Pulmuset

Täällä Húsavíkissa asustelee talvisin iso parvi pulmusia. Ne majailevatt talojen katoilla ja korkeissa puissa mutta laskeutuvat myös aina välillä pihoille ja näin kävi myös meidän pihalla eräänä päivänä. Minä olinkin jo pitkään niitä odotellut ja olin haukkana kameran kanssa valmiina kun ne tulivat. Tietysti satoi lunta ja muuta mukavaa mutta sain kuitenkin jokusen suht onnistuneen kuvan. Enhän minä niistä ottanutkaan kuin sellaiset kolme sataa kuvaa :D Vaikka nuo linnut ovat keskenään kovinkin eri värisiä ovat ne kaikki kuitenkin minun käsittääkseni pulmusia. Ne vaihtavat väriä talveksi ja nuorilla linnuilla värin vaihdos ei ole vielä kovin selkeä. Pulmusten ja urpiaisten lisäksi täällä Húsavíkissa ei talvisin näe mitään muita pikkulintuja.

Eilen näin ikkunasta että Hildur kuunari oli vesillä. Siellä harjoitellaan tiistaina alkavaa valasturismikautta varten. En usko että koskaan olisivat näin aikaisin keväällä aloittaneet. Ja aloitin eilen myös postcrossing harrastuksen uudestaan. Aktivoin tilini yli kahden vuoden tauon jälkeen ja kävin E:n kanssa hakemassa postikorttini miehen isoäidin asunnosta, missä meidän tavaroita säilytetään. E oli menomatkan rintarepussa ja loppumatkan pulkassa ja oli ihan innoissaan uudessa paikassa. Minun pitikin heti ensimmiseksi alkaa imuroimaan siellä ettei E syönyt kaikkia kuolleita kärpäsiä lattioilta heh.

E:n mentyä illalla nukkumaan kirjoittelin kortteja ja lähetän yhden jopa Ukrainaan. Muita kortteja oli menossa Yhdysvaltoihin, Kiinaan, Belgiaan, Venäjälle, Valkovenäjälle, Alankomaihin, Saksaan ja hauskasti myös Suomeen :) Se nettisivustahan arpoo minulle osoitteet ja kun en itse ole Suomessa niin välillä saan myös lähettää suomalaisille kortteja. Kiva harrastus! Pitää vielä käydä ostamassa lisää kortteja ja postimerkkejä.

Niin ja säät ovat täällä jo laantuneet. Auto on irroitettu kinoksesta ja roskikselle tehty väylä :D Vielä en pääse vaunujen kanssa pihasta pois mutta pian, pian. Perjantaina tosiaan kävelin töihin myräkässä ja olin ihan loppu töihin päästyäni. Jouduin kävelemään autotiellä ja kun välillä ei pystynyt ollenkaan edes eteensä katsomaan niin toivoin vaan etten jää auton alle.