Kaksi grammaa kevyempi

Minulta poistettiin eilen kaksi pientä luomea, toinen silmän alapuolelta ja toinen rinnasta. Toimenpide piti mennä tekemään Akureyriin asti koska meidän terveyskeskuksen lääkärit ei ota tollasia naamaluomia pois. Pääsin oikein plastikkakirurgille :D Ja kyllä huomasi että oli ammattilainen kyseessä kun koko toimitus oli niin nopea. En varmaan ollut kymmentä minuuttia kauempaa siellä. Alunperin piti ottaa vain se naamaluomi pois ja näyttää paria muuta mutta hän katsoi noita toisia luomia muutaman sekunnin ja päätti että toinen otetaan myös pois ja toista vaan seurataan. Tuntui muuten tosi kummalta kun tossa silmän alla värkättiin jotain vaikka kipua ei tuntunutkaan. Kaiken nykimisen lisäksi tunsin kun verta valui poskea pitkin korvan juureen ja miten tikkauslanka heilui naamallani.

Akussa ollessa käytiin myös thaimaalaisessa syömässä, kaupoissa ja ostettiin kaikenlaista kodin tarviketta, hienoja postikortteja, narsissiruukku sekä ruokaa ja vaippoja tietysti. Palautettiin tammikuussa ostettu viallinen sauvasekoitin ja otettiin sen tilalle uusi erilainen sauvasekoitin. Nähtiin samaisessa kaupassa meidän vanha yläkerran naapuri ja juteltiin ja kurkattiin parkkipaikalla hänen cihuahuojansa ja hän kävi moikkaamassa myös meidän koiria.

Eilen kävin hakemassa teettämäni paperikuvat ja petyin hiukan. Ensinnäkin ne eivät olleet valmiita silloin kun piti ja toisekseen maksoin itseni kipeäksi niistä eivätkä kuvat olleet edes kovin hyvän laatuisia :/ Se oli sitten eka ja vika kerta kun teetän paperikuvia tämän miekkosen luona. Kuvat ovat tosiaan aika suttuisia ja kummallisen värisiä. Minua häiritsee tämä erityisesti uudella kameralla otettujen kuvien kohdalla, sillä odotin innolla kerrankin hyvälaatuisia kuvia.

E heräsi tänä aamuna viideltä ja saatiin hänet uudestaan nukkumaan vasta puolentoista tunnin päästä. Päästi aamukakatkin ja kaikki mutta oli vaipanvaihdonkin jälkeen selkeästi edelleen väsynyt. Ei halunnut kuitenkaan alkaa uudestaan nukkumaan, ei viihtynyt pinnasängyssä leikkimässä eikä edes rinnan tarjoaminen auttanut väysmysraivariin. En viitsinyt mennä ylöskään kun appiukko ei ollut vielä herännyt töihin. Isänsä sai hänet nukahtamaan syliin monta kertaa mutta heti sänkyyn laskiessa alkoi huuto ja taas syliin nostaessa nukahti heti. Lopulta saatiin lapsi pysymään unessa niin että mies kippasi hänet kyljelleen meidän sänkyyn ja minä hyökkäsin peiton kanssa puolikapaloimaan hänet ennen kuin ehti tajuamaan että oli taas joutunut sänkyyn. Minä menin sitten ylös nukumaan ja kun kahdeksan aikaan kuulin itkuhälyttimessä ääniä ja menin katsomaan niin siellä hän iloisena roikkui pinnasängyn laidassa valmiina uuteen päivään.

Vähän kummalliseksi menneet unet viimeaikoina kyllä. Ehkä tuo ylösnousun oppiminen ja lisääntyvä valoisuus yhdessä aiheuttavat sen, että vauva nukkuu niin rauhattomasti. En edes muista milloin vauva viimeksi valvotti noin aikaisin aamulla. Tuntuu että tämä ikävaihe on melkein haastavampi meille vanhemmille kuin se ihan pikkuvauva-aika. Vauva HALUUUUUU kaiken ja kaikkialle mutta ei saa/pysty/kykene ja sekös vasta ärsyttää ja saa desibelit nousemaan. Vastasyntyneellä on kuitenkin vain se kourallinen mielihaluja ja nekin aika helposti tyydytettävissä ja kaikki sallittuja :)

Tänään olen vähän puutarhuroinut ja olisi tarkoitus käväistä myös mammakerhossa. Vietiin koirat E:n kanssa aamulla pihalle yhdessä tuumin ja E yritti innoissaan ryömiä nurmikolla kun minä keräsin kakkoja. Äidin pieni apulainen :)

Oli varmaan jotain muutakin mielessä mutta ei voi muistaa.

