Tammikuu tiivistettynä

Ensimmäisenä päivänä vuotta 2018 saatiin kutsu anopille syömään ja tarjolla olikin mm. herkullista lammaspaistia sekä karamellisoituja perunoita. Ulkona oli ajoittain todella jäistä ja pieni miehemme kaatuili minkä kerkesi :/ Loppiaisen tienoilla Eve yllättäen sairastui ja syyksi löytyi niskan ja selän spondyloosi. Kipukohtaukset pysyivät aisoissa vahvoilla kipulääkkeillä. Raskausrintamalla pahoinvointi alkoi hellittää.

Tammikuu oli muitakin makuelämyksiä täynnä. Miehen kanssa käytiin juhlistamassa syntymäpäivääni etelä-amerikkalaisessa Burro nimisessä ravintolassa ja otettiin viiden ruokalajin menu. Naudanfilettä chimichurri kastikkeella, juustotikkuja tulisen kastikkeen kanssa, hummeri- ja ankkatortillat sekä chilillä höystettyä kermaviilijäätelöä jälkiruuaksi. Nam! Kotona juhlistimme synttäreitäni kakun sijaan thaimaalaisella ruualla ja riisiin tökkäsin kynttilän kun lasten mielestä syntymäpäivänä täytyy tietenkin puhaltaa kynttilä :D Töissä tarjoiltiin vielä yhtenä päivänä Þorrablót ruokaa, mm. lampaanpäätä ja haita.

Sitten mentiin suomeen viikoksi ja siellä saatiin tietenkin mm. herkullisia makkaroita ja turun sinappia :D Jostakin nappasimme jonkun vatsappöpön mukaamme ja se kävi läpi koko perheen yksitellen. Myös vanhempani. Eli se loma meni vähän sairastaessa ja kotosalla mutta käytiin sentään picknick risteilyllä. Lasten eka laivamatka <3 I nukkui päiväunet hytissä ja voi kun se näyttää jotenkin ihan pieneltä vauvelilta tuolla kuvassa alempana.

Joulukuu tiivistettynä

Joulukuu jatkui pahoinvoinnin merkeissä mutta oksentaminen jäi sellaiseen neljään viiteen kertaan koko raskaudessa :D Maha pompahti esiin ja töissä ihmiset alkoivat pohtimaan raskauden tai mahdollisesti ylensyönnin mahdollisuutta. Lapsia oli töissä joulunaikaan tosi vähän ja koko joulunaika sujui leppoisasti. Työnantaja antoi meille jopa kaksi ylimääräistä vapaapäivää, jotka käytin lähinnä siivoamiseen heh.

Kasvit kukkivat edelleen, chileille koitti sadonkorjuu sekä roskiin päätyminen ja tankotanssiurani päättyi jälleen lyhyeen mutta tyylikkäästi joulunäytöksen merkeissä :D Tankotansseilu raskaana ei vaan ole mun juttu. Jouluaatto vietettiin miehen siskon luona hänen perheensä ja anopin voimin ja vuoden viimeinen päivä meni E:n ja Even kanssa rannalla ja ilta samalla porukalla ja samassa paikassa kuin joulukin. I pieni miehemme pelkäsi raketteja mutta suuremmalta panikoitumiselta onneksi vältyttiin.  

Marraskuu tiivistettynä

Lumi tuli ja lumi meni, marraskuunkaktukset kukkivat, raskauspahoinvointi alkoi ja I:llä silmätulehdus. Siinäpä oikeastaan se :D

 E:n päiväkodin lapset lumiukkopuuhissa kun hain E:n hoidosta.

