Vauveli

Meidän neljäs vauveli tuli siis maailmaan tuossa joulukuun puolivälin tienoilla vähän lasketun ajan jälkeen. Mulla on kaikki menneet yli niin ei tämäkään ylimeno minään yllätyksenä tullut. Sillä lailla yllätyin vähäsen että luulin tämänkin synnytyksen alun olevan sellainen kuin kolmosen mutta tämä alkoikin samaan tyyliin kuin kaksi ensimmäistä. Sillä lailla, eräänä päivänä. Kolmonen teki tuloaan useamman päivän ennen kuin väsyin siihen ja lähdin sairaalaan näytille ja viiden tunnin päästä lapsi olikin syntynyt. Kolme muuta ovat alkaneet yhtenä päivänä ilman mitään ennakkoilmoituksia ja kauheissa tuskissa sitten yön tunteina ollaan sairaalaan lähdetty ja lapsi on tullut sitten joskus :D 

Mulla on olleet ainakin nuo kaksi viimeisintä avosuisessa tarjonnassa synnytyksessä ja kumpaakin on vähän autettu imukupilla mutta mitään välilihan leikkauksia ei olla tarvittu ja nyt en edes revennyt yhtään tai ainakaan niin että olisi jotain pitänyt ommella. Vauveli oli vähän jo väsähtänyt siihen synnytystouhuun niin siksikin hänet piti saada tulemaan lopulta aika nopeasti ulos. Mutta sai jo hyvät pisteet viiden minuutin ikäisenä ja muutenkin kaikki niin kuin pitääkin. Hän oli neljä kiloa ja 51 cm eli hyvin samaa luokkaa mitä kaksi edellistä. E oli meidän pieni sintti ollen 3370 g muistaakseni. Hauskaa tässä oli että E ja tämä uusi tulokas N ovat syntyneet ihan samalla kellon lyömällä eli 11:22 :)

Vauvahommat ovat alkaneet tuttuun tapaan ja aika rutiinillahan tämä jo menee. Toki heistä tulee aina hyvinkin omia persooniaan mutta minusta tämä alku tuntuu aina tosi tutulta ja aivan kuin neljättä kertaa hoitaisin samaa vauvaa :D Mutta ei meillä ole tainnut ennen olla ihan näin hyvin lihovaa tapausta. Kuudessa viikossa tullut 1,5 kg painoa ja 5 cm pituutta!

Isommat sisarukset ovat ottaneet hänet ihan hyvin vastaan eikä mitään suurempaa mustasukkaisuusongelmaa ole esiintynyt. Toki on tylsää kun pikkuveljen kanssa ei voi leikkiä ja se nukkuu aina vaan ja silloin siihen ei saa koskea ja sillon kun se on hereillä niin se itkee ilmavaivojaan tai syö. Mutta onneksi hän on jo alkanut vähän hymyilemään meille ja katselemaan enemmän ympärilleen niin että se hereilläolokin alkaa olemaan ihan kivaa. Kun vielä se vatsa siitä asettuu ja oppii toimimaan kunnolla niin meillä ei ole mitään hätää. Innolla jo odotan sitä aikaa kun hän saa alkaa istumaan tässä meidän kanssa pöydän ääressä ja olemaan enemmän osana porukkaa. Mutta täytyy koittaa muistaa nauttia tästäkin ajasta kun hän on edelleen tuollainen pieni vauvanpötkylä. Tätä aikaa kun ei valitettavasti takaisin saa.

Joulu ja uusivuosi

Hei vaan hei vuosi 2021! Omituisia lukuja eletään. Viime vuoden rekisteröi jotenkin vain "koronavuotena" eikä niinkään numeroina. Mutta niin se vaan on että tämmösellä vuosikymmenellä sitä nyt vaan elellään. Joulu tuli ja meni sitten yllättävän nopeasti ja meidän vauvelikin on jo ihan kokonaisen kuukauden vanha

Vauvasta huolimatta sain ihan kivasti tehtyä jouluruokia ja siivouksesta tehtyä ne "pakolliset". Tein laatikoista lantun ja porkkanan, karjalanpiirakoita ja munavoita, jauhelihapasteijoita ja hedelmä- ja taatelikuivakakut. Sitten ostin kylmä- ja lämminsavukalaa, salamia ja pari juustoa ja siinä olivat meidän (mun) jouluherkut. Itse aattona meillä oli riisipuuroa, mikä on ollutkin perinteenä kummankin lapsuudenkodeissa. Jonkinlaisena välipalana syötiin pasteijoita ja karjalanpiirakoita ja varsinainen jouluateria syötiin sitten illalla kälyn luona. Miehen perhe syö aina omasta mielestäni tosi myöhään jouluruuan ja vasta sitten avataan lahjat. Kello on yleensä jotain lähemmäs kahdeksaa kun lahjat on avattu. Muutenkin Islannissa syödään illallinen vähän myöhemmin eikä sitten ehkä mitään iltapalaa. Meidän aamuvirkut tontut tietenkin alkaa normaalisti jo väsymään siihen aikaan mutta kotiin me tultiin aattona vasta puoli kymmenen aikaan. Hyvin jaksoivat valvoa ja pysyä hyvällä tuulella koko pitkän jännityksentäyteisen päivän. 