Punaklkirastaat jääneet tällä kertaa kameran vangiksi :) Heitin niille leipää grillikaton päälle, joka näkyy keittiön ikkunasta.

Pikku ninja

Harmaata ja kylmää päivää! Mukavaahan se on, että on joskus näitäkin. Sitäpaitsi minulla on töitä kolmesta kahdeksaan niin kivempi se on olla sisällä töissä huonolla ilmalla kuin kauniilla. Tulee ehkä vielä mukavan rauhallista kun ihmisiä ei tee mieli lähteä jätskille :)

Muina päivinä on ollut kyllä hyvät ilmat. Tiistaina kävin E:n kanssa meille uudessa leikkipuistossa ja siellä oli meidän ilahdukseksi vauvakeinu :) E piti uusia aurinkolasejaan koko reissun ajan päässään eikä tuntunut olevan niistä kovin vaivaantunut. Myöhemmin samana päivänä käytiin vihdoin viemässä ne kuvat teetettäviksi ja kysyttiin myös perhekuvauksesta ja sen hinnasta. Ei oltu ihan tyytyväisiä täkäläisen kuvaajan perhekuvauspakettiin, sillä häneltä ei olisi saanut mitään kuvia sähköisenä, vain tavallisen albumin. Ehkäpä Akureyrista löytyisi joku parempi paketti. Ajateltiin, että olisi kiva ottaa kuvat kun E täyttää vuoden. Sitten käytiin vielä apteekissa ostamassa lasten aurinkorasvaa. Kyllä me nyt ollaan varauduttu kavalan kevätauringon varalta.

Kevätpäivä Skjálfandin lahdella. Isolla laivalla saapui Norjasta neljäkymmentä valmiiksirakennettua hotellihuonetta Mývatnille rakennettavaa hotellia varten.

 Keskiviikkona käväistiin taas mammaklubissa ja E, joka edellisenä päivänä oppi nousemaan tukea vasten seisomaan, istui tiukasti peppu maassa ja leikki muiden leluilla. Eräskin äiti kysyi E:n ikää ja kertoi ajatelleensa E:n olevan nuorempi. No varmaan kun E vaikuttaa siltä ettei osaa vielä oikeen mitään muuta kuin istua :D Täällä kotona mennäänkin jo kovaa ylös ja eteenpäin. Mamman pieni vauveli täyttää tässä kuussa jo kymmenen kuukautta, iiiik!

Eilen oli myös leffapäivä uusimman Hobitin parissa. Tykkäsin, vaikka aika paljon siinä on semmosia juttuja, mitä en ainakaan muista kirjasta lukeneeni. Tänään ei tehty mitään kovin ihmeellistä. Ollaan nyt siis jo päästy tämän päivän iltaan tässä välillä. Menin sinne töihin ja tulin kotiin juuri, kun mies oli saanut tytön nukkumaan. Ja siis minähän olin ihan että voi ei! Rakas lapsi jäi ilman iltaimetystä ja on nyt varmaan ihan murheen murtamana unten mailla. "Onneksi" hän juo sitten senkin edestä pitkin yötä... Kyllä, meillä imetetään edelleenkin yöllä ja kyllä, tiedän että siitä pääsisi ihan helposti eroon ja että olen kävelevä tutti yms. yms. jne. Ei se asia vaan haittaa minua suuresti ja oletan sen loppuvan viimeistään kun koko imetys loppuu.

The gray ninja likes milk.

