Hyvin mahtuu :)

Mitään varsinaista pesänrakennusvimmaa ei ole tullut mutta pitäähän sitä nyt vähän laittaa paikkoja valmiiks uutta perheenjäsentä varten. Päätin loppujen lopuksi pestä kaikki vauvanvaatteetkin, vaikka ensin ajattelin ettei niitä nyt parin vuoden sisälläsäilyttämisen jälkeen tarvitsisi pestä. Oli niissä kuitenkin vähän sellaista säilyttämisen hajua. Nyt pitäisi enää ihan pari juttua ostaa ja keittää tutit ja pullot varmuuden vuoksi (mitäs muutakaan tässä tekisi :D) niin sitten en tiedä mitä enää olisi jäljellä. Ai niin, turvakaukaloa edelleen odotellaan vakuutusyhtiöltä. Se toivottavasti saapuu pian.

Pinnasänky tuotiin takaisin makuuhuoneeseen viikonloppuna ja eilen vaihdettiin lastensänkyjen paikkaa kun E nukkui ennen tuolla kulmassa. Hyvin meni yö vaikka sänky olikin vähän eri paikassa. Parina edellisenä yönä kun oli jotain ihme sekoilumeininkiä muutamaan otteeseen. Meidän makuuhuone on ehdottomasti nukkumista ja tavaroiden säilyttämistä varten eikä mikään sisustuksellinen helmi. Se on se huone minne tuupataan takit kun vieraita tulee ja laitetaan ovi kiinni :D Iltaisin koitan kuitenkin laittaa sen järjestykseen koska uskon että sekainen nukkumisympäristö haittaa unenlaatua/nukahtamista. Vaatteita saa lojua vain yhdellä tuolilla ja peitot laitan ojennukseen viimeistään E:n mennessä nukkumaan. Jostain olen kuullut että se on hygieenisempää olla petaamatta petiä tms. :)

Yksi hylly pitäisi laittaa seinälle ja tuo kukkavalo myös asentaa ihan kunnolla seinään. Silityslauta on anopin ja ihan turhake, joka joutaisi jonnekin piiloon. Silitän ehkä kerran vuodessa ja hyvin säilytään hengissä. Oikeaa kattovalaisinta ja seinien maalaamista voisi harkita kun lapset ovat isompia, jos tässä vielä asutaan. Eilen totesin miehelle että kyllä tuonne vielä kolmaskin lapsi mahtuisi nukkumaan kun E:n sänky on kerrossängyn alasänky ja yläsänky on meillä varastossa. Saatiin se ilmatteeksi yhdestä meidän Akureyrin vuokrakämpästä kun muutettiin pois. Ne oli koirilla peteinä mutta nyt ihan ihmiskäytössä kun tilaa ei tuollaisille koirapedeille ole. Että siis jos meillä ihan naksahtaa ja kolmaskin lapsi tähän minimaaliseen asuntoon putkahtaa niin E ja pikkuveli vaan kerrossänkyyn ja uusi vauva tuohon pinnikseen :D Tuo valkoinen kaappi ostettiin nyt uutena ja siellä majailee vähän mun henkarivaatteita, vauvanvaatteet, imuri ja pyykkikori.

Että tällainen "sisustus" päivitys tällä kertaa :D  

Juttuja

 Heissulivei! Täällä edelleen, yhtenä kappaleena :) Viikkoa vaille laskettua aikaa mennään. Ei stressiä! Ihan oikeasti ei ole stressiä. Sänky on kasattu, vaatteet kaivettu säilöstä, vaipanvaihtotuotteet hankittu ja muulla ei niin väliä olekaan. Siinä se pieni käärö pärjää yllättävän vähällä. Isosiskolle voisi hankkia jonkun "isosiskolahjan", jonka voisi sitten pikkuveljen puolesta sille antaa kun veli on tullut maailmaan. Nimikin on jo aikaa sitten päätetty mutta ennen nimijuhlaa sitä ei kerrota.

