Selvemmillä vesillä?

Maanantaina kävin labrassa verikokeissa. Päivystävä lääkäri oli määrännyt pienen verenkuvan ja kilpirauhaskokeen. Olin ihan pihalla, en ollut käynyt omalla terveysasemallani ennen enkä tiennyt ketä mulle kertoisi sitten tulokset enkä edes tiennyt mitä kokeita multa otetaan joten pidättelin koko aamun ihan turhaan :) Odottelin ihan vähän aikaa labran odotustilassa numerolapun kanssa ja pian sitten pääsinkin jo kivan tädin mukana koepuolelle. Täti otti pari tuubia verta nopeasti ja auttoi ystävällisesti mua kun mä en tiennyt mistään mitään. Sitten piti mennä pari kerrosta ylemmäs kertomaan toiselle tädille etten tiedä mistään mitään ja hän sanoi että mun omalääkäri soittaa mulle parin päivän päästä tuloksista. Aika kiva et mulla on semmonen omakin lääkäri :) Tästä varmaan jo huomaa että mulla ei koskaan ole mitään... jota olen hokenut kaikille terveysalan ihmisille noin viikon verran. Noh koska mulla ei koskaan ole mitään niin ei niissä kokeissakaan ollut sitten mitään. Kaikki kunnossa ainakin niiden osalta. OMAlääkärini, heh, ei ehdottanut muita kokeita vaan meinasi jotta tämä on nyt vaan stressiä. Ja voi kestää jonkin aikaa että oireet menee kokonaan pois.

Mutta enhän minä nyt stressaa mistään!? Mähän olen niin hällä väliä tyyppi kuin voi vaan olla. Vai olenko sittenkään? Mä olen nyt pohtinut tätä asiaa ja tullut siihen tulokseen että mulla on oikeastaan iso kasa asioita elämässäni, joista mä voisin olla stressaantunut mutta en vaan tiedosta sitä. Ja nyt olen kuullut ihmisiltä että stressi voi aiheuttaa mitä ihmeellisimpiä fyysisiä oireita. Kyllähän mä olen tiennyt että stressi aiheuttaa mahahaavoja ja kalatkin siihen kuolee jos stressi pitkittyy :) Mutta että mulla jotain semmosta? Jos mä en olekaan sellainen hällä väliä-tyyppi vaan poissa silmistä, "poissa" mielestä-tyyppi. Mutta ne asiat ei olekaan poissa vaan muhii siellä mun päässä itsekseen... Eilen juttelin äitin töissä yhden vanhemman naisen kanssa ja kerroin tästä kun oltiin lähtemässä ja hän sanoi että: Sulla semmosta? Mutta sähän vaikutat niin tasapainoiselta ihmiseltä ja kaikkea.

Totta on että kaikki mun seuraavan viiden vuoden suunnitelmat on ihan hiuskarvan varassa. Totta on että en uskalla kertoa joitain asioita lähipiirilleni. Totta on että mulla alkaa ensi viikolla kesätyöt, projektissa joka on ihan uusi mulle ja jossa olen nuorin, kokemattomin sekä kannan isoa vastuuta. Ja totta on että mulla on ihan liikaa kouluun littyviä oheisjuttuja, kuten opiskelijayhdistyksen hallituksessa "toimiminen", tuutorointi, kansainväliseen ystävätoimintaan osallistuminen jne. En jaksa panostaa niihin mutta silti omatunto soimaa ihan hirveästi siitä.

Ensi vuonna en ota mitään ylimääräistä hartioilleni ja koitan elää ihan tässä nykyhetkessä niin rennosti kuin voin. NOT! Mutta aina voi yrittää :)

Huomenna on vappu ja tänään on kyllä niin synkkä sää että huh huh. Toivottavasti kuitenkin keksitään jotain kivaa vapuksi kivassa seurassa ja ehkä hyvän ruuankin parissa.