Game of Thrones päivä

Tänään on meillä telkkarihetki E:n mentyä nukkumaan. Sieltä tulee nimittäin Game of Thronesin uuden kauden ensimmäinen jakso! Jännää :)

Perjantainen kävely vaunujen ja koirien kanssa sujui oikein hyvin. E:n mielestä oli kivaa katsella koiria ja muutenkin hän oli tosi hyväntuulinen koko matkan. Perillä huoltsikalla E söi lounaan, seurusteli meidän kanssa, sai puhtaan vaipan ja pääsi nukkumaan ulos vaunuihin. Minä palvelin välillä asiakkaita, tein itselleni ruuan ja pilkoin viisi sipulia :) Miten minä ikinä enää opin "kunnon töihin" kun olen niin tottunut tällaiseen perheyritys kulttuuriin? Kesälläkin menin joka päivä vauvan kanssa kaupalle moikkaamaan miestä ja usein syötiin samalla lounas yhdessä. Siellä kaupalla tietysti.

Perjantai-iltana käytiin vielä koko perheen voimin lähistöllä olevassa leikkipaikassa keinumassa. Tuli otettua kivoja kuvia ja E tykkäsi taas kovasti.

Lauantaina lähdin E:n kanssa kauppaan, mutta päätin käydä samalla reissulla ensin puurolla miehen vanha sukulaisnaisen luona. Miehen isä olikin jo siellä niin kuin joka lauantai samaan aikaan. En ole koskaan mennyt sinne ilmoittamatta ja vieläpä ilman miestä, vaikka meillä sellainen avoin kutsu sinne onkin. Olin tosi tyytyväinen itseeni, että oli niin reipas ja menin kuitenkin. Paikalla oli myös tämän vanhan naisen poika ja pojan poika sekä pojan pojan kaksi poikaa :D Nuorempi pojista on kolme vuotias ja hänen juttujaan on aina todella hauska kuunnella. Viimeksi uimassa tavatessamme hän esimerkiksi kertoi meille, että pojilla on aina vaatteet mutta tytöillä ei, vain joskus. Hän sanoi myös, että E on söpö, aivan niin kuin hänen pikkuveljensä :)

Eilen sunnuntaina mentiin jo ennen yhtätoista uimaan. Siellä nähtiin taas tuttuja ja juteltiin niitä näitä. Koitan kehitellä meille tällaista tapaa, että mennään aina sunnuntaisin uimaan. Uimasta hipsittiin taas naapuriin, minnekäs muualle kuin huoltsikalle :P Syötiin kaikki kolme(E:lle omat eväät mukana) ja juteltiin ihmisten kanssa. Työkaveritytöt ihmettelivät kun olin itse tehnyt hedelmäsosetta E:n puuroon. Yleensäkin teen kaikki E:n ruuat itse tai sitten E syö itse käsin sitä samaa mitä mekin. Olen aina ihan kauhuissani kun näistä tytöistä toinen tulee myös tosi usein vapaa-ajallaan töihin oman kolme ja puolivuotiaan tyttärensä kanssa ja tämä lapsi syö siellä niin epäterveellisesti. Aina vaan jätskiä, ranskalaisia, suklaamaitoa ja karkkia ruokalistalla :( Antaisi lapselleen edes hampurilaisen tai paninin, jossa olisi edes vähän kasviksia ja proteiinia mukana kuin jotain tuommosta sokeriroskaa vaan. Minä teen ainakin kaikkeni ettei E totu roskaruokaan ja karkkiin pienestä pitäen. Kyllä niitäkin voi joskus syödä mutta ei tosiaankaan montaa kertaa viikossa.

Minulla piti olla tänään töitä mutta vaihdoinkin sen vuoron torstaille. Ulkona näyttää olevan kaunis ilma ja E:lle tilatut aurinkolasitkin saapuivat postiin juuri sopivasti. Eiköhän me mennä testailemaan niitä tuonne ulos tänään.

Yhä ylemmäs hän yrittää

Kylläpäs aika taas rientää. Viimeksi kirjoitellut maanantaina ja taas on perjantai. Siellä maanantaisessa työpaikkakokouksessa selvisi, että seuraavana päivänä käynnistettäisiin jätskikone. Mutta meiltä saa nyt vain vaniljapehmistä sekä jätskipirtelöitä. Jossain vaiheessa aletaan tehdä myös "pyörremyrskyjä" ja lisätään sulkaapehmis valikoimiin. Käytiin myös läpi sitä että kuka aikoo olla kesällä töissä ja miten paljon. Minä meinaan olla muuten täysipäiväisesti ellei sitten mies saa yhtäkkiä töitä jostain muualta kuin meidän turistikaupasta ja sitten meillä ei olekaan lapsenvahtia! Pyysin kuitenkin että saisin olla paljon iltaisin töissä, mikä on meille hyvä jos mies on töissä siellä turistikaupassa. Vaihdetaan sitten vaan lennossa paikkoja siinä kolmen aikaan :P

