torstai 27. maaliskuuta 2014

Eilen

Oli aika keväistä. Käytiin tosiaan E:n  isoisoäitiä moikkaamassa ja mummeli nautti suuresti, niin kuin pienikin. Harmillisesti E on jo niin iso, ettei jaksa olla paikoillaan tai sylissä kovin kauaa eikä isoäiti taas näe häntä, jos E touhuilee lattialla. Tai no ei hän muutenkaan E:tä näe mutta ei pääse myöskään koskettamaan, jos E on lattialla omissa leikeissään. On ihan sydäntä lämmittävää katsella vanhan ja nuoren kanssakäymistä ja kuunnella kun isoäiti vähän väliä laulaa pienelle. Hänen laulutyylinsä ja äänensä on kuin jostain vanhasta suomifilmistä konsanaan :)


Otin kuvia kaupan pihalla kun odotettiin E:n kanssa autossa sillä aikaa kun mies kävi kaupassa. Kyläily- ja kauppareissun jälkeen vauva menikin nukkumaan ja minä kävin koirien kanssa mukavalla kävelyllä. Lähifarmilla näkyi lampaatkin olevan ulkona.

 Itaisin on jo valoisaa aika kauan ja eilen illalla taivas oli jotenkin tosi keväinen. Tänään aamulla lensi joutsenpari tämän maiseman ohi :)
 Muutama päivä sitten maisema oli vielä aivan valkoinen, alhaalla kentällä meni latu ja hiihtäjiä aivan vilisi ees taas.

Minua vaivaa aika ajoin sellainen "teenkö nyt ihan väärin kaikki"-olo tämän lapsenkasvatuksen kanssa. Minulla on sellainen kirja lainassa, jonka puoleen aina käännyn kun joku vauvan nukkumiseen, uni- tai ruokailurytmiin liittyvä asia alkaa vaivata mutta nyt tuntuu siltä ettei pitäisi enää ollenkaan lukea opuksia. Kun meillä imetetään vieläkin öisin, vauva täytyy nukuttaa yöunille ja kiinteät ateriat tulee päikkäreiden jälkeen eikä ennen niitä (kirjassa on näin). Niin tuntuu että olen ihan ö-luokan äiti kun en ole tehnyt just niin kuin kirjassa neuvotaan. Mutta pyh! Jos meillä kuitenkin menee omasta mielestäni hyvin ja vauvakin on ihan tyytyväinen elämäänsä niin mitäs se jollekin kirjalle, sukulaisille, neuvolantädille kuuluu että mitä me tehdään?

Ja nyt kuulkaa pitäisi stressata siitäkin, ettei E ole oppinut viittomia, kun anopin mukaan E:n serkku kyllä osasi jo tuossa iässä monia viittomia! Mutta tämä serkkupa oli sellaisessa päivähoidossa, jossa lapsille opetettiin viittomia ja ehkä E:llä on kuitenkin ihan tarpeeksi hommaa kahden eri kielen oppimisessa ilman mitään viittomia.

Jep jep :D Yksi äiti-ihminen purkaa taas patoutumiaan.

2 kommenttia:

  1. Meitä on niin moneen junaan, muista se, joten Oikeitakin tapoja on pakosti yhtä monta. Varmasti joku jossain sanoisi viittomista, että eikö se viivästytä lapsen puheen kehitystä, kun ei tarvitse puhua ollenkaan, sen kuin viittoo vaan? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin! Miks pitäis sanoa mitään kun viittomallakin saa asian ymmärretyksi :D

      Poista

Jätä toki terveiset tai kysy vaikka jotain Islannista :)