Vaavi ei ole kiinnitttyny mutta oleilee sentään pää alaspäin. Liikkuminen on edelleen helppoa mutta kykkiminen ja kumartelu mahan kanssa tietenkin vähän hankalaa. Muuten voin kyllä tosi hyvin. Olen super onnekas. E oli taas viimeviikolla kolme päivää kotona flunssan takia mutta itse en ole mitään saanut. Nytkin se raukka vielä yskii ja on vähän räkäinen mutta tylsistyy täällä kotona niin kauheasti että pakko antaa mennä hoitoon. Minusta on kuitenkin kivaa että E:n ryhmä ei mene ulos jos on kovin huono sää niin E:kään ei siellä rasitu turhaan. Ärsyttää katsella päiväkotilapsia palelemassa ja kinumassa takaisin sisään vain sen takia että joku on päättänyt että tänään ollaan puolitoista tuntia ulkona ja piste. Olen siis ihan jokasään ulkoilemisen kannalla mutta ulkoilen huonolla säällä lapseni kanssa mielellään ihan itse. Silloin joku ainakin kuuntelee E:tä kun se sanoo että on kylmä.

Sillä on kyllä ihan hyvät vaatteet mutta en aina oikein luota siihen että ne puetaan sille oikein tai että sen hanskojen kastumista seurataan kunnolla. Se saattaa ne itekin ottaa pois eikä kukaan välttämättä ole heti sitä huomaamassa. Sillä esimerkiksi on sellaiset ulkosaappaat, jotka toimisivat parhaiten pelkällä villasukalla eikä tavallinen sukka+villasukka yhdistelmällä tai että merinovillainen pitkähihainen kerrastopaita kuuluu lähelle ihoa fleecepaidan alle eikä aluspaidan+tavallisen pitkähihaisen paidan päälle. En usko että ne siellä hirvesti jaksavat riisua ja pukea "ylimäräistä" vaan laittavat vaan tavallisten sisävaatteiden päälle kaiken.

Mutta sellaista. Kohta hakemaan tytteliä :)

Eve ulkoilun jälkeen odottamassa lupaa liikkua :P

 Hiuksia alkaa jo olla ihan kivasti.

 Äiti oli ollut kiltti ja sai joulupukilta värityskirjan :)

 Viimeviikonlopun rantailua.

Mammalomalla

Aah, aika kivaa olla pitkästä aikaa yksin kotona tai vaan yleisestikin ilman miestä ja lasta. Tai siis sen ajan kun E on hoidossa. En minä nyt muuten niitä ilman ole :D Eilen ja edellispäivän E oli kuitenkin silmätulehduksen takia kotona mutta tänään taas päiväkodissa. Kivaa kun se menee sinne mielellään ja mullakin on sitten henkisesti ja fyysisesti enemmän voimavaroja leikkiä ja touhuta sen loppupäivän kun on ensin saanut vähän huilata itsekseen. E ei myöskään kotona oikeen tahdo nukkua enää päiväunia, vaikka joutuukin sänkyyn ainakin "huilaamaan", mutta päiväkodissa sen tulee yleensä nukuttua ainakin vähän aikaa. E pysyttelee kuulemma aina tosi kauan hereillä mutta ei kuitenkaan häiritse ketään. Ei vaan nukahda itse. Ja kun toiset lapset simahtavat hetkessä ja saavat nukkua vain puolituntia niin niitä jo melkein herätellään kun E vielä valvoo.

En minä pelkästään kotona kuitenkaan kyki itsekseni. Koirathan täytyy ulkoiluttaa ja niidenkin kanssa on ollut mukava tehdä pikkuisen pidempiä aamulenkkejä kun ei ole minnekään kiire. On vaan ollut ihan sairaan liukkaita kelejä ja ihmettelen tosissani miten olenkin pysynyt koirien kanssa pystyssä. Koirat itsekin kaatuilevat melkoisesti ja varsinkin Indin vanhat jäsenet välillä huolestuttaa. Koirat eivät myöskään jotenkin tunnu ollenkaan ymmärtävän minkälainen pinta on liukas ja minkälainen pitävä. Sileää jääseinämää vaan pitää yrittää ylöspäin kun vieressä olisi pitävää lunta.

