Takaisin kotona

Ai että oli kivaa käydä Suomessa mutta on sitä vaan kuulkaa mukava olla takaisin omassa kodissa. Arki rutiineineen on kuitenkin niin paljon rennompaa kuin paikasta paikkaan kiitäminen ja jatkuva sosiaalisoiminen sukulaisten ja ystävien kanssa. Vaikka en minä valita. Oli ihana nähdä kaikkia ja vielä jäi monia näkemättäkin, joita olisi ollut kiva nähdä mutta ei vaan pysty repeämään joka paikkaan varsinkin tuon pienen kanssa. Lapsi tarvitsee kuitenkin päiväuniaan ja edes vähän säännöllisyyttä elämäänsä vaikka matkalla oltaisiinkin. Mutta täytyy kyllä nyt kehua E:tä siitä miten reippaasti hän jaksoi aina vaan tavata uusia tai unohdettuja ihmisiä, istua autossa pitkiä matkoja ja yleisestikin kestää sitä hulabaloota. Me oltiin Suomessa kaksi ja puoli viikkoa, minkä aikana nähtiin 31:tä ihmistä, nukuttiin kolmessa eri osoitteessa kolmessa eri kaupungissa, tavattiin yhdeksän koiraa, kissa ja heppakin. E:llehän kaikki ihmiset ja eläimet olivat varmasti ihan uusia sillä eihän hän muista viime joulun matkasta yhtään mitään. Muutamia ihmisiä hän on nähnyt säännöllisesti skypessä mutta ei sekään ole ihan sama asia. Minäkin pärjäsin ihan hienosti vaikka en ole tottunut olemaan menossa ja sosiaalisella tuulella joka päivä :P

Täällä Reykjavíkissa oli satanut uutta lunta vuorten päälle mutta nyt ne on melkein taas sulaneet. Syksy on joka tapauksessa hyvinkin läsnä. Minusta se on ihanaa! Olen aina tykännyt syksystä ja olen ihan innolla varustanut kotia erilaisin valoin ja kynttilöitäkin pitäisi ostaa. E on herännyt täällä kotona nyt toooooodella aikaisin ja me keretään olemaan aamuisin tuntikaupalla hämärässä tunnelmavalaistuksessa :) Tänään täytyy käydä työkkärissä ja muutenkin alkaa nyt toden teolla etsimään töitä ja hommaamaan E:lle tarhapaikkaa. Salaa kyllä toivon että pamahtaisin yhtäkkiä taas paksuksi eikä E:n tarttis mennä vielä hoitoon :P Minusta se on vielä niin pieni vaikka onkin aika "iso" tyttö, joka osaa ja ymmärtää jo kaikenlaista. Välillä pyydän sitä vähän puolitosissani tekemään jotain ja sitten hämmästyn itsekin siitä että se oikeesti tajusi mitä siltä pyydettiin :D Viimeksi oli tällainen tilanne kun oltiin lähdössä pois leikkikentältä ja E lässähti maahan istumaan ja tuijotti vain mua siellä kun yritin houkutella sitä tulemaan. Lähistöllä oli puutarhurifirma töissä meluavine koneineen ja huusin E:lle että "tule tule, mennään kattomaan mitä noi sedät tekee tuolla" ja osoitin sinne melun suuntaan kädellä. E katsoi mun osoittamaan suuntaan ja nousi heti innoissaan ylös ja viittoi mua ottamaan hänet syliinsä :D

Turunaluella oli vielä ihan kesä kun me saavuttiin mutta sinne tuli syksy sinä aikana kun me oltiin siellä. Päästiin sentään nauttimaan muutamasta lämpöisestä päivästä. Tässä käytiin katsomassa lähistöllä laiduntavaa lihakarjaa.