Se ei niin hyvä äiti

Ai kauhea. Suurimman osan ajasta kuvittelen olevani ihan ok äiti. En mikään täydellinen mutta sellainen ihan ok. En pahimmasta päästä ainakaan. Sitten menen ja kysyn jotain yhdessä facebookin äitiryhmässä tarkoituksenani saada jotain vertaistukea erääseen arkiseen ongelmaan liittyen E:n pukemiseen ja vastauksista saan sellaisen olon itselleni että olen jotenkin huono äiti. En tiedä vastaileeko siellä vaan ne täydelliset äidit vai poikkeaako minun käsitykseni kasvatuksesta ihan hirveästi suomalaisesta valtavirrasta mutta sellainen ikävä tunne minulle sieltä vaan tuli. Sain siis vertaistuen sijaan pahan mielen enkä oikeastaan tullut hullua hurskaammaksi pukemisongelmassa :D

En siis enää ole mukana yhdessäkään suomalaisessa facebookin äitiryhmässä. Ennen olin imetysryhmässä, sormiruokaryhmässä ja tässä tyttöjen äitien ryhmässä mutta sain niistä kaikista tarpeekseni. Tuntuu että niistä saa enemmän paineita täydellisyyten pyrkimiseen kuin apua mihinkään. Nokkamuki on nykyään ihan nou nou, samoin muovi sokerista nyt puhumattakaan. Sitä haluaa tehdä parhaansa mutta ei silti menettää yöuniaan siitä kuinka paljon ftalaatteja nyt lapseni elimistöön onkaan kerääntynyt. "Ingnorance is bliss" sanotaan tuolla rapakon takana ja siinä on kyllä jotain itua. Taidankin tästä vaan jatkaa elämääni sillä ajatuksella että syteen tai saveen mutta ainakin ilman turhaa stressiä!

Tässä vähän islantilaisia kukkia teille. Perjantaina oli juuri jokin omituinen lämpöaalto täällä kun hain lapset. Mittari näytti päälle seitsemäätoista kahden kolmen aikaan ja laski sitten neljään mennessä kolmella asteella. Monet tytöt E mukaan lukien olivat aluspaidoilla ulkona päiväkodin pihalla :D Islantilaiset osaavat kyllä ottaa kaiken irti pienestäkin lämmöstä ja niin otettiin mekin.

 Tänään satoi.

Loppuloma ja kotiinpaluu

Me tehtiin Suomessa vaikka mitä. Käytiin ihmisillä kylässä eri paikkakunnilla, mentiin junalla ja vesibussilla. ajettiin autolla, tavattiin sukulaisia ja ystäviä sekä koiria. Jouduttiin tappajahyttysten armoille Pohjanmaalla ja auringon hellimiksi Varsinaissuomessa. Hukkasin kännykkäni mutta sain sen poliisilaitokselta takaisin todetakseni vain etten saa sitä enää päälle... Kunnes kotona mies sen sai rebootattua jotenkin. Uusin passini kolme kertaa halvemmalal kuin sen uusiminen Islannista käsin maksaisi ja mitäs vielä. Se oli pitkä ja mukava reissu, joskin hyvin vähän dokumentoitu ainakin omasta puolestani :D Ensi kerralla skarppaan tässä vähän enemmän.

Olen ollut jotenkin vähän pihalla kotiinpaluun jälkeen siitä, missä minun oikeastaan kuuluisi ollakaan. Huomaan herääväni aamuisin sellaiseen tunteeseen etten tiedä missä olen tai että eihän minun täällä pitäisi olla. Huomaan myös ajattelevani facebookissa että niin ne islantilaiset ovat meitä kolme tuntia jäljessä ja sitten tajuan itsekin olevani samalla aikavyöhykkeellä. Hassua. Ei ennen ole näin käynyt. En ole kyllä näin pitkää aikaa Suomessa ollutkaan sitten Islantiin muuton ja yövyttiin neljässä eri paikassa ja kyläiltiin useammassa että ehkä sekin vaikuttaa etten oikein aina tiedä mistä herään. Ihmeellistä kyllä lapsille ei tuntunut olevan ongelma yöpyä tai herätä eri paikoissa ja muutenkin olivat todella sopeutuvaisia ja sosiaalisia epeleitä. Meillä ei ole ujostelu mikään kauhean suuri ongelma ainakaan vielä :P

Täällä kotona iski sitten heti vastaan kauhea synttärihärdelli kun E täytti kuusi vuotta. Tuli sukulaiset kylään ja piti päiväkotiin laittaa hedelmiä tytön mukaan kavereille tarjottavaksi ja sitten vielä meidän ekat ikinä kaverisynttärit launataina. Voi onneksi ne on taas vuodeksi ohi! Vaikka ihan hyvinhän ne meni mutta kyllä sain niistä stressiä itselleni järjestettyä.

