2020 kohta taputeltu

Hyvää päivää! Viime kerrasta onkin taas aikaa :D Tämä koronavuosi on vierehtänyt ihan yhtä nopeasti kuin kaikki muutkin mutta on se ollut aika raskas. En ole varmaan koskaan tuntenut oloani niin masentuneeksi ja ahdistuneeksi ja lapsiperhearjen haastavaksi kuin tänä vuonna. Vaikka siihen on muitakin syitä kuin tuo korona niin onpahan ollut aika veemäinen varjo koko ajan siellä taustalla kummittelemassa. Toivottavasti päästäisiin siitä jo pikku hiljaa eroon ja ehkäpä jo ensi vuosi voisi olla sellainen normaali.

Olisi kaikkea kirjoiteltavaa mutta ehkä tässä nyt päällimmäisenä on kuitenkin mielessä meidän joulukuussa syntyvä neljäs(4)! lapsi. Jokohan se olisi sitten siinä :D Poika sieltä on tulossa niin sitten meillä on kaksi ja kaksi. Vanhimman ja nuorimman ikäeroksi tulee 7,5 vuotta, mikä ehkä näkyy sitten vähän erilaisena sisarussuhteena kuin nuo aiemmat. E ja I esimerkiksi leikkivät paljon yhdessä ja tappelevat myös kun taas M on siinä nyt sellaisena omatahtoisena sivusta seuraajana välillä mukana mutta useimmin vielä ei. E ei ole ollut sellainen kovin hoivaava isosisko kummallekaan pikkusisarukselle mutta nyt seitsemänvuotiaana hän on osoittanut paljon enemmän kiinnostusta raskautta kohtaan ja ehkäpä haluaa nyt enemmän osallistua myös vauvan hoitoon jne. Saapi nähdä. Vauva meille on jokatapauksessa ennen joulua tulossa ja senpä takia tässä koitan saada jotain joulusiivouksia sun muita tehtyä ennen sitä.

Tänään esimerkiksi oli ohjelmassa jääkaappipakastimen sulatus sekä siivous kun eihän sinne voi joululeipoa muuten :D Mutta tämä on vasta ensimmäinen "äitiyslomaviikkoni" tai sairaslomallahan mä nyt olen siihen asti että lapsi syntyy. Viikkoja on nyt kasassa 37 ja 2 päivää. On kyllä ihan eri meininki nyt kun saa vähän itekseen häärätä sillä aikaa kun lapset ovat hoidossa ja koulussa. Ei sitä töiden ja lastenhoidon ohessa oikeen mitään ylimääräistä jaksanutkaan.   

 I:n hieno taidekuva äidistä mahan kanssa.

Tässä vähän jotain syksyisiä otoksia.

Kesä ja kasvavat lapset

Kesä on jo puolivälissä mutta ei tunnu siltä, että olisi jotenkin tullut hirveästi nautittua siitä. Sellaisia tarpeeksi lämpimiä päiviä on ollut joitakin ja loput sitten sellaista tyypilistä islantilaista kesäsäätä. Vähäsen käväistiin Húsavíkissa kesän alussa ja nyt mies on lasten kanssa vestmannasaarilla mutta muuten ollaan oltu kotosalla. Korona ei ole oikeastaan vaikuttanut meidän elämänmenoon enää yhtään jostain toukokuun puolesta välistä lähtien mutta tietysti meidän alkukesän suomireissu peruuntui. Uusi yritys on tuossa elokuun puolella ja senpä takia en ole lomaillutkaan vielä yhtään kun säästän lomia sinne elokuulle. Tarkoituksena on lentää Köpenhaminan kautta Helsinkiin enkä odota tuota reissua kovin innokkaasti kun matkusta yksin lasten kanssa ja vielä nämä koronahärdellit siihen päälle. Pitää vakavasti harkita Suomeen muuttoa, jos tämä lentomatkustaminen tulee jatkossakin olemaan noin hankalaa.

