Kahden laatan välissä: Lekureita ja unikoulua

Maanantaina oli edeltävällä viikolla I:lle varaamani aika korvalääkärille. Päätin pitää pojan koko päivän kotona ja lähdetiin sittenyhdessä pikkuisten kanssa yksityiselle lääkäriasemalle. Lapset leikkivät hetken kauniisti yhdessä vastaanoton odotustiloissa ja pian päästiinkin jo lekurin puheille. Korvissa oli nestettä ja toisessa punoitusta mutta ei tulehdusta kummassakaan. Sovittiin että kuuden viikon päästä tarkastukseen niin katsotaan josko neste olisi kadonnut itsestään. Lääkärin jälkeen pyörittiin vähän saman talokompleksin pienessä ostoskeskuksessa ja ostettiin leipomosta syötävää meille sekä miehelle, jonka työpaikalle sitten mentiin leipomuksia syömään. Sitten kotiin ja lapset sekä äiti unille, joidenka jälkeen E:tä hakemaan. Loppupäivä taisikin olla melko tavallinen.

Tiistaina kutsui anoppi meidät kylään ja sitä varten piti käydä vaihtamassa autoa miehen työpaikalla. Tiistaisin on pizzapäivä miehen töissä ja söinkin siis lounaaksi pizzaa heidän ja M:n kanssa. Sitten hetkeksi kotiin ennen EI:n hakemista ja anopille suuntaamista. Anopilla oli jotain menoa ja meidän piti hetki kuluttaa jossain joten menimme läheiselle kivalle leikkipaikalle nauttimaan aurinkoisesta säästä. Anopin luona kahviteltiin ja sitten pyysin häntä leikkaamaan lasten hiukset. Hän on niitä aina joskus puoli luvattomasti leikellyt mutta nyt pyysin ihan ensimmäistä kertaa häntä leikkaamaan ne kunnolla. Harmitti niin marraskuussa kun vein lapset ihan kampaajalle ja sain maksaa itseni kipeäksi heidänkin haiveniensa leikkaamisesta eikä mitään oikeastaan edes huomannut kun otettiin niin vähän. Nyt ei maksanut mitään ja tukka lyheni ihan huomattavasti. Minunkin hiukseni tasoittuivat siinä samalla :)

Keskiviikkona jäi mies kotiin vatsavaivojen takia ja minä vein M:n kanssa lapset hoitoon. Se on ihan mukavaa vaihtelua ja M saa ohjelmaa aamuunsa. Päivä meni kotosalla leppoisasti ja rauhallisen elon katkaisi vain jehovantodistajien käynti. Ihme porukkaa. Rupesivat puhumaan oikein urakalla kun en osaa sanoa että EI KIITOS enkä meinannut päästä takaisin lautaseni ääreen. Mieleen jäi ainakin että eivät hyväksy aborttia, tupakanpolttoa eivätkä vissiin armeijaakaan tai jotain. Väittivät olevansa ainoa uskonto, joka ei hyväksy väkivaltaa!?! Jotenkin en usko.

Lapsia hakiessani tuli vähän vääntöä I:n kanssa kun I olisi halunnut takin kun kaikilla muillakin on ja minä siihen että ei ole takkia mukana mutta olis tää kuorihaalari tai villapaita mutta ei kelvannut kun takki pitää olla. Kinaamiseen tylsistyneenä tein kohtalokkaan virheen, otin M:n ja villapaidan ja lähdin ulos tietäen että I kyllä tulee perässä. Hän ei handlaa tuollaista "hylkäämistä" hyvin ja vielä yhdistettynä tähän takittomuuteen niin hänhän sekosi aivan täysin ja sai sellaisen perustavanlaatuisen hysteerisyyskohtauksen että oksat pois. Huusi ja raivosi ja yritti estää minua työntämästä vaunuja ja mua lähinnä vain nauratti, minkä yritin tietysti peittää. Opettajatkin ihmettelivät kun tätä oli ihan uutta heille. Minä totesin siihen vaan että no ei oo uutta meille :D Ei meillä nyt ihan noin pahasti yleensä seota kuin tuolloin mutta kummiskin. I on aika eri mies kotona ja hoidossa. Mutta hoidin tilanteen mielestäni hyvin ja olin iloinen siitä. Ei ollut kiire, E ja M olivat "kiltisti" I:n raivotessa ja suuttumuskaan ei noussut pintaan kun lähinnä vain säälitti toisen olotila. Niinpä teimme kotimatkaa hitaasti mutta varmasti ja saatiin I rauhoittumaan sentään ennen kotiintuloa. Hän taisi itsekkin jäkeenpäin vähän ihmetellä kohtaustaan.