Oltiin tosin sillä lailla fiksuja? että pidettiin synttärit sellaisessa sisäleikkipuistossa, missä lapset riehuivat keskenään suurimman osan ajasta. Meidän tehtäväksi jäi heidän ruokkimisensa ja yleinen silmälläpito. Tarjoiluissa olin vetänyt tosi helpon ja yksinkertaisen linjan tarjoamalla vain leipätikkuja ja pizzakastiketta niiden dippailuun, suklaamuffinsseja, hunajamelonia viipaleina sekä popkornia. Juomana mehua tai vettä. Näytti siltä että ainakin joku noista kelpasi jokaiselle :D

Heti juhlia seuraavana päivänä tulin jotenkin kipeäksi enkä tiedä olenko vieläkään ihan ok. Saattaa olla vain näitä mun ahdistuneisuusjuttujakin kuka tietää. Hassua miten pään sisällä vaikuttavat jutut voivat saada aikaan ihan fyysistä huonoa oloa. vaikken tietoisesti olekaan kovin stressaantunut tai ahdistunut. Se on enemmän sellaista alitajuntaista mulla. Ajattelen että elämässä on kaikki ihan hyvin mutta silti onnistun olemaan jotenkin ylikierroksilla ja jännittynyt. Mutta semmosta se on. Nyt olenkin sitten vain lähinnä lueskellut Suomesta saamiani naistenlehtiä ja koitanut katsella vähän työpaikkailmoituksia. Ihanaa muuten kun on taas puhelin ja sen kamera ja järkkärissä muistikortti :D On se vähän orpoa olla aivan ilman omaa kameraa.

Tämä on mun synttärilaatikko, jota käytän oikeastaan vain sillojn kun jonkun lapsen pitää viedä hoitoon hedelmiä syntymäpäivänsä takia. Jotkut vanhemmat vetävät oikein 110 prosenttisesti ja tekväät jotain hedelmäeläimiä sun muita mutta mä en jaksa ja teen vain näin. Saa luvan kelvata. Yritän ainakin ostaa jotain sellaista, mitä lapset eivät yleensä päiväkodissa normaalisti syö.

 Mulla oli tässä semmoset neljä vuotta yhdet kuivatut ruusut pölyyntymässä mutta nyt meidän poissolon aikana oli keittiönpöydällä ollut kimppu hienosti kuivahtanut ja päätin vaihtaa ne vanhat ruusut näihin uusiin värikkäämpiin yksilöihin.

 Lasten keräämät kukat olivat myös vähän kuivahtaneet hehe.

 Korttiseinälle kerään vuoden aikana tulevia synttäri yms. kortteja. Taas tuli muutama uusi ja kohta pitäis toivottavasti tulla pari ykkösellä varustettua korttia :)

 Mitähän noita lapsia ois ollut... 15 vissiin meidän kaksi mukaan lukien. M laitettiin anopille hoitoon juhlien ajaksi :) Kutsutuista viisi ei päässyt ja olin vaan ihan tyytyväinen asiaan hehe.

 Juhlapäivän iltana palkitsin itseäni viinillä ja juustoilla. Täällä on kauhean huonosti mitään makugoudaa mutta nyt löysin peräti kolmea uutuutta ja päätin maistaa tuommoista vihreää pestovaihtoehtoa ja ihan hyvää oli. Olen vähän nirso juustojen kanssa ja täällä ei ole ollenkaan sellaisia valikoimia kuin Suomessa.

 E:n kaveritkin on löytäneet tiensä takaisin meille. Tässä meidän lapset ja pari kaveria kylässä. Ensin oli semmoinen riehunta ja kaaos että oli paras lopuksi istuttaa porukka tv:n eteen :P

Pakkaamista ja Suomeenlähtö

Viimeisinä päivinä ennen Suomeenlähtöä oli lapsilla vielä aika lailla ohjelmaa. E kävi maanantaina hammaslääkärillä ja sieltä vein hänet suoraan erääseen toiseen läheiseen päiväkotiin, jossa hänen päiväkotiryhmänsä oli vierailulla. Yrittävät vähän etukäteen tutustuttaa noita eri päiväkotien vanhimpia lapsia, jotka menevät syksyllä kaikki samaan kouluun. Vähän myöhemmin samaisena päivänä oli sitten vielä kouluuntutustuminen näillä tulevilla ekaluokkalaisilla ja heidän vanhemmillaan. Mies oli jossain kauempana töissä eikä päässyt paikalle joten hälyytin anopin lapsenvahdiksi siksi aikaa kun käytiin E:n kanssa koululla. E on kyllä niin valmis ja odottaa innolla koulunalkua mutta äitiä vähän hirvittää.