Viime torstaina kävin "työkkärinaiseni" kanssa juttusilla ja saan kuulemma mennä jollekin heidän tarjoamalle kurssille jos haluan mutta ei ole pakko kun olin just pitkällä kurssilla. Olin vähän että kiitos mutta ei kiitos. Taidan pitää lomaa nämä viimeiset viikot ennen vauvaa kun vauvan syntymän jälkeen on hommaa ihan riittämiin. Epämukavissa luokkahuoneissa istuminen tuntitolkulla ei myöskään houkuttele ja joku vesien meno kesken oppitunnin. Vauva on jo täysiaikainen ja laskettuun aikaan alle kolme viikkoa. Vaikka olenkin voinut tosi hyvin ja periaatteessa voisin jollakin kurssille osallistuakin niin taidan jättää nyt väliin. Samalla reissulla ja samassa talossa hain vanhempainlomaa, jota olisi pitänyt hakea ilmeisesti jo monta viikkoa sitten. Nyt on kuitenkin haettu, mikä on kai se pääasia.

Sitten kävin yliopistolla ihmettelemässä kun olen hakemassa sinnekin mutta hakuprosessissa on pieniä hankaluuksia, joita yritin helpottaa menemällä ihan paikanpäälle. Oli kivaa hiukan fiilistellä sitä opiskelijaelämää, vaikka en edes tiedä onko meillä taloudellisesti mahdollisuutta antaa mun opiskella paria vuotta. Voi sitä silti hakea.

Perjantaina kävin vähän kaupungilla haahuilemassa tarkoituksena palauttaa kirjastokirjat ja käydä kansainvälisen käsityökerhon tapaamisessa. Ottelin valokuvia matkalla autolta kirjastolle ja söin lounasta Hlölla Bautar'ssa kirjaston aukeamista odotellessa. Sellaisessa tapaamisessa kävin viimeksi lokakuussa ja nyt huomasin, että tapaamispaikka olikin muuttunut vakipaikan remontin vuoksi. Ei se kuitenkaan haitannut ja kerkesin parituntia uudessakin paikassa viettämään. Oli mukava turista kolmen muun ulkkarinaisen kanssa, juoda teetä ja syödä suklaakakkua.

Uusivuosi

Vuodet ne vain vierii. Kohta on jo 2020! Ihan hurjaa... Mutta minkäs sille mahtaa. Nautitaan näistä mitkä saadaan elää :) Meillä oli ihan mukava vuodenvaihde. Ei mikään ihmeellinen mutta ainakin E:lle varsin tapahtumarikas. Tyttö näki paljon raketteja, ison kokon ja sai polttaa yhden todella ison sädetikun ihan itse. Ilma oli aika kylmä ja ajoittain satoi lunta mutta nähtiin silti paljon raketteja ja puolenyönaikaan oli sellainen sotatannerolo kun joka puolella paukuteltiin taukoamatta. Ei ollakaan ennen oltu täällä Reykjavíkissa uutenavuotena. Mutta kyllä Húsavíkissa ja Akureyrissa on myös osattu raketteja ampua. Minä olin tosin jo siinä vaiheessa sängyssä. Alkuiltaa oltiin vietetty miehen perheen kesken miehen siskon luona Garðabærissa, missä käytiin katsomassa sitä kokkoa ja Garðabærin kaupungin ilotulitusnäytöstä. Ruuaksi meille tarjoiltiin miehen siskonmiehen ampumaa hanhea ja lisukkeita. Hanhi on aina hyvää, vaikka paremmalta se maistuisi punaviinin kanssa.

Eilen uudenvuodepäivänä me saatiin yövieraita ihan Suomesta asti kun kummitytön isä ja sisko tulivat meille ennen matkan jatkumista Akureyriin. He aikovat viettää kevään siellä ja myös muu perhe liittyy loppuajaksi heidän seuraansa. Olisi tosi kivaa päästä heitä sinne katsomaan jossain välissä. Saatiin tuliaisiksi suomiherkkuja ja oli kaikin puolin oikein mukavaa :)

Koirat pääsivät pienelle rantapyörähdykselle uudenvuodenaattona eivätkä välittäneet raketeista yhtään. Kotona sisällä ja ulkona hihnassa ovat kyllä niitä pelänneet ja paukuttelu vaan jatkuu.

 Kaktus avasi pienen vaatimattoman kukkansa :)

 E sai Suomenisovanhemmilta kiovja palapelejä joululahjaksi.