Mitäs tiistaina tapahtui...  Ei vissiin mitään hirveän ihmeellistä :D Keskiviikkona kävin E:n kanssa pyörähtämässä mammakerhossa ja sitten illaksi töihin. Suurin osa kerhon muista vauvoista(osa vanhempia, osa nuorempia) kävelee jo tai nousee ainakin seisomaan mutta E tyytyy vielä istuskelemaan paikoillaan siellä. Kotona kyllä kovasti ryömitään(tai vedetään itseä eteenpäin), käväistään polvillaan konttausasennossa ja noustaan tukea vasten jo polvien varaan. Nämä nousemisharjoitukset tietenkin aiheuttaa kaikenlaisia vaaranpaikkoja pienelle seikkailijalle ja äidin täytyykin olla mukana tutkimusmatkoilla paljon enemmän. Tavaroiden uudelleensijoittelua täytyy myöskin harrastaa kun "mihin pienet kädet ylttää" raja nousee koko ajan. Ja voi sitä kiukkua kun kaikki hauska viedään aina pois! Itse asiassa olen aika salliva sen suhteen mitä E saa tutkia mutta jotkut asiat on vaan nou nou, kuten äidin kasvit :D

Töissä oli sitten sitä jäätelörumban opettelua. Meiltä saa kolmea eri kokoa pehmistä, kahdenlaisella tötteröllä ja sitten on kolmea dippauskastiketta. Minulla on tietysti kielivammaisena välillä hankaluuksia tajuta minkälaisia yhdistelmiä asiakkaat oikein haluavat. Tai tajuan kyllä mutta että muistaisin ne vielä 30 sekunnin päästä on ihan mahdottoman hankalaa... Jäätelöt on tuoneet myöskin lisää asiakkaita eikä töissä ole enää aikaa hengailla rennosti. Ensimmäisenä jäätelöpäivänäni "jouduin" syömään kolme pehmistä, joista kaksi oli harjoituskappaleita ja yksi viallinen, lähinnä pisan tornia muistuttava tuotos. En vaan pysty heittämään hyvää jäätelöä noin vain roskiin! Ehkä sekin tulee muuttumaan vielä kesän aikana.

Torstaina eli eilen oli taas työpäivä. Käväistiin siinä päivemmällä ruokakaupassa ja huoltsikalla kun mies halusi jätskiä. Päivän suurin saavutus oli ehkä vessan pesu :D Tänään olen menossa E:n ja koirien kanssa taas huoltsikalle moikkaamaan miestä, joka joutuu olemaan koko päivän siellä töissä. Vähän arveluttaa kävellä keskustaan vaunujen ja noiden kahden hullun(sanon tämän rakkaudella) kanssa. En itseasiassa muista olenko koskaan käynyt kävelemässä vaunujen ja kummankin koiran kanssa. Aamupostissa saapui ensimmäinen postcrossing kortti, kaunis lintukortti Hollannista.

Aurinko aurinko (lettuja) paistaa

Ihanasti on kyllä hellineet säänjumalat meitä täällä nämä viimepäivät. Niin tyyntä ja aurinkoista. Sen huomaa töissäkin että ihmiset ovat lähteneet hyvän sään takia liikkeelle koloistaan ja poikkavat ostamaan jätskiä ja hodareita. Moni on kysellyt että joko meiltä saa "jäätelöä koneesta" mutta ei vielä. Pääsiäisenä ehkä. Sitten saan opetella senkin taidon.