Tiistaina oli sitten E:n ryhmällä retki kauapungintettariin ja sen jälkeen päiväkodissa oli vielä valokuvaus. Minä käytin nuo pari päivää pakkailuun ja kämpän järjestelyyn ennen matkaa. Pienessä asunnossa kaikkien lastenvaatteiden ja varusteiden keskellä sitä järjestelemistä riittää. Tuntuu että pitäisi tehdä joku excel taulukko siitä mistä mitäkin kokoa minkäkin vuodenajan vaatetta ja jalkinetta löytyy.

Pienessä tilassa saa pelata melkoista tetristä, että saa kaikki lasten talvivaatteet ja kengät jonnekin säilöön.

Ja keskiviikkona sitten päästiin Suomeen! Matka sujui hyvin mitä nyt isot lapset kinastelivat jonkun verran takapenkillä matkalla Helsingistä mummulaan. Eivät ole tottuneet istumaan vierekkäin autossa :P 

Torstaina meillä oli heti kivaa kun Ruotsissa asuva tätini ja hänen miehensä saapuivat kylään pariksi yöksi. En ollutkana nähnyt heitä yli kuuteen vuoteen joten jo oli aikakin! Onneksi meidän lapset on sellaisia melko sosiaalisia eivätkä jaksa pitkään ujostella jos ollenkaan. Ottavat heti ihmiset "omikseen", vaikka eivät olisi heitä koskaan ennen tavanneet. Myöhemmin samana päivänä käytiin vielä ystäväni tytön synttärijuhlissa ja sen jälkeen takaisin mummulassa nähtiin myös veljeni, joka hänkin tuli yökylään. Meillä oli siis lähes sukukokous :D Hauskasti lapset viihtyivät myös tätini miehen kanssa, joka ei puhu ollenkaan suomea. I:kin meni laittamaan hänen kanssaan saunaa päälle käsi kädessä suomea toiselle kovasti höpöttäen :D

Perjantain oltiin siten vain kotosalla vanhempieni luona mutta lauantaina saimme ystäväni A:n vieraaksemme. Sunnuntaina pakkasin lapset ja A:n autoon ja lähdetiin turkuun tyttöjen plus lasten kesäiselle vesibussiretkelle. Aurajoesta lähtee nimittäin tavallisen bussin hinnalla vesibussi Ruissaloon ja takaisin. Bussissa oli pieni leikkinurkkaus lapsille ja mahdollisuus ostaa kahvia ja muuta pientä juotavaa ja syötävää. Minun poppooni ei edes joutunu maksamaan mitään koska aivan kuten bussissa pääsee rattaiden kanssa vesibussiin ilmatteeksi ja alle seitsemänvuotiaat lapset aikuisen kanssa myös ilmatteeksi. Ei voi muuta kuin suositella!

Pienen risteilymme päätteeksi pyörittiin ensin Forum Marinumin edessä ja sieltähän löytyä kaikkea hauskaa kiipeiltävää lapsille. Mm. valtava kukka :D Sitten käytiin syömässä jokirannan Rantakertun hampparibuffassa, jota ei voi myöskään muuta kuin suositella lasten kanssa liikkuville. Leikkipaikka niin sisällä kuin ulkonakin ja ilmapallot lopuksi mukaan. Lounaan jälkeen vielä testattiin uutta Funikulaaria sekä Föriä ja sitten kotia kohti. Ihana päivä, jonka hiukan pilasi kännykkäni hukkuminen mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Ilta-aurinko vanhempieni luona.

Heti kahtena ensimmäisenä aamuna minua ilahduttivat pihassa seikkailleet peurat. Ensimmäisenä aamuna kaksi ja toisena jopa kuusi! Peurat näyttäytyivät myös toisen päivän iltana kun kävin hakemassa hiekkalaatikolle unohtuneen lelun ja melkein törmäsin heihin.

Saunanlaitttopuuhiin!

Vanhemmat kokkailivat meille välimerellistä lihapataa.

Siihen sitten oikeastaan loppuivat blogiin kelpaavat Suomikuvat, sillä tosiaan hävitin sen puhelimen ja olin onnistunut unohtamaan järkkärin muistikortin kotiin...