Miehen sisko asuu tässä talossa.

Joulu

Viimeksi kirjoittelin että E:lle nousi kuume ja siitä alkoi sitten meidän kaikkien sairastelu, joka ei ole oikein vieläkään ottanut laantuakseen. Olin jopa yhden päivän pois työharjoittelusta, vaikka useampikin sairaspäivä olisi ehkä ollut viisaampaa ottaa. Sairastelujen ja kurssin takia jouluvalmistelut jäivät tosi myöhään mutta sain suurinpiirtein kaiken tehtyä minkä halusinkin. Kolmessa päivässä syntyi porkkana- ja lanttulaatikot, taateli- ja hedelmäkuivakakut, karjalanpiirakat ja jauhelihapasteijat. Piparitalon palaset ostettiin ihan vaan Ikeasta eikä tavallisia pipareita leivottu ollenkaan.

Kurssilta "valmistuin" erinomaisen palautteen kera, niin islannintunneilta kuin työharjoittelustakin. Sellaisten papereiden kanssa on mukava lähteä taas uudella innolla työnhakuun kun sen aika koittaa. Nyt tämä mama meinaa ottaa ihan vaan rennosti ennen kuin bebe numero kaksi saapuu sekoittamaan jo muutenkin aika sekavaa elämäämme. Eihän tässä olekaan kuin semmoiset viisi viikkoa laskettuun aikaan.

 Jotta kevät ei ihan unohtuisi mielestä, olen jo saanut yhden siemenluettelon postista ja anopin uudesta kämpästä nappaamani kaktus tekee nuppuja. Jännää :)

Julisteita seinälle

Oho! Oppisinpas senkin, että jos painaa otsikkorivillä entteriä niin blogiteksti tulee heti julkiseksi. Otsikkoon viitaten sain vihdoin ja viimein laitettua joitain kauanomistamiani julisteita seinälle. Joulua meillä ei ikkunavalojen lisäksi vielä oikeen ole kun en ole saanut tehtyä joulusiivousta. Meinaan ottaa loppukirin tämän viikon jälkeen kun mulla alkaa vihdoin "mammaloma" :P Ollaan myös oltu koko perhe enemmän tai vähemmän kipeitä koko joulukuun alkupuoli. Itsehän olen fiksuna käynyt myös tunnollisesti töissä, vaikka raskaus plus flunssa plus työnteko ei ole ihan hyvä yhdistelmä. Tämä on vaan pitkittynyt enkä tiedä koska tästä sairaudesta pääsee kunnolla eroon.

Raskaus risoo myös! Mulla on joku ongelma jalkojen kanssa kun mikään asento ei tunnu hyvältä paitsi käveleminen ja seisominen. Mihinkään ei satu mutta makuulla/istuessa en vain millään löydä hyvää asentoa. Tämä vaivaa erityisesti yöllä kun olisi kiva nukkua. Eikä sitä nyt koko päivää jaksa jaloillaankaan olla.

On siis todella kökkö olo toisinaan. 

Myrskyn jälkeen

Täällä oli eilen illalla ja yöllä tosi voimakas myrsky. Kaikista pahin rintama iski etelärannikolle ja Vestmanna-saarille. Sääasema Steinar ilmoitti voimakkaimpien puuskien olleen seitsemän aikaan voimakkuudeltaan 52 m/s ja sen jälkeen tuulimittari on vissiin hajonnut kun se on näyttänyt aivan tyyntä. Meilläkin täällä meuhkasi ja pauhasi ulkona muttei mitään sen vakavampaa. Viranomaiset olivat kuitenkin käskeneet kaikkia pysyttelemään sisätiloissa kello viiden jälkeen ja tiekameroiden mukaan teillä ei ketään enää illalla liikkunutkaan. Miehenkin työpaikalta lähetettiin kaikki kotiin jo kolmen jälkeen.

Täällä on ollut muutenkin melko haastavat säät ainakin kesärenkailla ja huonoilla ajotaidoilla varustettujen kuskien mielestä. Lunta tuli yhtäkkiä ja paljon, minkä johdosta teiden varret täyttyivät hankeen juuttuneista neropateista. Reykjavíkissa harvoin on niin hirveästi lunta mutta tuolta pohjoisempaa kotoisin olevat ovat kyllä tottuneet lumessa ajoon. Mutta tämän myrskyn jälkeen talven ihmemaa on kadonnut ja harmittelenkin nyt kun en käynyt sitä kunnolla kuvaamassa.

