Talvi tuli sittenkin

Täällä on ollut tosi "huono" talvi tänä vuonna siinä mielessä, että lunta on ollut ihan todella harvoin ja silloinkin melko vähän. Ilmat olivat jo melko keväiset kunnes säänjumalat päättivät hauskuuttaa meitä kaatamalla niskaan oikein kunnon lastin lunta ja kaiken vielä yhden yön aikana. En ollut silmiäni uskoa kun sunnuntaiaamuna katsoin sälekaihtimien raosta ulos. Onneksi oli sunnuntai eikä suurimmalla osalla ihmisistä kiire minnekään koska ulkona olevat autot oli melko hautautuneita ja tiet auraamatta. Täällä toimii tuo auraus hyyyyvin hitaasti nyt on jo tiistai ja vieläkään täällä ei olla aurattu kävelyteitä yhtä lukuunottamatta. En pääse mihinkään vaunujen kanssa ja pulkkakin uppoaa lumeen eikä mahdu kulkemaan niillä kapeilla poluilla, joita kävelyteille on syntynyt. Tänään otin kantorepun mukaan ja kannoin I:n siinä perhepäivähoidosta E:n päiväkotiin ja sieltä kotiin. Aurinko paistoi ja oli kyllä kaikin puolin mahtava sää. Kiva että saatiin mekin nauttia ihan oikeasta talvesta, vaikka ei tätä lunta olisi ihan näin paljon tarvittu :D

Terassimme aamutuimaan.

 Parkkipaikka aamulla. Koiria kun lähdin ulkoiluttamaan oli se melkoista kun jopa mun melko isot koirat ihan ui siellä lumessa. Mentiin sitten umpihangessa niin, että Eve pomppi edellä uraa tehden kuin mikäkin avoimenkentän johtaja (rekikoiratermi), minä perässä ja sitten Indi ja niitä Even tekemiä polkuja kaikki muutkin edelleen tallaa kolme päivää myöhemmin :D

 Meidän pihan pöytäryhmä :)

 Kukaan ei ollut vielä käynyt meidän pihassa, kun mentiin koko perheen voimin lumeen leikkimään.

Ja sitten se oli yksivuotias

Meidän pieni vauvamme on jo yksivuotias! Häntä juhlittiin helmikuun alussa ja on se elämä vaan niin ihanaa kun pikku I on sitä sulostuttamassa. Yksivuotias on jo tosi touhukas mutta ei ihan vielä ole oppinut kävelemään. Ajaa kuitenkin hienosti nalle-puh "autollansa" ympäri kämppää ja kiipesi tänään sohvallekin. Sairastelujen ja seisomaan nousemisen takia paino oli vähän tippunut yksivuotisnevolassa ja sen takia pitää mennä kahden kuukauden päästä ylimääräiselle punnitukselle. En ole kuitenkaan huolissani koska poika syö ihan tarpeeksi kun on terve ja jaksaa touhuta hyvin niin kotona kuin hoidossakin. Katselin E:n neuvolakorttia ja hänelläkin on ollut samanlainen notkahdus painossa ihan samassa iässä. Hyvä siitä tulee ja on tullutkin :)

Synttäreitä juhlittiin ihan pienesti perheen ja lähisuvun kanssa hodareita grillaten ja kakun kanssa kahvitellen. Päätin mennä sieltä mistä aita on matalin ja ostin kakunkin ihan leipomosta :D Oli kuitenkin hyvä juttu koska kämpän siivoamiseen sai kulumaan ihan tarpeeksi aikaa ja stressiä, vaikka mies auttoikin mukavasti.

 Tässä sitä vielä odoteltiin laskettuna päivänä että koskas se tuntematon pikkumies mahtaa syntyä.

Ja sitten hän syntyi ja oli niin pieni ja ihana <3

Ja kasvoi ja kehittyi, täytti vuoden ja oli edelleen pieni ja ihana :)

 Ja kiipeilee kummallisiin paikkoihin kun äidin silmä välttää...

