Hei blogi!
Mitähän sulle kuuluu täällä ylhäisessä yksinäisyydessäsi?? Olet varmaan joskus miettinyt meitä, että mitä meille oikein on tapahtunut sitten viimenäkemän. No paljon on tapahtunut ja edelleen eletään tavallaan sellaisessa ihme välitilassa epätietoisena tulevaisuuden kuvioista. Mutta me eletään Suomessa! Tarkemmin sanoen Tampereella, melko lähellä keskustaa. Kodiksemme sanomme yllättävän tilavaa kahden makuuhuoneen saunallista opiskelija-asuntoa. Vuokralla-asumisen ei pitänyt omien ajatuksieni mukaan kestää näin kauan mutta tässä nyt edelleen ollaan. Muutin N:n kanssa tänne tammikuun alussa ja loppuperhe seurasi meitä seitsemän viikkoa myöhemmin. Sairaanhoitajaopinnot alkoivat heti tammikuun alussa myös ja niiden parissa edelleen puuhastelen. Mies on ollut kotona kotona olevien lasten kanssa ja minäkin olen vain päätoiminen opiskelija. Tuossa kuvassa loikoilen vanhempien luona riippukeinussa. Tänä kesänä ei tarvinut tuskailla Suomiloman loppumista liian lyhyeen.
Heti muuton jälkeen aloitti E suomalaisen koulun ja putosi samalla kolmannelta luokalta toiselle. Islannissa ei ole esikoulua vaan ekaluokka alkaa silloin kun suomalainen esikoulu alkaa. Niinpä E joutui alemmalle luokalle oman ikäistensä kanssa. Mutta hyvä niin sillä hänellä on ollut aika paljon vaikeuksia lukemisen ja kirjoittamisen kanssa. Nyt syksyllä aloitti I myös esikoulun samassa koulussa kuin E ja I:llä on mennyt hyvin. M odottaa päiväkotipaikan saamista päiväkodista, joka on aivan kiven heiton päässä tuosta isompien koulusta.
Loppa kania emme valitettavasti tuoneet Suomeen ollenkaan, vaan se pääsi Islannissa tutun kautta uuteen kotiin, jossa on paljon toisiakin kaneja. Lopan oli kyllä tarkoitus muuttaa mutta vasta vähän perästäpäin koska koronan takia Icelandair jostain ihmeen syystä lensi vain koiria ja kissoja siihen aikaan ja kun Loppa olisi sitten tullut pelkkänä rahtina yksinään eikä ihmisen mukana niin siihen olisi rinnastettu jotain ihme vaatimuksia, kuten kaupallisessa eläinten maahantuonnissa. Asia olisi ollut melko monimutkainen ja yllättävän kalliskin, joten päätimme sitten että Loppa jää Islantiin. Hän kun ei meitä varmaan mitenkään tulisi ikävöimään ja me voisimme hankkia sitten uuden kanin Suomessa.
Kun meillä oli jo kaikki valmiina Suomen päässä Loppaa varten niin pääsiäisen aikoihin meille muutti sitten sekarotuinen kääpiökaniuros, jonka nimeksi annettiin Lubbi. Lubbi (lausutaan Lyppi) tarkoittaa islanniksi jotain semmoista pörröistä/karvaista olentoa. Lubbi on aivan ihana, kiltti ja rohkea lemmikki, vaikka onkin vähän napostellut kaiken laista tavaraa ja huonekalua heh. Se kiipeilee sohvan selkämyksellä ja makoilee milloin missäkin ja jotenkin oikein hakeutuu ihmisten seuraan. Loppa ei ollut kovin seurallinen ja oli jopa aika ärhäkkä välillä, niin kuin naaraskanit ilmeisesti uroksia useammin voivat olla. Lubillä on häkki, mutta saa yleensä olla koko ajan vapaana, paitsi jos olemme kauemmmin kaikki poissa kotoa ja se on aika harvinasta.
 |
| Lubbi tykkää olla parvekkeella ja katsella pihan menoa. Vaikka periaatteessa se varmaan noista väleistä mahtuisikin niin ei ole ainakaan koskaan edes näyttänyt siltä että haluaisi koittaa :'D |
 |
| Lubbi mukana pihalla maistelemassa elämänsä ensimmäisiä uusia ruohoja. |
 |
| Lubin poikaskarva oli semmoista tosi untuvaista ja vaaleanharmaata, kesällä karvat saivat tuollaisen rusehtavan värityksen ja nykyään kun sen aikuiskarva tulee kunnolla näkyviin se alkaa olemaan tosi tumma, melkein musta. |
 |
| Mä oon Lubbi ja mä oon tässä vielä ihan pieni mutta mä tykkään edelleenkin koittaa noita leluja että oisko niitä kiva nakertaa. Nää metalliautot ei oo kovin hyviä. |
Ja jotta elämä ei kävisi ihan liian helpoksi ja tylsäksi niin meille on tulossa karvatontakin perheenlisäystä alkuvuodesta :D