Torstaina soitin hammaslääkärille I:n harmaantuvasta etuhampaasta. Se taisi loukkaantua päiväkodissa ennen pääsiäistä tapahtuneessa kaatumisessa mutta ei silloin huomattu hampaissa mitään. I:llä olisi muutenkin ollut tarkastus tämän kuun lopusa mutta sanoivat että parempi tulla näyttämään heti kun heille tulee sopiva aika. Heidän soittoaan nyt sitten odottelen.

Päiväkodissa oli torstaina myös kaikkien muiden paitsi vanhimpien lasten jonkinlainen kevätjuhla. Vanhemmat saivat tulla katsomaan kun lapset lauloivat ja sitten oli hedelmätarjoilua. Meidä lapsista vain I oli esiintymässä ja täytyy sanoa että meni paremmin kuin joulujuhlassa :D Tällä kertaa hän teki innokkaasti hymyssä suin kaikki liikkeet mutta ei laulanut kun taas joulukuussa tyydyttiin vain seisomaan mykkänä hehe. E:llä on sitten myöhemmin tässä kuussa "valmistujaisjuhla" päiväkodissa.

Kotiin päästyämme lähdin lasten seuraksi ulos ja päädyimme kaikki yhden E:n ryhmäläisen kotiin kylään. Oli ihan mukavaa ja oli kiva jutella tämän äidin kanssa, jonka kanssa olen kyllä aiemminkin jutellut mutten koskaan ihan kotiin asti mennyt. Tai tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, että menen jonkun "tuntemattoman" islantilaisen kotiin. Enpä ole niiden tuntemienikaan islantilaisten luona käynyt, jos ei sukulaisia lasketa. No naapurissa olen käynyt mutta en sillä lailla kylässä.

Perjantaiaamuna olin harjaamassa I:n hiuksia kun huomasin jonkun kovan patin hänen korvansa takana. Olin ihan että MIKÄ TUO ON?? Ja lähdin melkein siltä seisomalta kiikuttamaan poikaa ja M:ää lääkäriin :D Mies vei E:n päiväkotiin ja meni töihin. Terveyskeskuksella tapaan aina ensin sairaanhoitajan, jos vain lampsin sisään, ja sitten arvioidaan että tarviiko tavata lääkäriä. En ole tainnut kertaakaan mennä niin ettei sitä lääkäriä tapaisi ollenkaan. Taaskin päästiin lääkärin juttusille ja lääkäri päätti lähettää meidät ultraan. Saimme ultra-ajan vasta puolille päivin joten kävimme ensin vähän aamiaisella leipomossa ja sitten kotiin. M veti päikkärit sillä aikaa kun me I:n kanssa ulkoiltiin pihassa ja jutskailtiin naapurin norjalaispianistin ja hänen puolitoistavuotiaan poikansa kanssa. Sitten lapset autoon ja hakemaan miestä ja ultraan. Ultrassa selvisi niin kuin olin toivonutkin, että kyseessä oli vain turvonnut kallon ja ihon välissä sijaitseva rauhanen mutta se on todella kova ja sen näkee ihan silmälläkin. Ei pitäisi siis olla mitään vakavaa mutta vien kyllä takaisin lääkäriin, jos ei ole parissa viikossa siitä kadonnut. I:llä siis on nyt se korvanestejuttu, harmaantuva hammas ja tämä paisunut rauhanen samaan aikaan. Ai niin, terveyskeskuslääkäri ei muka nähnyt ollenkaan nestettä korvissa... Onko siis neste kadonnut aikavälillä maanantai-perjantai vai eikö "tavalllinen" lääkäri vain näe sitä? Ultrahommien jälkeen käytiin yhdessä lounalla ja sitten päiväkodin kautta kotiin kaikkien lapsien ja päiväkotikamojen kanssa. Tai siis mies jäi kyllä vielä töihin :P Pienemmät pääsivät kotona heti päikkäreille ja E sai katsoa telkkaria kun äitikin vähän nukkui. Loppuillasta mentiin vielä isojen kanssa anopille yöksi, sillä M:llä oli määrä alkaa unikoulu isänsä hoivissa :D