Loppuva tammikuu

Se ois sitten tämän vuoden ensimmäinen kuukausi aivan lopussa. Me päätetään se valitettavasti sairastamisen merkeissä. Pikkumies on ollut kovin kipeä tässä tammikuun loppupuolella ja tänään saatiin diagnoosiksi tämän vuoden korvatulehds numero kaksi :S Käytiin peräti kahdella eri lääkärillä kun ensin käytiin ihan terveyskeskuksessa ja sitten saatiin yllättäen aika ihan korvalääkärille. I:llä on ollut nyt korvien kanssa ongelmaa joulukuun puolesta välistä lähtien ja jos näin jatkuu vielä puolitoista kuukautta, jolloin on kontrolli, niin laitetaan luultavasti putket korviin ja leikataan kitarisat. E:llä ei koskaan korvatulehdusta ole ollutkaan. Kumma juttu. 

Muuten ei tässä sen ihmeempiä. Töitä kun lapsista kumpikaan ei sairasta ja kotijuttuja sitten muuten.

Tammikuussa oli kainenlaista säätä. Välillä näin:

Ja välillä sitten näin:

Lomatunnelmia ja suomikoulun aloitus

Tänään alkoi kauan odotettu Reykjavíkin suomikoulu. Suomikoulu on joskus aikaisemmin ollut täällä toiminnassa mutta siitä taitaa olla jo vuosikymmen, kun se viimeksi oli. Nyt aloitettiin sitten aivan uudella porukalla ja ainakin ensimmäisellä kerralla meitä oli paikalla oikein kivasti. Kaikilla oppilailla oli ainakin yksi vanhempi mukana, mikä sekin lisäsi tietenkin paikallaolijoiden määrää. Suomikoulussa on nyt kaksi ryhmää, joista isompi on kouluikäisille ja pienempi 3-5-vuotiaille mutta oli siellä kolme vielä pienempääkin menossa mukana. Meidän kummallakin lapsella ainakin tuntui olevan ihan kivaa :) Tarkoitus olisi nyt opiskella sitä suomea enemmän tai vähemmän tosissaan kahden viikon välein ja kevään lopussa on tietenkin kevätjuhla. Minulle se on todella tärkeää, että lapset oppivat suomea kunnolla. Haluan, että suomi pysyy heillä ihan jokapäiväisenä käyttökielenä eikä minään lomakielenä, joka kaivetaan vaivoin esiin kun käydään Suomessa. Meillähän on vielä ihan helppo nakki tämä kahden tai kolme kielen kanssa taiteilu kun tiedän perheitä, joissa lapset oppivat olosuhteiden "pakosta" neljää tai viittä kieltä. Eikä se minusta ole mikään kamala asia lapselle. Oppivathan lapset jatkuvasti uusia asioita niin miksi yksi niistä asioista ei olisi sitten uusi kieli. Mutta vanhemmilta se vaatii tietenkin johdonmukaisuutta, että jaksaa aina puhua sille lapselle sitä omaa äidinkieltään, vaikka samassa tilassa olisikin kymmenen muun kielistä.

Tässä vielä vähän näitä lomatunnelmia kuvien muodossa. Tässä jouluvaloja meidän pihalta vähän ennen joulua. 

 Lähitaloja.

 Vanhempien kodin kaunista sisustusta.

 E koristeli mummulle ja vaarille lahjaksi tällaiset puusydämet.

 E ja vaari viemässä kynttilöitä pihamaan lyhtyihin.

 Joulupäivän kävely.

 Aina pitää ottaa kuva äidin kivimuurista. On se vaan niin hieno eikä siinä ole käytettyy yhtään betonia tai mitään muutakaan "liimaa". Huolella ja taidolla vaan tehty :) Se jatkuu vielä kuvan ulkopuolelle kumpaankin suuntaan.

 Sitten satoi lumi ja päästiin lasten kanssa vähän pulkkailemaan.

