat vielä vähän pimennossa. Olen harkinnut myös Punaisen ristin vapaaehtoiseksi ryhtymistä mutta en ole vielä osannut päättää mihin hommaan haluaisin hakea. Mietin myös että olenko nyt ottamassa liikaa uusia juttuja tähän raskauden toiselle puoliskolle mutta kai noista pääsee eroon jos alkaa tuntua liian paljolta.

Kuvat lähinnä keskustasta kun olen jättänyt auton pysäköintimaksualueen ulkopuolelle ja kävellyt sinne käsityökokoontumiseen. On siellä jokunen kyllä muualtakin.