Olen ollut jotenkin vähän pihalla kotiinpaluun jälkeen siitä, missä minun oikeastaan kuuluisi ollakaan. Huomaan herääväni aamuisin sellaiseen tunteeseen etten tiedä missä olen tai että eihän minun täällä pitäisi olla. Huomaan myös ajattelevani facebookissa että niin ne islantilaiset ovat meitä kolme tuntia jäljessä ja sitten tajuan itsekin olevani samalla aikavyöhykkeellä. Hassua. Ei ennen ole näin käynyt. En ole kyllä näin pitkää aikaa Suomessa ollutkaan sitten Islantiin muuton ja yövyttiin neljässä eri paikassa ja kyläiltiin useammassa että ehkä sekin vaikuttaa etten oikein aina tiedä mistä herään. Ihmeellistä kyllä lapsille ei tuntunut olevan ongelma yöpyä tai herätä eri paikoissa ja muutenkin olivat todella sopeutuvaisia ja sosiaalisia epeleitä. Meillä ei ole ujostelu mikään kauhean suuri ongelma ainakaan vielä :P
Täällä kotona iski sitten heti vastaan kauhea synttärihärdelli kun E täytti kuusi vuotta. Tuli sukulaiset kylään ja piti päiväkotiin laittaa hedelmiä tytön mukaan kavereille tarjottavaksi ja sitten vielä meidän ekat ikinä kaverisynttärit launataina. Voi onneksi ne on taas vuodeksi ohi! Vaikka ihan hyvinhän ne meni mutta kyllä sain niistä stressiä itselleni järjestettyä.
Oltiin tosin sillä lailla fiksuja? että pidettiin synttärit sellaisessa sisäleikkipuistossa, missä lapset riehuivat keskenään suurimman osan ajasta. Meidän tehtäväksi jäi heidän ruokkimisensa ja yleinen silmälläpito. Tarjoiluissa olin vetänyt tosi helpon ja yksinkertaisen linjan tarjoamalla vain leipätikkuja ja pizzakastiketta niiden dippailuun, suklaamuffinsseja, hunajamelonia viipaleina sekä popkornia. Juomana mehua tai vettä. Näytti siltä että ainakin joku noista kelpasi jokaiselle :D
Heti juhlia seuraavana päivänä tulin jotenkin kipeäksi enkä tiedä olenko vieläkään ihan ok. Saattaa olla vain näitä mun ahdistuneisuusjuttujakin kuka tietää. Hassua miten pään sisällä vaikuttavat jutut voivat saada aikaan ihan fyysistä huonoa oloa. vaikken tietoisesti olekaan kovin stressaantunut tai ahdistunut. Se on enemmän sellaista alitajuntaista mulla. Ajattelen että elämässä on kaikki ihan hyvin mutta silti onnistun olemaan jotenkin ylikierroksilla ja jännittynyt. Mutta semmosta se on. Nyt olenkin sitten vain lähinnä lueskellut Suomesta saamiani naistenlehtiä ja koitanut katsella vähän työpaikkailmoituksia. Ihanaa muuten kun on taas puhelin ja sen kamera ja järkkärissä muistikortti :D On se vähän orpoa olla aivan ilman omaa kameraa.
Tämä on mun synttärilaatikko, jota käytän oikeastaan vain sillojn kun jonkun lapsen pitää viedä hoitoon hedelmiä syntymäpäivänsä takia. Jotkut vanhemmat vetävät oikein 110 prosenttisesti ja tekväät jotain hedelmäeläimiä sun muita mutta mä en jaksa ja teen vain näin. Saa luvan kelvata. Yritän ainakin ostaa jotain sellaista, mitä lapset eivät yleensä päiväkodissa normaalisti syö.
Mulla oli tässä semmoset neljä vuotta yhdet kuivatut ruusut pölyyntymässä mutta nyt meidän poissolon aikana oli keittiönpöydällä ollut kimppu hienosti kuivahtanut ja päätin vaihtaa ne vanhat ruusut näihin uusiin värikkäämpiin yksilöihin.
Lasten keräämät kukat olivat myös vähän kuivahtaneet hehe.
Korttiseinälle kerään vuoden aikana tulevia synttäri yms. kortteja. Taas tuli muutama uusi ja kohta pitäis toivottavasti tulla pari ykkösellä varustettua korttia :)
Mitähän noita lapsia ois ollut... 15 vissiin meidän kaksi mukaan lukien. M laitettiin anopille hoitoon juhlien ajaksi :) Kutsutuista viisi ei päässyt ja olin vaan ihan tyytyväinen asiaan hehe.
Juhlapäivän iltana palkitsin itseäni viinillä ja juustoilla. Täällä on kauhean huonosti mitään makugoudaa mutta nyt löysin peräti kolmea uutuutta ja päätin maistaa tuommoista vihreää pestovaihtoehtoa ja ihan hyvää oli. Olen vähän nirso juustojen kanssa ja täällä ei ole ollenkaan sellaisia valikoimia kuin Suomessa.
E:n kaveritkin on löytäneet tiensä takaisin meille. Tässä meidän lapset ja pari kaveria kylässä. Ensin oli semmoinen riehunta ja kaaos että oli paras lopuksi istuttaa porukka tv:n eteen :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki terveiset tai kysy vaikka jotain Islannista :)