Paluu synnytyslomalta

Hei vaan taas! Jakauduttu on jo reilu viikko takaperin ja nyt olo alkaa olemaan kuin ihmisellä :) Sieltä tulikin vähän isompi pojannassikka, joka painoi ensimmäisessä punnituksessaan 4006 g ja pituutta löytyi 52 cm. Tuossa vaiheessa poju oli kyllä kerennyt jo syödäkin että ei se nyt ihan tarkka syntymäpäino siis ollut. Mutta ei täällä oo niin tarkkaa :P Ihmettelen kyllä miten se olikin niin iso kun ei mulla todellakaan ollut isoa mahaa ja vauva ei myöskään ollut laskettuun päivään mennessä edes kiinnittynyt. Tilaa ilmeisesti siis riitti ihan hyvin. Mutta uloslähdön koittaessa herra päättikin tulla naama edellä ja samalla kiilata kohdunsuun päänsä ja synnytyskanavan väliin turvoksiin niin ettei se koskaan sitten auennut täyttä kymmentä sormea enkä saanut alkaa ponnistamaan ja jouduin (pääsin?) keisarinleikkaukseen koko yön ja aamupäivän kestäneen tavallisen synnyttämisen ja odottelun jälkeen. Mutta ihan ok maku jäi tästäkin ihme ja kumma. Ei silleen että tekis mieli kokea uudestaan kun tämä toipuminen on vähän mitä on eikä keisarinleikkaus ole mikään pieni ja riskitön operaatio. Mutta ei jäänyt mitenkään pettynyt olo itseeni tai henkilökuntaan tai mihinkään muuhunkaan. Voisin rustata jonkinlaisen synnytyskertomuksen, kun kerkeän, että voin sitten itsekin myöhemmin sitä katsella, kun kummiskin kohta unohdan.

E on ottanut tulokkaan ihan hyvin vastaan mutta raastaa itse välillä meidän vanhempien hermoja. En tiedä johtuuko se vauvasta vai mistä mutta se on käyttäytynyt jotenkin erityisen hankalasti tässä välillä. Mutta ei siis ole ainakaan vielä näyttänyt mitään negatiivisia tunteita vauvaa kohtaan. Toisaalta käy E:tä sääliksi kun minusta ei varsinkaan aluksi ollut oikein mihinkään vauvan hoitamisen ja leikkauksesta toipumisen takia. Vieläkään en saa nostaa E:tä ja muutenkin mun syli ja huomio on nyt tosi usein varattu toisaalle :/ Onneksi mies on jaksanut hienosti touhuta E:n kanssa ja E on käynyt anopilla leikkimässä ja yökylässä että saa kunnolla huomiota edes joiltakin. E myös sairastui ja oli pois hoidosta muutaman päivän plus viikonlopun mutta ei kipeänä saanut edes koskea vauvaan. Välillä mietin miten epäreilua tämä on pienelle E:lle ja että isompi ikäero olisi ollut sittenkin parempi juttu mutta sitten ajattelen että vähän isompana on kiva kun voivat leikkiä keskenään samoja leikkejä yms. Kunhan nyt tästä vauva-ajasta selvitään niin lasten vaatimuksetkin samankaltaistuvat ja elämä helpottuu. Vauva on kyllä ihana ja helppo ja ihmettelen mihin aika hävisi kun E:kin oli vielä tuollainen samanlainen pötkö. Ja koitan muistaa nauttia joka hetkestä pienen miehen ensimmäisiä päiviä ja viikkoja.

Minä ja valtava mahani viikoilla 40+0. Pikkumies syntyi tästä neljän päivän päästä.