Aurinkoenergiaa

Viimeviikon loppupuoli oli todella aurinkoinen mutta samoin todella kylmä. Kävin useampana päivänä kävelemässä Geldinganesissa, milloin koirien, milloin kameran ja milloin kumpienkin kanssa. Kävin kaikkina laskuveden eri vaiheina ja kaikilla Geldinganesin eri puolilla, joilla en ollut vielä käynyt. Koirat sai nauttia vapaanaolosta ja olin itsekin ihan että voi vitsit millaisessa paikassa asunkaan. Ei kuvista oikeen koskaan välity se aito fiilis, miten on niin aurinkoista ja ympärillä levittäytyy meri ja vuoret. Ei kuule meren ja tuulen kohinaa eikä varsinkaan haista meren tuoksua. Ei näe niitä lukuisia lintuja (joista en saa otettua kuvia...) eikä kuule niiden ääniä. Muuttolinnut on täällä se varma kevään merkki. Ilma kun on vielä melko talvinen. 

Tästä köröttelin autolla yli.

Nousuveden aikaan tästä kannaksesta ei ole kuin tie näkyvissä mutta laskuveden aikaan tässä on hieno ranta.

Me tutkittiin vanhoja talojen raunioita. Geldinganesissa ei ole koskaan ollut pysyvää asutusta mutta joitakin lammassuojia ja kalastajien mökkejä on ollut.

Tässä näkyy kokonaisuudessaan Þerney niminen saari, jossa on asuttu ja siellä on aikoinaan ollut kirkkokin. Nykyään siellä viettää kesälomansa Reykjavíkin kotieläinpuiston asukkaat.

Tässä on sellaisen kalastusmökin jäänteet.

Toiselta puolelta.

Tässä näkyy mökin seinät vähän paremmin.

 

Tällaisella aurinkoisella rannalla kuuluisi istua ystävän tai perheen kanssa. Ja syödä eväitä.

Kaikenlaista siivekästä oli liikkeellä mutta minulla vain lyhyt linssi mukana. Seuraavana päivänä tulinkin takaisin paremman linssin kanssa.

Koirailottelua romurannalla

Lauantai-iltaa! Katselen vanhoja Frendit jaksoja ja käyn läpi viikolla ottamiani kuvia. Tämä käy ihan työstä kun koetan päättää mitkä kuvat päätyvät suoraan roskakoriin ja mitkä "hyvistä" kuvista pääsevät blogiin asti. Yleensä teen vähän karsintaa jo siinä vaiheessa kun pääsen kotiin kuvausreissulta ja selaan ottamani kuvat kamerasta läpi. Kunnollinen karsinta tapahtuu siinä vaiheessa kun siirrän kuvat koneelle ja senkin jälkeen poistelen jokusen turhan kuvan. Sitten niitä pitää tietenkin vähän rajailla ja viilailla, vinoon menneet kuvat suoristaa yms. Ja minulla kun noita kuvia riittää. Tämän kuun kansiossa on jo nyt 524 "hyvää" kuvaa mutta kamerassa on odottamassa lisää käsiteltävää ja huhtikuu ei ole vielä ohikaan.

Näissä tämänkertaisissa kuvissa ei ole kyllä mitään kovin ihmeellistä :D Oli tarkoitus mennä läheiselle "rannalle", joka on vain ihmisen tekemä kivipenkere meren ja maan välillä. Tämän penkan alapuolella on kuitenkin pieni hiekkaranta, jonne on vähän hankala laskeutua, mutta siellä on hyvä pitää koiria vapaana. Varsinkaan Indi ei pääse sieltä kunnolla omin avuin pois. Tässä hiekkarannassa on vaan se pieni vika, että nousuveden aikaan se katoaa ihan kokonaan. Unohdan aina tarkistaa mihin aikaan  nousuvesi on ja niin kävi taas viimekerralla, että rantaa ei sitten ollutkaan. Uskalsin kuitenkin pitää koiria vapaana koska alue on melko epäesteettinen ja vieressä on joku jätelaitos. Ei siis mikään ulkoilijoita houkutteleva paikka. Varsinkin kun lähellä on mukava asuinalue kivojen kävelyteiden ympäröimänä. Mekin kävelimme tuon asuinalueen läpi menomatkalla ja sen korkeimmalta kohdalta on hienot maisemat merelle.