Eilen sunnuntaina käytiin E:n kanssa jo aikaisin aamusta keinumassa. E on niin äänekäs, hyvässä ja pahassa, etten viitsinyt antaa hänen herättää isoisäänsä kahdeksalta sunnuntaiaamuna vaan lähdettiin ulos. Oli niin hiljaista ja rauhallista ja huomasin, että punakylkirastaat olivat ilmestyneet jostain takaisin tänne. Ekojen päikkäreiden jälkeen puhuttiin minun tätini kanssa pitkään skypessä ja E söi samalla muroja ja omenaa. Sitten lähdettiin pikaisesti uimaan ja menin uimasta suoraan töihin. Huoltsikka on ihan uimahallin vieressä. Oli kyllä viimeinen kerta kun lähdetään noin kireällä aikataululla uimaan! Meillä menee aina tosi kauan pukuhuoneessa uimisen jälkeen, koska janoisen E:n imettämisessä menee aikaa. Tunsin eilen itseni kyllä aika pro imettäjäksi kun seisoskelin seinää vasten nojaten imevä lapsi käsivarsilla. Hyvä sää oli houkutellut paljon muitakin uimaan eikä istumatilaa ollut. Töissä rapsuttelin innoissani grilliä ja rasvakeitintä puhtaaksi vanhasta rasvasta. Voisin tehdä semmoista hommaa vaikka kuinka kauan. Ihanaa kun näkee työnsä tuloksen niin selvästi.

Tänään on ohjelmassa kaupoissakäyntiä. Minun pitää ostaa kortteja, postimerkkejä, islantilaista teetä, muistivihko, lasten aurinkorasvaa, raamit valokuvalle ja hakea kirjekuori isoäidin kämpältä. Jossain vaiheessa tarttis käydä teettämässä paperikuvia ja uudet kumisaappaatkin tarvitsisin kun vanhat on hajonneet kantapäästä.

Illalla on töissä joku henkilökuntakokous mutta muuten on vapaapäivä :) Tai noh, ehkä paremminkin tekemättömien juttujen tekopäivä?

Ópal kuunari tulossa takaisin aamupurjehdukselta.

Kevät

Ai että meillä oli kaunis ilma eilen. Ei ollut kovin lämmin sinänsä mutta koko päivän pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko lämmitti silti kivasti. Olisikohan ollut noin aurinkoinen päivä viimeksi syksyllä. Se on kuulkaa kevät nyt täälläkin. Vaikka vasta olikin kauhea lumimyrsky. Niin, tasan viikko sitten. Ollaan ulkoiltu ahkerasti nyt kun voi. Edellispäivänä käytiin katsomassa, josko lähifarmin lampaat olisivat ulkona ja eilen tehtiin retki leipomoon ja sorsalammelle. E sai dontsin(ilman mitään kuorrutteita) ja se olikin tosi nam nam! Lähtiessä donitsista löytyi puolet lattialta ja toinen puoli E:n haalarin sisältä mutta taisi sitä mennä vähän suuhunkin asti kun koko ajan piti sanoa nam nam :)

Kotimatkalla mies päätti vielä ajella tallialueen läpi, koska  minä tykkään siitä, mutta tällä kertaa olisin halunnut kotiin, ettei E nukahtaisi autoon. No nukahtihan se mutta ei se sitten niin haitannutkaan kun kippasin hänet vaan suoraan autosta vaunuihin nukkumaan. Joskus pitäisi vain nauttia hetkestä eikä elää ja suunnitella seuraavaa.Etenkin kun toinen yrittää järjestää jotain mukavaa ja spontaania. Kotona sitten kävin koirien kanssa mukavalla kävelyllä E:n päikkäreiden aikana ja illalla mentiin vielä pienelle vaunulenkille kahdestaan E:n kanssa. Hän pääsi keinumaankin minun sylissäni ja tykkäsi hirveästi :) Siitä se leikkipuistovaihe alkaa.

Ja illalla töihin.

Lampaita katsomaan! Edellispäivänä oli vielä harmaa keli.

Ei ollit kuin muutama hassu ulkona. Olivat varmaan saaneet juuri ruokaa kun ei sieltä kuulunut edes määintää.

Sorsia syöttämään käy matkamme söpön talon ohi.

 Huomasin, että tämän talon seinustallahan on jo ihan vihreää! Myöhemmin huomasin että näin olikin jo monen talon seinustalla.

 Ihanaa!

 Tämä heppa sai kamerani mielenkiinnon.

 Sillä oli nimittäin yksi sininen silmä!

 Miehet lähdössä koiran kanssa ratsastusretkelle.

 Naapurillakin kukkii jo!