 

Joulun viimeinen päivä

Niin ne vaan meni, joulukuu ja joulu ihan sujauksessa. Minä katosin joulukun alussa kai arkielämän syövereihin ja sitten Suomeen joulunviettoon. Jospa nyt olisi sitten vähän taas sitä kuuluisaa aikaa vaikka bloggaamiseenkin. Toivossa on hyvä elää :P Mutta ei tämä arki ole mitenkään pahaa. Ihanaa arkea tässä eletään ja välillä tuntuu ihan jopa kummallisen tyytyväiseltä. Jos ei huonoa omaatuntoa bloggaamisen vähyydestä lasketa hehheh. Huomenna juhlistetaan minun vanhenemistani sillä, että laitetaan lapset hoitoon ja käydään syömässä ja/tai leffassa. Joulukoristeetkin pitää ottaa pois mutta valot jätän kyllä piemeitä talvi-iltoja koristamaan. Täällä on ollut kovin pimeää mutta nyt valkeni kun tuli vähän lunta.

Pieni mies on jo 11 kk "vanha" ja juuri oppinut nousemaan tukea vasten seisomaan. Ei ole pikkuvauvaa meillä enää todellakaan vaan ihana melkein taapero :) Hän ja siskonsa olivat taas niin reippaita suomen- ja lentokonematkailijoita että ei voi kuin ihmetellä tätä tuuria. E:hän on jo ihan veteraanilentäjä mutta on pieni mieskin kerennyt jo kahdelle ulkomaanmatkalle ennen yksivuotissyttäreitä. Ei paha. Kertaakaan ei ole ollut sellaista oloa että en enää haluaisi lentää lasten kanssa yksin. Kyllä siihen vielä kolmaskin joten kuten mahtuis mukaan kun on ne kaksosrattaakin olemassa hehheh. Ja mitä palvelua ainakin Icelandairilla saa! Lentokonehenkilökunta on aina ihan mieletöntä ja auttavat ihan kaikin mahdollisin tavoin ja aina saa koko penkkkirivin itselleen jos suinkin on mahdollista. Katsovat vauvaa jos pitää taaperon kanssa käydä vessassa ja lapsille on kaikenlaista ilmaista viihdykettä sekä välipalaa tarjolla. Ei voi kuin kiitellä.

Nt en kerkeä oikein enempää kirjoittelemaan kun pitää hakea E hoidosta. Hän on tänään tunnin tavallista kauemmin hoidossa kun heillä oli sellainen joulun hyvästelyjuhla ja vohvelikahvit siihen päälle vielä. Sainpahan vähän extraa omaa aikaa keskellä päivää, mikä on tosi jees, koska iltaisin tuppaa jo väsyttämään ihan liikaa. Kuvituksena tässä postauksessa vielä juoulutunnelmia, sillä onhan tänään vielä joulun viimeinen päivä.

Maailman söpöin saunanpesuavustaja :)

 Äidin kauniita jouluistutuksia.

Töitä ja sairastamista

(Kamalaa... Aloin kirjoittamaan tätä postausta jo sunnuntaina ja nyt näköjään torstaina saan vihdoin sen valmiiksi :D)

Ensimmäinen työläisviikonloppu takana ja ihan yhtä nopeasti se hujahti kuin ne kaikki muutkin. Perjantaina tuntui kyllä ihan hauskalta päästä vapaalle ja etenkin pitää lapset kotona. Töissä on mennyt hyvin enkä ole osannut stressata mitään. Hommahan on lähes tulkoon ihan samaa mitä olen omien lasten kanssa kotona tehnyt. Ihmiset ovat ihan ok, päivän kuluvat nopeasti ja lapset ovat paria poikkausta lukuunottamatta tosi suloisia. Kauhean räkäisiä tosin. Töistä pääsen puoli kahdelta ja olen hyvin kerennyt hakemaan lapset kahteen mennessä, vaikka kahdessa eri paikassa ovatkin.