Kurssia on enää kuusi päivää jäljellä plus valmistumispäivä. Meille on oikein valmistumistilaisuus ja saadaan jotkut diplomit tästä :D Päiväkodissa on mennyt ihan hyvin mutta en kyllä voi sanoa että tämä olisi mun juttu. Ehkä pienempien lasten kanssa olisi erilaista? Mutta kyllä kai tuotakin nyt ainakin hetken aikaa tekee, jos ei muuta löydy. Opettajan mukaan sen ainakin pitäis näyttää hyvältä CV:ssä, että on ollut päiväkodissa "töissä". Olen itse vanhempana jotenkin vähän sellainen "takaisin luontoon"-tyyppi että senkin takia vierastan päiväkoteja. Minusta niillä lapsilla ei ole kauhean mukavaa siellä mutta sekin varmasti riippuu kauheasti päiväkodista, henkilökunnasta, itse lapsesta ja yms. E vaikuttaa ainakin aina tosi iloiselta lähtemään päiväkotiin ja näyttää tykkäävän hoitajistaan. Vielä siltä ei oikeen voi kysyä että viihdytkö päiväkodissa?

Tänään meillä on ollut pieni potilas kun E:lle nousi myrskyn myötä kuume. Mies oli aamupäivän sen kanssa kotona kun minulla oli kurssipäivä ja meni sitten iltapäiväksi töihin kun minä tulin kotiin. Huomenna tänne tulee anoppi mun työpäivän ajaksi. Raskaushormonien tai jonkun takia en oikeen jaksa anoppia just tällä hetkellä mutta tällaisissa asioissa se on tietysti hyödyllinen :P

Meidän piha kun se vielä oli talven ihmemaa.

Lapsenkantojuttuja

Yritän tässä kirjoittaa samalla kun vauva laittaa sisuskalujani uusiksi. "Keuhkoja vähän tonnepäin ja mahaa vähän tuonnemmas noooin, nyt mahtuu hyörimään." Se tunne kun joku otus liikkuu oman vartalon sisällä on melko häiritsevä jo ihan sinällään mutta kun se otus on jo melko iso ja voimakas ja tuntuu pyrkivän mun elintoiminnoille varatulle alueelle ei ole niin kovin mukavaa. Tää on tällanen se pitää kokea itse-juttu. Koitan muistaa nauttia tästä raskaudesta kun tämä saattaa olla mun viimeinen kerta mutta ei tää aina niin herkkua ole kun on pieni lapsi, koirat ja koti huollettavana sekä tuo kurssi tietenkin. Ekalla kerralla ei ollut melkein mitään velvollisuuksia, muuta kuin kasvattaa mahaa.

Anoppi ihmetteli eilen skypessä mun mahan nähtyään että onko mulla kaksoset siellä? Tänään samoissa vaatteissa tädin kanssa puhuessa sain kuulla, että mun mahahan on pieni... Kaksoismaha vai pikkumaha? Kumpaakin tunnetta on ollut ilmassa. Kerran vissiin on ollut mahankoskettelua ja sellaista yleistä ihastelua kurssilaisten puolelta myös. Muuten on saanut olla aika rauhassa kun tämä nyt on tällainen tylsä toinen raskaus :P Maanantaina taitaa alkaa raskausviikko 30 eli sitten ois vielä kymmenen viikkoa laskettuun aikaan. Lapsi painaa jo yli kilon!

Syyskaktus ilostuttaa taas kivasti kukkimisellaan. Viime kerralla tuli vain yksi kukka mutta nyt on jo useampia ja nuppujakin vielä. Isompi valkoinen ei ole saanut olla tarpeeksi viileässä eikä kuki tällä kertaa.

 Ihanat muovieläimet, jotka ostin E:lle joululahjaksi Suomesta. Olen aina lelukaupoissa ihaillut tätä sarjaa ja kammoksunut niiden hintoja mutta ajattelin silti alkaa keräämään näitä E:lle.