Eilen

Oli aika keväistä. Käytiin tosiaan E:n  isoisoäitiä moikkaamassa ja mummeli nautti suuresti, niin kuin pienikin. Harmillisesti E on jo niin iso, ettei jaksa olla paikoillaan tai sylissä kovin kauaa eikä isoäiti taas näe häntä, jos E touhuilee lattialla. Tai no ei hän muutenkaan E:tä näe mutta ei pääse myöskään koskettamaan, jos E on lattialla omissa leikeissään. On ihan sydäntä lämmittävää katsella vanhan ja nuoren kanssakäymistä ja kuunnella kun isoäiti vähän väliä laulaa pienelle. Hänen laulutyylinsä ja äänensä on kuin jostain vanhasta suomifilmistä konsanaan :)

Otin kuvia kaupan pihalla kun odotettiin E:n kanssa autossa sillä aikaa kun mies kävi kaupassa. Kyläily- ja kauppareissun jälkeen vauva menikin nukkumaan ja minä kävin koirien kanssa mukavalla kävelyllä. Lähifarmilla näkyi lampaatkin olevan ulkona.

 Itaisin on jo valoisaa aika kauan ja eilen illalla taivas oli jotenkin tosi keväinen. Tänään aamulla lensi joutsenpari tämän maiseman ohi :)

 Muutama päivä sitten maisema oli vielä aivan valkoinen, alhaalla kentällä meni latu ja hiihtäjiä aivan vilisi ees taas.

Minua vaivaa aika ajoin sellainen "teenkö nyt ihan väärin kaikki"-olo tämän lapsenkasvatuksen kanssa. Minulla on sellainen kirja lainassa, jonka puoleen aina käännyn kun joku vauvan nukkumiseen, uni- tai ruokailurytmiin liittyvä asia alkaa vaivata mutta nyt tuntuu siltä ettei pitäisi enää ollenkaan lukea opuksia. Kun meillä imetetään vieläkin öisin, vauva täytyy nukuttaa yöunille ja kiinteät ateriat tulee päikkäreiden jälkeen eikä ennen niitä (kirjassa on näin). Niin tuntuu että olen ihan ö-luokan äiti kun en ole tehnyt just niin kuin kirjassa neuvotaan. Mutta pyh! Jos meillä kuitenkin menee omasta mielestäni hyvin ja vauvakin on ihan tyytyväinen elämäänsä niin mitäs se jollekin kirjalle, sukulaisille, neuvolantädille kuuluu että mitä me tehdään?

Ja nyt kuulkaa pitäisi stressata siitäkin, ettei E ole oppinut viittomia, kun anopin mukaan E:n serkku kyllä osasi jo tuossa iässä monia viittomia! Mutta tämä serkkupa oli sellaisessa päivähoidossa, jossa lapsille opetettiin viittomia ja ehkä E:llä on kuitenkin ihan tarpeeksi hommaa kahden eri kielen oppimisessa ilman mitään viittomia.

Jep jep :D Yksi äiti-ihminen purkaa taas patoutumiaan.

Sulaa sulaa

Liri liri lits läts nyt sulaa isolla ässällä! Ihan ihmeellistä, miten lämmin tuuli pystyy sulattamaan lunta sellaisella vauhdilla. Mutta ihan kiva, nyt pääsee taas vaunuilla hyvin kävelemään ja autoilla pihaan.

Vitsit kun pitäisi kirjoittaa ylös mitä tässä elämässä oikein tapahtuu. Viimeksi olen postannut tänne sunnuntaina ja tässä kun koetan miettiä mitä olen sen jälkeen puuhaillut, en muistakaan mitään. Ai mutta mehän käytiin sunnuntaina uimassa. Taisi olla toinen kerta vauvan kanssa täällä Húsavíkin uimalassa. Useammin ollaan käyty Reykjavíkissa uimassa E:n kanssa. E on niin kotonaan vedessä eikä pelkää ollenkaan. Iloisesti loiskuttelee vettä käsillään ja koettaa saada juotua koko altaan tyhjäksi, jos vain silmä välttää. Sunnuntaina E keksi että lelukupillahan saa kivasti kauhottua vettä ja siemailtua sitä siitä... Nähtiin myös tuttuja, tai no, tuttuja ja tuttuja. Raskaudenaikainen neuvolan kätilö ja työkkärin nainen miehensä kanssa, puhelias virolainen sekä miehen pikkuserkun vaimo ja heidän kolme lastaan. Ei siellä voi koskaan välttyä törmäämästä ainakin johonkin tuttuun.