Vihreää pukkaa jo ihanasti kuolleen keltaisen peiton läpi.

 Istutetut kuuset on köytetty kahteen maahan iskettyyn seipääseen kiinni ja lisäksi on vielä tuulensuoja :)

 Ensimmäinen tulppaani bongattu!

 Tässä kulkee tie yhdelle talolle, Ihan kivat maisemat kotitieltä :)

 Ei mikään luontoparatiisi mutta saatiin irrotella rauhassa :)

Vatnsmýri

Vitsit kun oon myöhässä näiden kuvien kanssa. Nämäkin on tasan viikko sitten otettuja. Näette Reykjavíkin kevään kehittymistä aina viikon viiveellä :D Tänäänkin oli aivan ihana keväinen aamukävely tuolla Geldinganesissa mutta näette siitäkin kuvia varmaan siitten viikon päästä :P No mutta näihin kuviin ja tunnelmiin nyt.

Vatnsmýri on pieni suo/kosteikkoalue Reykjavíkin keskustan Tjörnin lammen, kotimaanlentokentän ja yliopistoalueen välissä. Alkujaan alue on ollut käsittääkseni isompikin mutta jäänyt sitten tuon lentokentän alle. Siellä pesii useita lintulajeja ja sinne on tehty polku ja siltoja auttamaan ihmisiä lintubongailussa tai vain kulkemaan alueen läpi. Vatnsmýrin lammen rannalla sijaitsee myös Norrænahúsið eli Pohjolantalo, jonka on suunnitellut Alvar Aalto. Pohjolantalossa on muun muassa kirjasto, josta löytää kirjallisuutta kaikilla pohjoismaisilla kielillä sekä Aalto-bistro, joka on erittäin laadukas ravintola. Ravintola panostaa pohjoismaisiin ruoka-aineksiin ja kasvattaa mm. omat vihanneksensa lammen rannassa olevalla kasvimaalla.

Me kävimme E:n kanssa tuolla koska minun piti viedä todistuksia yliopistolle ja meillä oli sen jälkeen hyvää aikaa ihmettelyyn ennen miehen hakemista töistä.

Leskenlehtiä on näkynyt kukassa parin viikon ajan mutta aina ne saavat säänjumalilta selkäänsä raekuuron tai lumipyryn muodossa.

Paikalla oli tavallisia sinisorsia, nuo kaksi ankkaa, merihanhia, tukkasorsa, lokkeja, meriharakoita ja kevään ensimmäinen kapustarinta. Tai siis minkä minä olen nähnyt :)

Ankat tulivat ensin mutta hanhet tulivat hyvin pian häätämään ne pois meidän luota.

Hanhipariskunnan naisosapuoli (kuvassa) oli leppoisaa tyyppiä mutta miehensä vain sähisi meille.

Joku tyttö tuli tekemään kouluhommia ravintolan kasvihuoneeseen.

Taustalla näkyy hieno linnuille rakennettu pesimätalo.

Tästä näki mitä lintuja minäkin kuukautena alueella viihtyy.

Yliopistorakennus takana ja etualalla Aalto-bistron kasvihuone ja kasvimaata.

Pohjolantalo on tuollainen valkoinen ja littana.

Lammen ympärillä oli parikin tällaista tuolia, joissa luki tietoa esimerkiksi siitä miten aikaisemmin lammella on metsästetty lintuja.

Vihreää pukkaa jo esille <3

Joku tyttö mittailemassa jotain. Melkein samanlainen pipo kuin mulla :)

Olisihan tuolla varmaan vähän viehättävämpää kesemmällä kun on vihreää, kukkia ja linnuilla poikasia.

E esittelee akrobatialiikkeitä :)