Miten tämä syksy tuntuukin jotenkin niin paljon raskaammalta kuin vaikka syksy 2016, jolloin aloitin työt pikku I:n ollessa vasta 9 kuukautta vanha. Johtuuko se siitä, että lapsia on kolme vai siitä että olen nyt töissä kauempana. Vaiko kenties siitä, että olen vanhempi :'D En tiedä mutta ilman noita arkivapaita tulisin varmaan hulluksi. "Vapaa"viikonloput menevät vain sellaisen peruselämisen parissa ja hoidettua saan hädin tuskin vain sellaiset pakolliset jutut. Ei meillä ole viikonloput ja illat mitenkään kauhean ohjelmantäyteisiä mutta kaikki aikani menee kotona lasten perässä tavaroita siivoten ja kaikenmaailman "ÄITIIIII-alkuisia kysymyksiä/pyyntöjä/huutoja/itkuja/valituksia/käskyjä kuunnellen. Siihen kun laittaa vielä muutamat lasten harrastuskäynnit per viikko, ruuanlaitot, ruokakaupassakäynnit ja minimaalisen pyykinpesun sekä kämpän jollain sisiteysasteella pitämisen niin puuuh olen kuitti. Ja olen vain 60% työssä :D Mutta neuvolan täti totesi tähän että ei se ole vain koska sitten olet vielä 150% työssä kotona.
Mutta sitten tulee arkivapaa! Sellainen yksi päivä, jolloin saan olla YKSIN kotona ainakin viisi tuntia ja tehdä mitä huvittaa. Saan ihan rauhassa vaikka pestä pyykkiä, viikata pyykkiä, laittaa pyykkiä kaappiin.... :'D Pyykkiä riittää!! Tai vaikka pestä lattiat, jos siltä tuntuu. Tai sitten vaikka istua vaan koneella tekemässä jotain todella hyödytöntä mutta ihan sama, kunhan saan olla rauhassa. Yleensä teen vähän joka laatua vähäsen.
Tällä hetkellä alan olemaan aika kypsä täällä meillä vellovaan vatsatautiin. Tulin itse perjantaina kipeäksi ja tuntuu etten nyt tiistai-iltanakaan ole vielä ihan kunnossa ja M oksensi taas tänä aamuna pidettyään sellaisen vuorokauden tauon oksentamisesta ja sen lisäksi raukalla on silmätulehdus. Että näin. Ihan kuin sitä pyykkiä ei ollut tarpeeksi jo ennestään. Mutta eiköhän se tästä taas. Kunhan vain tauti tästä hellittää ja älyäisin itse mennä ajoissa nukkumaan. On vain jostain päästä pakko repiä sitä kuuluisaa omaakin aikaa.
Mutta tässäpä teille kuvia Reykjavíkin syksystä. Suurin osa taitaa olla ihan lokakuulta.
Olen kahlannut melkein koko blokiarkistosi läpi viime yönä, kun en saanut unta. Upea blogi!
VastaaPoistaVielä en ole löytänyt kirjoituksistasi koiriesi kohtaloa. Muistelen joskus kauan sitten lukeneeni, että muutit Islantiin koirien kanssa. Ehkäpä löydän vastauksen joku yö, kun jatkan blogisi lukemista.:-)
Kiitos kirjoituksistasi! Terkuin Pirjo