Meille jouluaatto oli ensimmäinen kyläily vauvelin kanssa ja tuntui että oli jotenkin tosi hankalaa päästä lähtemään mutta sitten kaikki menikin tosi hyvin ja vauva nukkui pitkän aikaa tyytyväisenä istuimessaan niin että sain itse jopa syötyä rauhassa. Ja ihanaa aina saada vaan ilmaantua valmiiseen pöytään ja varsinkin tänä vuonna tuon pienen miehen ollessa vielä noin tuore tapaus.

Uusi vuosi vietettiin ensimmäistä kertaa ihan vaan täällä kotosalla oman perheen kesken. Syötiin tortilloja jo vähän aikasemmin ja sitten pimeän tultua lähdettiin koko perheen kanssa ulos katsomana raketteja ja ampumaan meidän omat (melko säälittävät :D) raketit. E sai jonkun pikkuvauvakohtauksen ja oli muka peloissaan, M oli oikeasti peloissaan ja pikku N nukkui sikeästi vaunuissa kaikesta paukkeesta huolimatta. Ainoastaan I oli tällä kertaa rohkeana ja super innoissaan raketeista. Kotiin tultua lapset saivat ostamani juhlavat päähineet ja sitten skoolattiin kaikki alkoholittomalla kuoharilla. Tosi hyvää olikin täytyy sanoa. Lopuksi vielä sipsejä ja piirretty elokuva ja siinäpä se. Me aikuiset katseltiin telkkarista perinteinen uuden vuoden sketsiohjelma lasten jo mentyä nukkumaan. Ohjelma loppuu aina puoli kahdeltatoista, jonka jälkeen ihmiset lähtevät ulos ja "räjäyttävät" taivaan puolen yön aikaan. Tai siltä se aina tuntuu. Nyt oli mielenkiintoista olla kerrankin siinä rakettien tasalla eikä maanrajassa. Otin parvekkeella muutaman minuutin videon siinä rakettien räjähdellessä ympärilläni ja täytyy sanoa että aina se on yhtä vaikuttava kokemus vuosi vuoden jälkeen.

Muut eivät niin välittäneet mutta minä söin noita jouluruokia monta päivää :D

Valkoista joulua ei tänä vuonna saatu.

 

Hyvää alkavaa vuotta teille kaikille! 

2020 kohta taputeltu

Hyvää päivää! Viime kerrasta onkin taas aikaa :D Tämä koronavuosi on vierehtänyt ihan yhtä nopeasti kuin kaikki muutkin mutta on se ollut aika raskas. En ole varmaan koskaan tuntenut oloani niin masentuneeksi ja ahdistuneeksi ja lapsiperhearjen haastavaksi kuin tänä vuonna. Vaikka siihen on muitakin syitä kuin tuo korona niin onpahan ollut aika veemäinen varjo koko ajan siellä taustalla kummittelemassa. Toivottavasti päästäisiin siitä jo pikku hiljaa eroon ja ehkäpä jo ensi vuosi voisi olla sellainen normaali.

Olisi kaikkea kirjoiteltavaa mutta ehkä tässä nyt päällimmäisenä on kuitenkin mielessä meidän joulukuussa syntyvä neljäs(4)! lapsi. Jokohan se olisi sitten siinä :D Poika sieltä on tulossa niin sitten meillä on kaksi ja kaksi. Vanhimman ja nuorimman ikäeroksi tulee 7,5 vuotta, mikä ehkä näkyy sitten vähän erilaisena sisarussuhteena kuin nuo aiemmat. E ja I esimerkiksi leikkivät paljon yhdessä ja tappelevat myös kun taas M on siinä nyt sellaisena omatahtoisena sivusta seuraajana välillä mukana mutta useimmin vielä ei. E ei ole ollut sellainen kovin hoivaava isosisko kummallekaan pikkusisarukselle mutta nyt seitsemänvuotiaana hän on osoittanut paljon enemmän kiinnostusta raskautta kohtaan ja ehkäpä haluaa nyt enemmän osallistua myös vauvan hoitoon jne. Saapi nähdä. Vauva meille on jokatapauksessa ennen joulua tulossa ja senpä takia tässä koitan saada jotain joulusiivouksia sun muita tehtyä ennen sitä.