Lauantaina nousin hyvin aikaisin ja lähdin heti kotiin ollakseni tisseineni paikalla kun M herää. Sieltä heräili varttia yli kuusi aika tavallisen oloinen M, jolla kyllä maistui aamumaito erittäin hyvin :D Oli mennyt ihan hyvin ottaen huomioon etten ole kertaakaan ollut poissa yötä M:n luota eikä mies ole yhtäkään yötä häntä hoitanut! M on myöskin tottunut saamaan maitoa monen monituista kertaa yössä. Lähdin ihan tarkoituksella pois niin että M tajusi että lähden enkä ole kotona. Tyhjästä on paha nyhjästä niin sanotusti hehe.

Aamupäivä vietettiin rauhassa kotona isojen ollessa anopilla ja sitten käytiin kaupungissa olevan appiukon kanssa lounaalla kiinalaisessa. Sielläkin oli tosi mukavaa ja rauhallista. M veteli kiinalaista hyvällä ruokahalulla. Sitten menin M:n kanssa kotiin päikkärihommiin ja mies isänsä kanssa jotain miesten kauppoja kiertelemään. Päikkäreiden jälkeen miehet ilmaantuivat takaisin kahville meille ja vaihtoivat pikaisesti kesärenkaat toiseen meidän autoista. Mies vielä pesi sitten sen toisen ja minä nautiskelin M:n kanssa auringosta pihanurtsilla. Pesujen sun muiden jälkeen lähdettiin anopille syömään ja sitten mies lähti kotiin M:n kanssa unikouluyö numero kakkosta varten.

Sunnuntaina heräsin taas aikaisin ja takaisin kotiin. M heräsi taas tavallisen oloisena ja nautiskeli aamumaitonsa hartaudella. Hän ei ole ollenkaan vaikuttanut loukkaantuneelta siitä, että olen sillä lailla hänet hyljännyt. Aamupäivällä M otti pienet päikkärit ja sitten hakemaan lapsia anopilta uimaan miehen siskon ja appiukon kanssa. oli todella kylmä viima mutta oli silti ihan kiva käydä taas uimassa. Päätettiin sitten vielä käydä kälyn luona hodarilounaalla ja vähän leikkimässä hänen lastensa tavaroilla. Lapset olivat tällä kertaa isällään eli heitä ei tavattu. Siitä sitten kotiin ja kaikkien unet olivat jotenkin ihan sekaisin :D Niinpä I ei ottanut päikkäreitä ollenkaan ja M otti kolmet päikkärit... Skipattiin siis päikkärit ja siirryttiin suoraan äitienpäiväkahvitteluun ja sain kukkia ja kaikkea. En siis edes odottanut mitään koska täällä ei sillä lailla vietetä äitienpäivää mutta mies ja I olivat ostaneet kukkia, vaikka piti vain kahviherkkuja hakea. Loppupäivä olikin sitten ihan tavallinen koti-ilta ja lapset olivat unessa kahdeksaan mennessä :)

Korvalääkärille menossa.