Ei sitten mitään

OOh tylsyys... Mä olin ihan henkisesti valmistautunut viettämään sosiaalista elämää tänä aurinkoisena viikonloppuna mutta en sitten löytänytkään seuraa. Johtuu varmaan siitä että ripustaudun kokonaiseen kahteen ihmiseen enkä laajenna seuranhakuilmoitusta koskemaan koko tuttavapiiriä... Mitä ihmettä mä siellä Islannissa taas teen kun ei oo edes niitä kahta (plus yks ulkomailla), johon ripustautua. Täytyy kehittää jotain uusia oikeita ystäviä, kääk! Hirvee homma siinäkin. Mä kyllä tunnen paljon ihmisiä ja voin jopa viettää aikaa niiden kanssa joskus mut en osaa enää ystävystyä silleen syvällisesti.

Eilen olis ollut taas saunavuorokin mutta eihän me siellä koskaan käydä. Keliakiasta oon lukenut paljon ja saattaapi olla ettei mulla sitäKÄÄN ole mutta ainakin opin että gluteenitonta ruokavaliota ei saa aloittaa ominpäin koska se ohutsuolen nukka voi palautua aika nopeasti ja sit se näyttää terveeltä siinä koepalassa, mikä otetaan tähystämällä suun kautta (YÖK!!!) ja sit ei saa diagnoosia ja sit ei saa KELAn ruokavaliokorvausta, joka on 21 € kuussa. Eilen tutkin meidän lähi Siwan gluteenittomia valikoimia ja löysin yhden sorttisia jauhoja ja suklaamuffinssi mixin :) Vaikkei sitä oliskaan niin ihan mielenkiintoista ja yleissivistävää perehtyä keliaakikon elämään. Niinpä oon nyt syönyt ihan normaalisti ja olo on ihmeellisen hyvä. En sitten tiedä voisko se kaksi päivää ilman viljaa olla niin suuri tekijä että olo parani eikä ole huonontunut vielä. No se siitä taas tällä kertaa :)

Tämmönen ötökkä tuli vierailulle olohuoneeseen.

Se pääsi Kreikasta tuodun hevosen kyydissä takaisin ulos.

Tämä hirmuinen monsteri oli kovin kiinnostunut oudosta vihreästä vierailijasta. Se ei kuitenkaan ollut niin jännä kuin ne karvaiset ja pörisevät mehiläiset.

Eilen innostuin jostain ihmeen syystä leipomaan leipää. Siitä oli tarkoitus tulla välimerenleipää ja hyvää siitä tulikin vaikka ilman sopivaa vuokaa vähän erikoisen mallinen. Välimerellisen siitä teki rosmariini, timjami ja oregano sekä kasa silputtua valkosipulia. Se oli sisältä täydellisen kypsä ja päältä rapsakka. Tänään söin sitä paahdettuna aamupalaksi oikean voin kanssa, nam!

Tämä saattaa näyttää epäilyttävältä mutta maidossa kypsennetty possu on tosi hyvää. Jokaisen palan sisään tein onkalon, johon tuli suola-, mustapippuri- ja salviaseosta ja aukon tukkeeksi valkosipulin kynsi.