Tänään esimerkiksi oli ohjelmassa jääkaappipakastimen sulatus sekä siivous kun eihän sinne voi joululeipoa muuten :D Mutta tämä on vasta ensimmäinen "äitiyslomaviikkoni" tai sairaslomallahan mä nyt olen siihen asti että lapsi syntyy. Viikkoja on nyt kasassa 37 ja 2 päivää. On kyllä ihan eri meininki nyt kun saa vähän itekseen häärätä sillä aikaa kun lapset ovat hoidossa ja koulussa. Ei sitä töiden ja lastenhoidon ohessa oikeen mitään ylimääräistä jaksanutkaan.   

 I:n hieno taidekuva äidistä mahan kanssa.

Tässä vähän jotain syksyisiä otoksia.

Kesä ja kasvavat lapset

Kesä on jo puolivälissä mutta ei tunnu siltä, että olisi jotenkin tullut hirveästi nautittua siitä. Sellaisia tarpeeksi lämpimiä päiviä on ollut joitakin ja loput sitten sellaista tyypilistä islantilaista kesäsäätä. Vähäsen käväistiin Húsavíkissa kesän alussa ja nyt mies on lasten kanssa vestmannasaarilla mutta muuten ollaan oltu kotosalla. Korona ei ole oikeastaan vaikuttanut meidän elämänmenoon enää yhtään jostain toukokuun puolesta välistä lähtien mutta tietysti meidän alkukesän suomireissu peruuntui. Uusi yritys on tuossa elokuun puolella ja senpä takia en ole lomaillutkaan vielä yhtään kun säästän lomia sinne elokuulle. Tarkoituksena on lentää Köpenhaminan kautta Helsinkiin enkä odota tuota reissua kovin innokkaasti kun matkusta yksin lasten kanssa ja vielä nämä koronahärdellit siihen päälle. Pitää vakavasti harkita Suomeen muuttoa, jos tämä lentomatkustaminen tulee jatkossakin olemaan noin hankalaa.

Synttäreitä meillä on ollut kahdet tässä kesällä kun E täytti seitsemän ja M kaksi. Tuntuu aina vähän hurjalta kun vanhin täyttää vuosia mutta pienempien vanheneminen jotenkin vaan kuuluu asiaan. E:llä on jo yksi kouluvuosi takana mutta nyt kesällä pitäisi harjoitella kovasti lukemista täällä kotosalla. Lukeminen ei koululaista oikein innosta ja vanhemmilta tuntuu liian usein unohtuvan se luetuttaminen. Mutta lohduttautudun sillä etten itsekään osannut vielä kouluun mennessä lukea ja olin sentään jo seitsemän ja puolivuotias. E kyllä osaa lukea mutta hitaasti ja koettaa kovasti arvailla sanoja ettei joutuisi ihan oikeasti lukemaan niitä. Mutta eiköhän se siitä. Enenmmän E on luova ja innostunut niin kuvataiteesta kuin musiikistakin, joissa on molemmissa mielestäni melko hyvä. E oli kuvataidekoulun ryhmässä nuorin mutta opettaja sanoi hänen pärjänneen oikein hyvin ja ettei häntä oikeen tarvitse mitenkään opettaa kun hän vaan alkaa itse heti tekemään omatoimisesti.

Pikku M onkin melkoinen E kakkonen mitä tulee noihin lahjakkuuksiin. M laulaa, piirtää ja erityisesti maalaa innokkaasti ja puhuukin jo aika paljon kummallakin kielellä. Kolme-nelisanaiset lauseet vilisevät jo hänen puheessaan kovasti. Lempilauluja ovat mm. "Uuulalala beibi beibi" eli Alexian Uh la la la ja "Ian barbi gööl" eli Aquan Barbie girl sekä "In joo heed" eli the Cranberries Zombie.

 

Niin ja kesäkuussa meille tuli tällainen karvalapsi Loppa. Kun meillä ei ollutkaan vielä tarpeeksi tehtävää ja hoidettavaa öhöm. Minä ja lapset sitä eniten varmaan haluttiin mutta tuon miehen se on kiertänyt pikkutassunsa ympärille.

Kevään eteneminen

Kuvia maaliskuulta toukokuulle.

Maaliskuussa satiin yhtenä päivänä tosi paljon lunta.

Seuraavana päivänä kaikki oli poissa.

Huhtikuun alkupuolella ilmestyivät ensimmäiset leskenlehdet.

Rannan aarteita?

Keväinen ilta lasten makuuhuoneen ikkunasta.