Ihanaa olla kotona! Täällä meidän kolkossa heikosti sisustetussa karvaisessa kämpässä mutta kotona silti. Saan vihdoin puhtaat vaatteet päälleni kun jouduin kärvistelemään samoissa koko viikonlopun kun menin tyhmänä unohtamaan mun matkakassin kouluun! Että eipä tullut otettua mitään kuviakaan kun ei ollut kameraa mukana. Pimu oli taas kasvanut kovasti ja itsenäistynyt. Sen huskypuoli alkaa puskea esiin sellaisena vaeltamishaluna ja se houkuttelee seurakoira isäpappansa myös näille retkilleen. Eli sitä ei voi enää pitää pihalla vapaana muuta kuin valvotusti. Kaiken kaikkiaan maalla oli mukavaa tällä kertaa :) Mä sain myös harjoitella hieman ruotsia sukulaisten kanssa ja kuulin että mulla on italialaista, ruotsalaista ja jopa "mustalais" verta itsessäni, pieninä pisaroina tosin... Kauan mä olen tiennyt että mun isoäiti on sveitsiläinen mutta noi muut oli uutta. Löytyvät siis hänen takaa. Ehkä joskus vanhana innostun tekemään sukututkimusta asiasta. Mulle on aina ollut kielten opiskelu mieluisaa ja aika helppoa ja ajattelin leikilläni että ehkä mun geeneissä on joku sellanen taipumus siihen kun olen tämmönen "sekarotuinen". En nyt oikein keksi mitään järkevää kirjoitettavaa tänäänkään mutta laitan pari kuvaa koirista lopuksi tältä syksyltä.
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Back to business
Takaisin kotona raskaan mutta mukavan kyläilyviikonlopun jälkeen.
Pääsin tänne tädin kyydillä kun he tulivat kurkkaamaan meidän kämppää ja
sitten syötiin yhdessä tässä meidän Hesellä ennen kuin heidän piti
lähteä kotiin päin. Mulla oli jostain syystä kauhea ikävä koiria ja
kuulemma nekin oli käyttäytyneet oudosti ihan kuin ikävöiden mua :)
Nythän ne kummatkin on liimautuneet muhun kun istun tässä koneella.
Ruoka kummiskin vain mielessä... Mua on mietityttänyt paljon koirat
viimeaikoina kun niiden hoito on tuntunut jotenkin henkisesti raskaalta.
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että olen vähän liian kriittinen
itsäni kohtaan koskien niiden käyttäytymistä. Ne on ihan hyviä koiria
jo nyt eikä mun tarvitsis ottaa niin kauheita paineita jos ne ei nyt
osaa oikein kävellä remmissä kauniisti. Onhan ne muuten oikein hyviä ja
helppoja koiria että kai mä olen jossain sentään onnistunut joskus
niiden kasvattamisessa.
Ihanaa olla kotona! Täällä meidän kolkossa heikosti sisustetussa karvaisessa kämpässä mutta kotona silti. Saan vihdoin puhtaat vaatteet päälleni kun jouduin kärvistelemään samoissa koko viikonlopun kun menin tyhmänä unohtamaan mun matkakassin kouluun! Että eipä tullut otettua mitään kuviakaan kun ei ollut kameraa mukana. Pimu oli taas kasvanut kovasti ja itsenäistynyt. Sen huskypuoli alkaa puskea esiin sellaisena vaeltamishaluna ja se houkuttelee seurakoira isäpappansa myös näille retkilleen. Eli sitä ei voi enää pitää pihalla vapaana muuta kuin valvotusti. Kaiken kaikkiaan maalla oli mukavaa tällä kertaa :) Mä sain myös harjoitella hieman ruotsia sukulaisten kanssa ja kuulin että mulla on italialaista, ruotsalaista ja jopa "mustalais" verta itsessäni, pieninä pisaroina tosin... Kauan mä olen tiennyt että mun isoäiti on sveitsiläinen mutta noi muut oli uutta. Löytyvät siis hänen takaa. Ehkä joskus vanhana innostun tekemään sukututkimusta asiasta. Mulle on aina ollut kielten opiskelu mieluisaa ja aika helppoa ja ajattelin leikilläni että ehkä mun geeneissä on joku sellanen taipumus siihen kun olen tämmönen "sekarotuinen". En nyt oikein keksi mitään järkevää kirjoitettavaa tänäänkään mutta laitan pari kuvaa koirista lopuksi tältä syksyltä.




Ihanaa olla kotona! Täällä meidän kolkossa heikosti sisustetussa karvaisessa kämpässä mutta kotona silti. Saan vihdoin puhtaat vaatteet päälleni kun jouduin kärvistelemään samoissa koko viikonlopun kun menin tyhmänä unohtamaan mun matkakassin kouluun! Että eipä tullut otettua mitään kuviakaan kun ei ollut kameraa mukana. Pimu oli taas kasvanut kovasti ja itsenäistynyt. Sen huskypuoli alkaa puskea esiin sellaisena vaeltamishaluna ja se houkuttelee seurakoira isäpappansa myös näille retkilleen. Eli sitä ei voi enää pitää pihalla vapaana muuta kuin valvotusti. Kaiken kaikkiaan maalla oli mukavaa tällä kertaa :) Mä sain myös harjoitella hieman ruotsia sukulaisten kanssa ja kuulin että mulla on italialaista, ruotsalaista ja jopa "mustalais" verta itsessäni, pieninä pisaroina tosin... Kauan mä olen tiennyt että mun isoäiti on sveitsiläinen mutta noi muut oli uutta. Löytyvät siis hänen takaa. Ehkä joskus vanhana innostun tekemään sukututkimusta asiasta. Mulle on aina ollut kielten opiskelu mieluisaa ja aika helppoa ja ajattelin leikilläni että ehkä mun geeneissä on joku sellanen taipumus siihen kun olen tämmönen "sekarotuinen". En nyt oikein keksi mitään järkevää kirjoitettavaa tänäänkään mutta laitan pari kuvaa koirista lopuksi tältä syksyltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki terveiset tai kysy vaikka jotain Islannista :)