Loka-marraskuun vaihde Suomessa

Voi luoja tätä päivitystahtia. Noh, luovuttaa en vielä meinaa. Jospa se bloggaus into, aika ja energia vielä jostain löytyisi.

Olimme E:n kanssa Suomessa käymässä ja tultiin viikko sitten torstaina takaisin kotiin. Kotiinpaluu ei ollut kovin hehkea, ettenkö sanoisi. Koiranakarvoja oli mielettömästi, kun imuriin ei oltu koskettu viikkoon, ja Evellä on karvanlähtö. Lisäksi mies on nyt innostunut sellaisesta pelistä, jossa juostaan pitkin maita ja mantuja etsimässä kuvitteellisia portaaleja yms. ja lähti tietenkin pian meidät haettuaan tekemään jotain "todella tärkeää" tähän peliin liittyen. E oli nukahtanut matkalla kentältä kotiin ja oli herättyään tosi itkuinen kaikesta väsymyksestä ja muutoksesta. Kaikessa kotiintulohässäkässä E vielä pissasi sohvalla (peiton päällä) istuessaan alleen ja ajattelin, ettei tästä voi kotiintulo enää huonontua. Vielä se kuitenkin vähän huononi, kun miehen veli tuli käymään tähän peliin liittyen ja pojat lähtivät yhdessä vielä jonnekin juoksentelemaan kun minä menin nukkumaan. Ei sitten rauhallinen koti-ilta olisi ollut mitään?

Seuraavana päivänä E meni päiväkotiin ja minä kurssille ja E:tä hakiessa huomattiin, että E olisi seuraavan viikon "viikon lapsi". Se tarkoitti sitä, että Edda nukke tuli meille viikonlopuksi ja sitä piti sitten kuljettaa mukana ja dokumentoida kuvin ja sanoin Eddan viikonloppua Eddan mukana tulevaan kirjaan. Osa lapsista on kai ihan innoissaan saadessaan tän Eddan kylään mutta ei E. Siispä meidän vanhempien piti muistaa ottaa Eddaa mukaan ja lavastaa jotain tilanteita että saatais kuvia siihen kirjaseen :P Suorituspaineita lisäs tietty se, että jotkut toiset perheet oli (tai siltä ainakin näytti) olleet tosi aktiivisia Eddan kanssa ja kirjoittaneet paljon. Saatiin me kuitenkin jotain aikaiseksi ja lopputuloksesta tuli musta ihan kiva. Sitä oli loppujen lopuksi ihan kiva tehdäkin, vaikka pääsin sunnuntaina sen takia vasta yhdeltä nukkumaan. Muita "viikon lapsena" olemiseen kuuluvia juttuja on että E:n kuva on koko viikon osaston ovessa, maanantaina ne luki yhdessä sitä Edda kirjaa ja katsoivat mitä Edda oli E:n kanssa tehnyt, tiistaina sai valita lauluja yhteislaulussa, keskiviikkona viedä yhden lelun mukaan päiväkotiin, tänään torstaina sai viedä kirjan ja huomenna kaikkien osastojen "viikon lapsille" lauletaan koko päiväkodin yhteishetkessä laulu.

Kurssilla olen ollut neljä viikkoa, joista reissun takia paikalla vain kolme. Vielä melkein viisi viikkoa jäljellä. Viikon päästä alkaa jo työharjoittelu päiväkodissa. Melko jännää. Ryhmäkin on alkanut tulla tuktuksi ja kaikkien nimet muistaa ja jotain taustastakin. Puolalaiset puhuvat keskenään puolaksi ja siitä me muut ei tietenkään ymmärretä mitään. Onneksi osa puhuu mielellään islantia tai englantia meidän muidenkin kanssa. Opettajat on olleet yleisesti tosi hyviä ja päteviä paria poikkeusta lukuunottamatta. Asiat on kyllä olleet melko yksinkertaisia ja ihan hirveästi en ole uutta päässyt oppimaan. Islannissa ja suomessa kun on niin samantapaiset toimintavat suhteessa lapsiin ja heidän hoitoonsa.

Muutama syksyinen kuva Suomesta.

Edda teekutsuilla.