Synttäreitä meillä on ollut kahdet tässä kesällä kun E täytti seitsemän ja M kaksi. Tuntuu aina vähän hurjalta kun vanhin täyttää vuosia mutta pienempien vanheneminen jotenkin vaan kuuluu asiaan. E:llä on jo yksi kouluvuosi takana mutta nyt kesällä pitäisi harjoitella kovasti lukemista täällä kotosalla. Lukeminen ei koululaista oikein innosta ja vanhemmilta tuntuu liian usein unohtuvan se luetuttaminen. Mutta lohduttautudun sillä etten itsekään osannut vielä kouluun mennessä lukea ja olin sentään jo seitsemän ja puolivuotias. E kyllä osaa lukea mutta hitaasti ja koettaa kovasti arvailla sanoja ettei joutuisi ihan oikeasti lukemaan niitä. Mutta eiköhän se siitä. Enenmmän E on luova ja innostunut niin kuvataiteesta kuin musiikistakin, joissa on molemmissa mielestäni melko hyvä. E oli kuvataidekoulun ryhmässä nuorin mutta opettaja sanoi hänen pärjänneen oikein hyvin ja ettei häntä oikeen tarvitse mitenkään opettaa kun hän vaan alkaa itse heti tekemään omatoimisesti.

Pikku M onkin melkoinen E kakkonen mitä tulee noihin lahjakkuuksiin. M laulaa, piirtää ja erityisesti maalaa innokkaasti ja puhuukin jo aika paljon kummallakin kielellä. Kolme-nelisanaiset lauseet vilisevät jo hänen puheessaan kovasti. Lempilauluja ovat mm. "Uuulalala beibi beibi" eli Alexian Uh la la la ja "Ian barbi gööl" eli Aquan Barbie girl sekä "In joo heed" eli the Cranberries Zombie.

 

Niin ja kesäkuussa meille tuli tällainen karvalapsi Loppa. Kun meillä ei ollutkaan vielä tarpeeksi tehtävää ja hoidettavaa öhöm. Minä ja lapset sitä eniten varmaan haluttiin mutta tuon miehen se on kiertänyt pikkutassunsa ympärille.

Kevään eteneminen

Kuvia maaliskuulta toukokuulle.

Maaliskuussa satiin yhtenä päivänä tosi paljon lunta.

Seuraavana päivänä kaikki oli poissa.

Huhtikuun alkupuolella ilmestyivät ensimmäiset leskenlehdet.

Rannan aarteita?

Keväinen ilta lasten makuuhuoneen ikkunasta.

Arki ihan sekaisin

Hassua kun meillä kaikilla maailman ihmisillä on nyt jokin tällainen yhdistävä tekijä eli se korona. Meidän arkea haittaavat ihan samanlaiset rajoitukset kuin kotisuomessa tai vaikkapa Argentinassa asuvia. Kaikki miettivät tällä hetkellä samoja juttuja ja toivovat samaa asiaa eli tämän hässäkän loppumista. Itse en ole kovin huolissani kyseisen taudin saamisesta mutta minua huolettaa tämän maan terveydenhuollon kyky hoitaa niitä ihmisiä, jotka apua tarvitsevat ja tulevat tarvitsemaan. Islannissa on todella monta tartuntaa asukaslukua kohden mutta tietääkseni vasta kolme tehohoidossa. Yksi australialaisturisti kuoli missäpäs muualla kuin Húsavíkissa mutta hänen kuolinsyytään selvitellään vielä. Hänellä kuitenkin oli korona mutta hän oikeastaan kuoli sairaalaan sisään kävellessään että vähän omituista ja kielii ehkä jostain muustakin kuin pelkästä koronasta.

Meidän arki meni kyllä jo sekaisin aikaisemmin koska täällä oli pitkään kestänyt lakko, joka vaikutti paljon päiväkotien henkilöstöön ja sitä kautta meihin. Pieni miehemme sai olla päivähoidossa vain kaksi tai kolme päivää viikossa ja silloinkin vain kahteentoista asti. tätä jatkui siis useita viikkoja ja joka viikko oli erilainen. sitten lakko vihdoin loppui ja saatiin yksi viikko olla rauhassa kunnes voimaan astuivat nämä koronarajoitukset. Tällä viikolla I saa olla hoidossa kahtena päivänä ja E koulussa kahtena päivänä mutta nämä päivät eivät tietenkään ole samat vaan menevät ristiin. M saa sentään vielä olla normaalisti perhepäivähoidossa. No mutta. Ehkäpä tämä tästä vielä taas iloksi muuttuu :D Minähän olen vanhainkodissa töissä että en oikein voi kotiinkaan jäädä kun jonkun ne vanhuksetkin pitää hoitaa.