E:tä luullaan jatkuvasti pojaksi, koska hänellä on vain uimahousut uimapuvun sijaan. Minusta aika omituista olettaa, että pienet vauvat ovat automaattisesti poikia, jos eivät ole uimapuvussa tai vielä pahempaa, bikineissä. Sitäpaitsi  E:n housut ovat kuitenkin punaiset ja uimalakkikin on melkein pinkki. Ei se minua haittaa mutta kummallista vain. Uimailujen jälkeen käytiin huoltsikalla syömässä herkulliset paninit ja illalla herkuteltiin lisää tortilloilla.

Maanantaina olikin töitä ja E oli ollut hankalana täällä kotona. Hän on aika huono syömään kiinteitä ruokia isänsä kanssa eikä se minunkaan kanssani käy niin kuin tanssi. Itse hän kyllä mielellään laittaa ruokaa suuhun (sekä lattialle, syöttötuoliin ja vaatteisiinsa) mutta kaikkea ei voi käsin syödä ja joskus olisi kivaa ettei tarvitsisi siivota koko maailmaa kun neiti on saanut ateriansa päätökseen. Semmosta se on :) Äitiys on kyllä tehnyt minusta ihan super ahkeran ja siistin verrattuna entiseen elämään. Ruoka nyt vain lähtee asioista irti paaljon helpommin kun se siivotaan heti pois eikä sitten joskus :P

Eilen eli tiistaina kävin tekemässä sen CV:n työkkärille. Vietin kaksi tuntia paikallisen "kansalaisopiston" tiloissa tekemässä sitä ja loppujen lopuksi totesin että olisin voinut tehdä koko homman kotona. Lisäksi olen tehnyt saman homman kerran aikaisemmin kun yritin ruveta Akureyrissa työttömäksi (en sitten pystynytkään kun olin Suomessa koulussa kirjoilla) mutta eeei kai ne nyt semmosia hyväksy. CV:n teon jälkeen kävin postissa ostamassa postimerkkejä ja pari uutta korttia ja lähetin 11 korttia matkaan. Tuli aika kalliiksi :D Sieltä sitten vielä kauppaan ja kotiin. Halusin ostaa kylmäsavustettua lohta mutta oli vaan niin kallista etten raaskinut. Niinpä ostin molvaa (sama kala mistä lipeäkala tehdään) ja illalliseksi tein ihan hyvää kala-sipuli-peruna gratiinia. Miesväki oli tyytyväinen. Koiratkin sai puolet kalasta kun sitä oli niin paljon. He olivat hyvin iloisia asiasta :)

Tänään on tämä päivä ja se on vasta alussa. Suunnitelmana on kuitenkin mennä moikkaamaan miehen isoäitiä. Huomenna taas töitä. Mutta tykkään edelleen ihan tosi paljon käydä töissä. Toisaalta on kivaa luvan kanssa jättää perhe tänne selviämään keskenään ilman että minä huolehdin joka asiasta ja toisaalta taas se työ nyt vaan on tosi rentoa ja mukavaa.

Kuvassa miehen hampurilaismuffinssi, jonka hän söi hampurilaisaterian jälkiruuaksi Hamborgarafabrikkanissa Akreyrissa, kun vietiin A lentokentälle.

Ja vielä kuva Akureyrista kun ajeltiin kotiin.

Pulmuset

Täällä Húsavíkissa asustelee talvisin iso parvi pulmusia. Ne majailevatt talojen katoilla ja korkeissa puissa mutta laskeutuvat myös aina välillä pihoille ja näin kävi myös meidän pihalla eräänä päivänä. Minä olinkin jo pitkään niitä odotellut ja olin haukkana kameran kanssa valmiina kun ne tulivat. Tietysti satoi lunta ja muuta mukavaa mutta sain kuitenkin jokusen suht onnistuneen kuvan. Enhän minä niistä ottanutkaan kuin sellaiset kolme sataa kuvaa :D Vaikka nuo linnut ovat keskenään kovinkin eri värisiä ovat ne kaikki kuitenkin minun käsittääkseni pulmusia. Ne vaihtavat väriä talveksi ja nuorilla linnuilla värin vaihdos ei ole vielä kovin selkeä. Pulmusten ja urpiaisten lisäksi täällä Húsavíkissa ei talvisin näe mitään muita pikkulintuja.

