Kaksi grammaa kevyempi

Minulta poistettiin eilen kaksi pientä luomea, toinen silmän alapuolelta ja toinen rinnasta. Toimenpide piti mennä tekemään Akureyriin asti koska meidän terveyskeskuksen lääkärit ei ota tollasia naamaluomia pois. Pääsin oikein plastikkakirurgille :D Ja kyllä huomasi että oli ammattilainen kyseessä kun koko toimitus oli niin nopea. En varmaan ollut kymmentä minuuttia kauempaa siellä. Alunperin piti ottaa vain se naamaluomi pois ja näyttää paria muuta mutta hän katsoi noita toisia luomia muutaman sekunnin ja päätti että toinen otetaan myös pois ja toista vaan seurataan. Tuntui muuten tosi kummalta kun tossa silmän alla värkättiin jotain vaikka kipua ei tuntunutkaan. Kaiken nykimisen lisäksi tunsin kun verta valui poskea pitkin korvan juureen ja miten tikkauslanka heilui naamallani.

Akussa ollessa käytiin myös thaimaalaisessa syömässä, kaupoissa ja ostettiin kaikenlaista kodin tarviketta, hienoja postikortteja, narsissiruukku sekä ruokaa ja vaippoja tietysti. Palautettiin tammikuussa ostettu viallinen sauvasekoitin ja otettiin sen tilalle uusi erilainen sauvasekoitin. Nähtiin samaisessa kaupassa meidän vanha yläkerran naapuri ja juteltiin ja kurkattiin parkkipaikalla hänen cihuahuojansa ja hän kävi moikkaamassa myös meidän koiria.

Eilen kävin hakemassa teettämäni paperikuvat ja petyin hiukan. Ensinnäkin ne eivät olleet valmiita silloin kun piti ja toisekseen maksoin itseni kipeäksi niistä eivätkä kuvat olleet edes kovin hyvän laatuisia :/ Se oli sitten eka ja vika kerta kun teetän paperikuvia tämän miekkosen luona. Kuvat ovat tosiaan aika suttuisia ja kummallisen värisiä. Minua häiritsee tämä erityisesti uudella kameralla otettujen kuvien kohdalla, sillä odotin innolla kerrankin hyvälaatuisia kuvia.

E heräsi tänä aamuna viideltä ja saatiin hänet uudestaan nukkumaan vasta puolentoista tunnin päästä. Päästi aamukakatkin ja kaikki mutta oli vaipanvaihdonkin jälkeen selkeästi edelleen väsynyt. Ei halunnut kuitenkaan alkaa uudestaan nukkumaan, ei viihtynyt pinnasängyssä leikkimässä eikä edes rinnan tarjoaminen auttanut väysmysraivariin. En viitsinyt mennä ylöskään kun appiukko ei ollut vielä herännyt töihin. Isänsä sai hänet nukahtamaan syliin monta kertaa mutta heti sänkyyn laskiessa alkoi huuto ja taas syliin nostaessa nukahti heti. Lopulta saatiin lapsi pysymään unessa niin että mies kippasi hänet kyljelleen meidän sänkyyn ja minä hyökkäsin peiton kanssa puolikapaloimaan hänet ennen kuin ehti tajuamaan että oli taas joutunut sänkyyn. Minä menin sitten ylös nukumaan ja kun kahdeksan aikaan kuulin itkuhälyttimessä ääniä ja menin katsomaan niin siellä hän iloisena roikkui pinnasängyn laidassa valmiina uuteen päivään.

Vähän kummalliseksi menneet unet viimeaikoina kyllä. Ehkä tuo ylösnousun oppiminen ja lisääntyvä valoisuus yhdessä aiheuttavat sen, että vauva nukkuu niin rauhattomasti. En edes muista milloin vauva viimeksi valvotti noin aikaisin aamulla. Tuntuu että tämä ikävaihe on melkein haastavampi meille vanhemmille kuin se ihan pikkuvauva-aika. Vauva HALUUUUUU kaiken ja kaikkialle mutta ei saa/pysty/kykene ja sekös vasta ärsyttää ja saa desibelit nousemaan. Vastasyntyneellä on kuitenkin vain se kourallinen mielihaluja ja nekin aika helposti tyydytettävissä ja kaikki sallittuja :)

Tänään olen vähän puutarhuroinut ja olisi tarkoitus käväistä myös mammakerhossa. Vietiin koirat E:n kanssa aamulla pihalle yhdessä tuumin ja E yritti innoissaan ryömiä nurmikolla kun minä keräsin kakkoja. Äidin pieni apulainen :)

Oli varmaan jotain muutakin mielessä mutta ei voi muistaa.

Punaklkirastaat jääneet tällä kertaa kameran vangiksi :) Heitin niille leipää grillikaton päälle, joka näkyy keittiön ikkunasta.