Kettu vieköön!

Koirien kanssa ulkoillessa näin kaikenlaista uutta kasvillisuutta, mitä piti päästä kameran kanssa ikuistamaan. Toisaalla oli tummaa ja jyrisi ukkonen ja toisella puolella paistoi ilta-aurinko. Kaikki oli just perfect kuvaamiselle, hienoja värejä ja märkää kaikkialla. Hyttysiäkin inisemässä ihanasti korvan juuressa. Vein koirat ylös, otin kameran mukaan ja juoksin rappuset alas. Ja kun avasin ulko-oven näin sen ketun ihan siinä talojen edessä, siinä missä just oltiin kävelty ja näin toisenkin koiranulkoiluttajan, joka oli ihan just siitä mennyt. Muitakin ihmisiä käveli ja tää vaan pyörii pellolla keskellä kirkasta päivää. Mutta ei se siihen ihan jäänyt vaan jolkotteli rauhaksiin poispäin ja tien yli mutta kerkesin mä napata muutaman peppukuvan siitä :)

Ketun jälkeen alkoi taas kova sade ja ei auttanut lähteä kuvaamaan enempää. Ihan hyväkin ehkä koska ahdisti hiukan. Täytyy mennä paremmalla ajalla kun ei ole juuri kävellyt koirien kanssa.

Eilenkin tein luontohavainnon kun meinasin astua jonkun luikertelevan otuksen päälle. Koirat ei onneks sitä nähneet ja käskin ne istumaan kun kävin kurkkaamassa sitä. En kerennyt sitä ihan hirveesti tarkastella kun se jo luikerteli pois mutta ensin tuli mieleen vaskitsa, jollaista mä en kyllä koskaan ennen ole nähnyt. Mutta sitten wikipedia sanoi että ne ei ole hyviä luikertelemaan niin kuin käärmeet ja se mun näkemä oli ihan monella mutkalla. Semmonen vaalean ruskea aika pieni enkä huomannut mitään kuviointia selässä. Kyyn luulen tunnistavani poikasenakin ja ollaan jo yks tänäkin keväänä bongattu. Rakkaat fiksut koirani on aina kovasti käärmeiden perään... Jospa se olikin pieni vaalea rantakäärme? En vaan tajunnut katsoa oliko sillä sitä rengasta :/ En oo koskaan rantakäärmettäkään nähnyt.