Eilen näin ikkunasta että Hildur kuunari oli vesillä. Siellä harjoitellaan tiistaina alkavaa valasturismikautta varten. En usko että koskaan olisivat näin aikaisin keväällä aloittaneet. Ja aloitin eilen myös postcrossing harrastuksen uudestaan. Aktivoin tilini yli kahden vuoden tauon jälkeen ja kävin E:n kanssa hakemassa postikorttini miehen isoäidin asunnosta, missä meidän tavaroita säilytetään. E oli menomatkan rintarepussa ja loppumatkan pulkassa ja oli ihan innoissaan uudessa paikassa. Minun pitikin heti ensimmiseksi alkaa imuroimaan siellä ettei E syönyt kaikkia kuolleita kärpäsiä lattioilta heh.

E:n mentyä illalla nukkumaan kirjoittelin kortteja ja lähetän yhden jopa Ukrainaan. Muita kortteja oli menossa Yhdysvaltoihin, Kiinaan, Belgiaan, Venäjälle, Valkovenäjälle, Alankomaihin, Saksaan ja hauskasti myös Suomeen :) Se nettisivustahan arpoo minulle osoitteet ja kun en itse ole Suomessa niin välillä saan myös lähettää suomalaisille kortteja. Kiva harrastus! Pitää vielä käydä ostamassa lisää kortteja ja postimerkkejä.

Niin ja säät ovat täällä jo laantuneet. Auto on irroitettu kinoksesta ja roskikselle tehty väylä :D Vielä en pääse vaunujen kanssa pihasta pois mutta pian, pian. Perjantaina tosiaan kävelin töihin myräkässä ja olin ihan loppu töihin päästyäni. Jouduin kävelemään autotiellä ja kun välillä ei pystynyt ollenkaan edes eteensä katsomaan niin toivoin vaan etten jää auton alle.

Lunta!

Lumentuloa ei voi estää. Sitä vaan tulla tupruttaa taivaan täydeltä ja minä saan sitä lapioida että pääsen koirien kanssa ulos. Tiet on kiinni ja kouluja on kiinni teiden kiinniolemisen takia. Nappasin tähän pari kuvaa tuolta uutissivustoilta ja sitten muutaman nyt aamulta omalta pihalta. Laitoin vauvan ulos nukkumaan ja siellä se tuntuu tyytyväisenä viihtyvän. Eilen pidettiin se sisällä ja unet olivatkin aika epämääräiset sen johdosta. Ja mikäs siellä sadesuojan sisällä on nukkuessa kun ei sada lunta sisään ja tuulikin keinuttelee rattaita mukavasti. Kylmähän tuolla ei ole, hädin tuskin miinuksen puolella. Sitten se ilo vasta alkaa kun lykkää plussalle ja kaikki tuo lumi muuttuu jääksi.

Ilahduttavaa huomata miten en enää saa ahdistuskohtauksia pitkästä ja oikuttelevasta talvesta. En lannistu, vaikka takatalvi iskee viisi kertaa ja odotan kesää alkavaksi vasta kesäkuussa. Jos jotakin olen Islannilta oppinut niin sitämään erilaisia säätiloja ja nauttimaan niistä kaikista sekä pukeutumaan sään mukaan.

Eilinen kakku ei ollut kovin herkullinen. Pohja oli hyvä mutta välissä ja päällä olevat mömmöt ei sitten olleetkaan kovin hyviä. Mutta kyllähän sitä nyt syö ennen kuin selkäänsä saa :P Mikäs suklaakakku nyt semmoinen olisi ettei sitä syömään pystyisi? Olisi kyllä pitänyt laittaa sinne väliin purkkipäärynää niin kuin olin ensin suunnitellut. Jätin sitten pois ne kun mies ei sellaisista välitä mutta ei se nyt jälkeenpäin ajatellen olisi lopputulosta ainakaan huonontanut.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

 Joo, taidan jättää sen CV homman taas jollekin toiselle päivälle. Mutta illaksi olisi pakko päästä töihin. Kävellen vaan?