Lastehoidon ulkoistaminen

Me ollaan tähän asti oltu tosi nihkeitä pyytämään lastenhoitoapua eikä olla omasta mielestä sitä kauheesti tarvittukaan. Anoppi varsinkin on hoitoapuaan tarjonnut ja innokkaasti E:tä ottanu hoitoon jos on annettu. Ennen pikkuveljen syntymää E oli tainnut yhteensä olla kaksi tai kolme yötä pois meidän luota koko elämänsä aikana. Mutta synnytyksen jälkeen tuo yökyläilyjen määrä on jo tuplaantunut. Olen vähän sekavissa fiiliksissä asian suhteen. Toisaalta on varmaan E:lle kivaa saada huomiota ilman pikkuveljen läsnäoloa ja hän saa silloin olla se pikkunen mummon/tädin murunen. Taas toisaalta tunnen huonoa omaatuntoa siitä että "dumppaan" sen toisille kun pitäisihän ne omat lapset nyt itse jaksaa hoitaa kun ne on hankitukin. On vaan niin kamalaa sekin kun ei riitä kädet kitisevän vauvan hoitoon ja E:n kanssa leluilla leikkimiseen samanaikaisesti. Jos vauva sattuu olemaan hereillä koko illan ja nukahtaa just kun E:llä koittaa nukkumaanmenoaika, on se aika tylsä homma E:lle.

Eikä aina vaan jaksa. Eilenkin mulla alkoi olla pää kipeä ja vauva narisi jotain vatsavaivoja ja E ruinaa leikkimään eikä yhtäkkiä osaa mitään itse kun on "niin pieni" niin hermostuttuahan siinä tuli. Päätin että pissaa sitten housuihin jos et kerran osaa vetää housuja itse alas :D No ei se pissannut kun isi tuli apuun. Rasittaa välillä toi vessahomma kun E osaa kyllä käydä pöntöllä ihan itse pyyhkimistä lukuunottamatta (pyyhkisi kyllä jos annettaisiin) mutta silti tarvitsee muka joka kerta apua. Sama riisumisen ja syömisen kanssa. Yhtäkkiä tulee sellasia enpäs osaakkaan kohtauksia. Sitten syyllistän itseäni kun en jaksa ymmärtää E:tä ja muistaa että toinen on vielä pieni. Mutta jos kerran osaa jo jotain niin voiko silloin vaatia myös tekemään niin?? Tai joku lelujen siivoaminen. Kerran E:n piti kerätä pelikortit takaisin rasiaan ennen syömistä, kun minä siivosin samalla muut lelut pois lattioilta ja isänsä teki ruokaa. kummatkin kehoitettiin sitä keräämään niitä kortteja, ensin kauniisti ja sitten vähän vähemmän ystävällisesti. Se ei vaan jotenkin mitenkään voinut alkaa laittaa niitä kortteja rasiaan vaan vollotti siinä lattialla dramaattisesti kun kaikki oli niin kauheaa. Päiväkodissa tavaroiden siivoaminen on ihan itsestäänselvyys ja E sättii muita lapsia jos ne alkavat levittelemään tavaroita kun ne pitäis siivota pois. Mistä hemmetistä tietää milloin pitää vaatia ja pysyä kovana ja milloin pitää vaan ymmärtää, että toinen on vielä pieni eikä oikein "osaa"? Hän on myös usein "väsynyt" kun pitäisi syödä reippaasti tai mennä pesemään hampaita tms. Kun hän ei voi nyt kun hän on vähän väsynyt :D On se kyllä hauskakin ja ihana mutta koettelee välillä kärsivällisyyttä, varsinkin kun on tuo toukka sopassa lisämausteena.

Mitä mun pitikään tähän postaukseen kirjoittaa?? Niin, nyt olen oikeastaan ihan tyytyväinen kun on innokas anoppi ottamassa E:tä hoitoon ja tiedän että siellä häntä vähän hemmotellaan vastoin meidän ohjeita ja ihan hyvä niin :D Tänään mies aloitti työt ja joudun kohtaamaan arjen haasteet yksin. Pitää viedä koirat ulos ja hakea E hoidosta vauvan kanssa. Tosin tänään oli päiväkoti suljettuna ja E anopilla hoidossa. Vein kuitenkin koirat aamulenkille vaunujen kanssa ja tämä oli vauvan eka kerta vaunuissa. Meni ihan ok ottaen huomioon etten ole koiriakaan vienyt kahta kerralla ulos kuin vasta muutaman päivän ajan. Toivon vaan että paikat kestää eikä tule mitään takapakkia toipumiseen. Huomenna sitten pitäisi hakea E hoidosta vauvan kanssa. Saa nähdä mitä tulee.

 Kukat on auenneet vielä enemmän. Kauniita nämä valkoiset isot.

 Mies teki muffinsseja lasten toimiessa virallisina valvojina ja E koemaistajana :)