Indin lopetus

Rakas ensimmäinen oma koirani Indi lopetettiin lokakuun lopussa tasan kuudentoista ja puolen vuoden iässä. Vielä kuusitoistavuotissyntymäpäivänään maaliskuun 10. oli Indi erinomaisessa kunnossa mutta siitä sitten vähitellen alkoi väistämätön alamäki :( 

Kesällä olin jo jonkin verran huolissani sen omituisesta halusta syödä maata. Siis maa-ainesta maasta. Käytin sen eläinlääkärillä elokuussa Húsavíkissa ollessamme ja kyselin tästä mutta ei eläinlääkäri oikein osannut antaa mitään järkevää apua asiaan. Hän sanoi että voihan sitä ottaa kaikkia kalliita kokeita ja tutkia mutta koira on jo niin vanha että kannattaako sitä? Hänen mielestäänkin Indi näytti hyvältä ikäänsä nähden. Syksyn mittaan alkoi nivelrikko oireilla enemmän ja koira oli laiha, vaikka sitä uskomattoman tuuhean ja paksun turkin alta nähnytkään. Kokeilemalla tunsi ja koira oli kevyt nostaa. Silti koira oli mielestäni vielä niin hyvässä kunnossa, etten raaskinut toista lopettaa. Vein sen kumminkin lokakuussa eläinlääkärille, joka halusi heti aloittaa kipulääkityksen nivelrikon takia ja antoi minulle lappusia, joiden piti auttaa tekemään päätös siitä, oliko jo aika lopettaa koira vai ei.

Päätin sitten aika pian että Indi piti lopettaa ja tilasin ajan sille lopetukseen seuraavan viikon keskiviikolle. Kipulääkkeistä tai jostain muusta johtuen Indi lakkas syömästä tavallista koiranruokaa ja alkoi oksentelemaan. Soitin asiasta eläinlääkäriasemalle ja sieltä sanottiin että kyllä, kipulääkkeet voivat aiheuttaa oksentelua. Noh, eipä ollut montaa päivää jäljellä niin ei sen niin väliä, jos ruoka ei enää niin maistuisi. Yritin kuitenkin antaa kaikenlaista hyvää, mistä tiesin koiran pitävän.

Sitten aikaisin sunnuntaiaamuna Indi alkoi "huutamaan" kivusta? ja makasi vaan maassa ja piti mekkalaa. Päätin heti että lähden lopetuttamaan sen saman tien ja soitettiin päivystävälle eläinlääkärille. Lähdin yksin viemään koiraa eläinlääkäriasemalle ja kannoin sen sisään suoraan pöydälle. Eläinlääkärin tarvitsi antaa vain ensimmäinen satsi rauhoittavaa ja koira kuoli. Antoi kuitenkin vielä sen lopettavan annoksen varmuuden vuoksi ja silittelin koiraa itkuisena vähän aikaa. Sitten jätin Indin sinne eläinlääkäriin, koska valitsin ryhmäpolttohautauksen. Tuhkat sirotellaan tuonne läheiselle luonnonsuojelualueelle ja minusta se oli ihan hyvä niin.

Kyllä jäi harmittamaan tuo miten se lopetus sitten loppujen lopuksi meni liian myöhäiseksi. Olisi pitänyt aikaisemmin tajuta lopetuttaa se mutta ei sitä kumpikaan eläinlääkärikään osannut sanoa sillä lailla selvästi. Itse sitä ajatteli että ei raaski vielä ihan ok kunnossa olevaa koiraa lopettaa... Vaikka ammattilainen nyt varmaan pystyi näkemään, missä kunnossa koira jo oli. Ja tuo päivystävän eläinlääkärin käyttö keskellö yötä maksoi aika paljon. Iso lovi tuli lompakkoon siitäkin "ilosta".

Lokakuu tiivistettynä

Lokakuussa jatkettiin mukavista syyspäivistä nauttimista ulkoilmassa siellä sun täällä. Tavattiin usein ystävää lapsellisissa merkeissä ja käytiin sunnuntaiaamuisin lastenbrunssilla Laundromat cafessa. Kyseisessä paikassa edullinen lasten brunssiannos on niin iso, että siitä riittää E:lle, I:lle ja vähän äidillekin :D Muuten niin kalliissa Reykjavíkissa ei tulisi käytyä kyllä brunsseilemassa. Reykjavík lokakuisena sunnuntaiaamuna ennen yhdeksää auringonpaisteessa oli kaunis. Lokakuussa grillattiin vielä viimeisen kerran tälle vuodelle ja hienojen kivien kerääminen mahallaan ryömien päiväkodissa sekä sen ulkopuolella oli suosittua. Lokakuussa sanottiin viimeiset hyvästit 16 ja puoli vuotiaalle Indille, joka kärsi jo kovasti nivelrikosta ja huononi nopeasti.