Kuvia uuden kodin ikkunoista ja pihalta.

Uusia tuulia

Hyvää päivää!

Ihana keväinen ilma ulkona ja minä se vaan istuskelen tässä sisällä tietokoneen ääressä mutta jos nyt kerrankin saisi jotain tänne bloggeriin asti. Monesti aina mietin bloggaamista mutta ei koskaan tunnu löytyvän sellaista hyvää hetkeä. Joko sitä on liian väsynyt mihinkään tai on jotain muuta tekemistä. Työkin haittaa harrastusta!! Mutta tänään on vapaapäivä eikä vielä kiire hakemaan ketään hoidosta. Hommia olisi mutta nekin voivat odottaa. Elämme vissiin niitä kuuluisia ruuhkavuosia :D 

Viime kerran jälkeen meidän asunto on mennyt myyntiin ja myyty, uusi ostettu ja sinne muutettu, vaikka edelleen on vanhassa vielä tyhjentämistä. Nyt on kuitenkin noin viikko takana uudessa asunnossa asumista ja edelleen on sellaista hakemista ja ihmettelemistä mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa. Vanha koti tuntui niin paljon kodilta ja siellä oli kaikki niin tarkkaan mietitty ja omilla paikoillaan arjen sujumisen helpottamiseksi, että tämä tällainen muuttosekasorto ottaa vähän koville. Viisi ja puoli vuotta vierähtivät nopeaan mutta lopulta oli annettava periksi ja vaihdettava vähän isompaan. Alleviivaan kyllä tuota vähän sanaa :D Tämä uusikin on aika tällainen pikkuinen viisihenkiselle perheelle mutta kyllä me tässä varmaan seuraavat viisi vuotta pärjätään hyvin. En viitsi vielä kauheasti kuvia laittaa täältä sisältä kun kaikki on niin sekaisin mutta mutta voin kertoa että asutaan vaihteeksi kuulkaa kerrostalossa ja ihan kuudennessa kerroksessa. Meillä on ihan kivan kokoinen parveke "taivasalla" ja vinoja kattoja ja kattoikkunoita. Ihastuin tähän kun tämä oli vähän sellainen erilainen kuin sellainen tavallinen perus kerrostaloasunto. Tämä on rakennettu -89 ja sisustus on luultavasti ihan alkuperäinen ja edellinen asukas kuoli tässä viime marraskuussa täytettyään juuri 90 vuotta. Että semmosta!

Mentiin myös miehen kanssa naimisiin vihdoin ja viimein! Se meidän joulukuinen Lontoon matka oli oikeasti sellainen etukäteiskuherruskuukausi ja helmikuussa asiasta tuli sitten virallista. Ei mitään juhlia eikä kerrottu kenellekkään vaan kutsuttiin ystäväpariskunta kahville ja toinen heistä sitten vihki meidät ja allekirjoitettiin paperit siinä kahvipöydässä. Hän siis saa vihkiä ihmisiä että ihan virallinen toimitus se oli :D

Eikä tässä sitten vissiin tähän hätään muuta, paitsi toki se, että käväisin Suomessa viimeviikonloppuna. Mummi täytti 80 ja me yllätettiin hänet niin että kaikki lapset ja lapsenlapset saapuivat paikalle kun hän kuvitteli juhlivansa vain kahdestaan vaarin kanssa :D Ihan mukavat, vaikkakin vähän rankat kaksi yötä Helsingissä. Oli muuten ensimmäinen Suomenmatka ilman lapsia sitten E:n syntymän. Vähän oli erilaista matkustaminen.

Helsinki oli kovin lumeton ja lähtiessä hyvin keväinen mutta kotiin tullessa minua tervehti hyvin valkoinen Islanti.