Viikonloppuna hengailtiin paljon kotona, ulkoiltiin pulkkamäessä ja shoppailtiin E:lle isojen lasten pulkka ja I:lle liian isot sisätossut perhepäivähoitoon :P E:stä oli tosi kivaa laskea pulkalla tai olla vaan kyydissä ja napsia lunta matkan varrella. I oli vähän epäilevämpi pulkkailemisen ihanuutta kohtaan mutta ei kuitenkaan valittanut. Ja se tunne kun on päässyt sisälle pirtsakan talviulkoilun päätteeksi ja vielä riisuuduttua kaikista talvitamineista, se se vasta on ihana.

(Tänään torstaina voin kertoa että olen ollut koko viikon enemmän tai vähemmän puolikuntoinen ja maanantaina jopa kuumeisena töissä. Eilen sain anopin hakemaan lapset hoidosta kun mua pyydettiin olemaan kauemmin töissä ja tänään olen I:n kanssa kotona kun pph on vuorostaan kipeä. Huomenna on E:n päiväkoti taas kiinni koulutuspäivän takia ja miehellä on yksi tai kummatkin lapset silloin. Ja illalla olis miehen työpaikan pikkujouluillallinen, mihin ollaan ilmottauduttu ja otetaan I mukaan nukkumaan vaunuihin kun me syödään. Sitä kun ei oikein voi kellekkään jättää vielä hoitoon kun sen mielestä kaikki ihmiset on kamalia :D E menee sitten serkkujen kanssa anopille yöksi. Lauantaina olis sitten vuorossa Ikea ja kuva joulupukin kanssa, jouluvalojen ostoa ja ikkunoihin laittoa ja muuta pikkujoulumaista puuhastelua. Ei tässä ainakaan tylsää tule kellekkään)

P.S. Lopulta julkaisin tämän vasta lauantaina...

Ollaan anopin kanssa askarreltu kynttilöitä ja paketti"kortteja" decoupage-tekniikalla. Keskellä anopin mulle joskus aikaisemmin antama kynttilä ja sivuilla mun nyt askartelemat.

Ja pari puista sydäntä, joihin laitoin tuollaiset kivat vanhanaikaiset kuvat.

E viillettämässä pulkalla päiväkodin pihalla kun menin hakemaan sitä ensimmäisinä lumipäivinä.

Uutisia!

Uudet tuulet puhaltaa kuulkaas!Olen nimittäin saanut töitä päiväkodista. Senpä takia I:lle on koettanut karu arki ja tänään aloitettiin virallinen harjoittelu perhepäivähoidossa. Täti on sama kuin E:llä oli ja siitä olen iloinen. E kun tykkäsi aina mennä sinne niin kovasti. Asia on vaan hieman eri kuin E:n kanssa, sillä I on puolet nuorempi kuin E aloittaessaan. Mutta tädillä on nytkin kolme lasta siellä, jotka kaikki ovat aloittaneet kuuden kuukauden iässä. Tämä 9 kk onkin ehkä vähän huono kun I:lle pukkaa juuri kamala eroahdistusvaihe mutta minkäs teet. Sain työn niin äkkiä että humpsista vaan. Aloitan sitten kun I on valmis olemaan tädillä koko päivän (8-14) ja siihen ei toivottavasti mene viikkoa kauempaa. Olemme itseasiassa käyneet siellä kylässä jo viimeviikolla parina päivänä ja lokakuun alussa kerran eli tänään ei ollut ihan ensimmäinen kerta sinänsä. Mutta tänään meni kyllä jotenkin tosi huonosti siellä :( I on niin epäluottavainen vauva kuin olla ja voi. Hirveää huutoa vakka istun ihan vieressä. Syliin vain pitäisi päästä. Edes isoäiti ja täti eivät tälle herralle kelpaa, vaikka on heitä nähnyt keskimäärin kerran viikossa koko elämänsä ajan. E taas on sellainen sosiaalinen kyläluuha :D Höpöttää kaikille tuntemattomille ja ihmettelee miks ei kaikki halua puhua hänen kanssaan ja jäisi vaikka asumaan "amman" tai tädin luo. Mutta ehkä I:kin on sellainen sitten kolmevuotiaana.

Kuvituksena uuno ja tosiuuno, hiirulimme ja "antiikkiset" valokuvat seinälle-projektini ensimmäinen valmis osa.