Niin kevät!

Vaikka just tällä hetkellä onkin himpun verran pakkasta, maassa pikkuisen uutta lunta ja aurinko piilossa pilvien takana on täällä silti niin keväistä <3 Parhaiten sen huomaa tänne palanneista muuttolinnuista, joista parhaiten esillä lienee taivaanvuohi hassuine lentoäänineen. Niiden lisäksi punakylkirastaat ja urpiaiset laulaa aamusta iltaan ja rannan tuntumassa käyskentelee ainakin kapustarintoja ja meriharakoita. Pulmusetkin on hävinneet kuin pieru saharaan jonnekin kesänviettopaikoille. Me like! Tietty pihoissa kasvaa kaikenlaista kevätkukkaa ja hieman ollaan saatu jo nauttia lämpimistä ilmoista.

Puutarhuroin sen verran tänään että istutin mahdollisesti hengissä olevan, autotallissa talvensa viettäneen akileijan maahan ja heivasin myöskin autotallissa majailleen ruukkumarjapuskan ulos. Vielä tulee pakkasia mutta ehkä ne selviää... tai sitten ei.

Ruohosipulia!

Ruokkia ja naksutin

Ostin yhtenä päivänä kaupasta ruokkia koska en ollut ikinä sitä maistanut enkä koskaan kaupassa edes nähnyt ja se oli vielä 50% alennuksessa. En siis tiedä ihan tarkalleen minkä lajinen lintu on kyseessä koska paketissa lukee vain svartfugl = joku ruokkilintuihin kuuluva laji. Lunni kuuluu myös ruokkilintuihin mutta sitä myytäisiin kyllä ihan lunni nimellä. Mies on aina varoitellut ettei merilinnut maistu hyvältä mutta minä olen aina ajatellut että mitäpä lihaa nyt ei pippurin ja valkosipulin maustamana voisi syödä!?! Olen myös maistanut savustettua lunnia ja se oli ihan ok.

Paketissa oli kaksi lintua, joista päätin käyttää vain rintafileet. Mukana ei ollut koipia eikä siipiä. Laitoin fileet pussiin marinoitumaan pilkotun valkosipulin, rouhitun mustapippurin, tuoreen oregano silpun(sattui olemaan) sekä oliiviöljyn kanssa. Fileet olivat aika pieniä ja ne saivat marinoitua ainakin viisi tuntia. Sitten paistoin niihin pannulla nopeasti väriä ja kypsensin uunissa kypsäksi. Kaadoin uuniastiaan vähän olutta ettei lihat kuivahtaisi. Uunistatulon jälkeen käärin lihat nesteineen vielä folioon ja annoin olla jonkun aikaa.

Mutta EI ollut hyvää! Ei ollenkaan ja suurin osa menikin koirille. Minä ja mies vain maistettiin ja appi söi peräti yhden fileen. Se maku on vain niin outo ettei sitä halunnut syödä maistamista enempää. Enkä edes maistanut mitään muita makuja kuin sen lihan oman maun. Lisäksi raaka liha haisi samalta kuin raaka pyöriäinen ja se sai minut ajattelemaan niitä pyöriäisen mahoja, joita kaivelin opparia varten. Ei herkullinen ajatus ollenkaan :D Ehkä siit voisi tykätä jos olisi lapsesta asti tottunut sellaista syömään. Mutta maistakaa toki jos sattuu eteen tulemaan :)

 Eve herkuttelee lampaansarvella. Ostettiin ne Reykjavíkissa ollessa koiranruuan ja naksuttimen ohessa. Kyllä, ostin naksuttimen! Innostuin siitä vähän aikaa sitten kun näin you tubessa videoita eläimistä, joille on opetettu kaikenlaisia temppuja naksuttimen avulla. Ollaan nyt kokeiltu sitä Even kanssa parina päivänä ja meinataan käyttää sitä jatkossakin.

 

 

Lintuja

Minuun on iskenyt täällä Islannissa asuessa pieni lintubongaus vimma. Johtunee ehkä siitä, että täällä vilisee kesäisin lintuja todella paljon ja eri lajeja pääsee näkemään ihan eri lailla kuin Suomessa, koska täällä ei ole puita estämässä näkyvyyttä. Lisäksi tuntuu, että jotkut lajit ovat täällä rohkeampia kuin Suomessa. Esimerkiksi korpit viihtyvät talvisaikaan kaupungeissa erittäin runsaslukuisina.

Pidänkin silmäni aina lintujen kohdalla auki, jos vaikka näkyisi joku laji, mitä en ole vielä nähnyt. Bongaamani uudet lajit laitan listaan, mikä löytyy otsikkokuvan alapuolelta kohdasta "lintubongaus". Lisäksi tykkään tietysti yrittää saada linnuista kuvia, mikä ei tosiaankaan aina ole helppoa. Varsinkin pienet ja nopealiikkeiset lajit sekä arat kaukana pysyttelevät lajit ovat haastavia. Sääolosuhteet vaikuttavat kuvaamisen onnistumiseen tietysti myös.

Nämä linnut kuvasin Garðabærissa pääsiäisenä. Tässä mustarastaita. Húsavíkissa en ole koskaan mustarastasta nähnyt.

Tämä sorsapariskunta oli varsinainen pihoilla viihtyjä. Bongasin heidät pääsiäisen aikaan muun muassa jonkun suihkulähdealtaasta ja yrittämästä toisen talon autotalliin. Talon asukas yritti häätää heitä lempeästi vesiruiskun avulla pois. Näissä kuvissa he tulivat minua jalkakäytävällä vastaan.

Mies valvoo kun rouva juo lätäköstä.

Sepelhanhia raekuurossa.

Raekuuron jälkeen paistoi hetken taas aurinko ja näin pienen karimetson.

Lokit seurailivat puuhiani pääni yläpuolella.

Kapustarinta. Täällä on suuri kevään/kesän merkki kun kapustarinnat tulevat takaisin. Itse näin ensimmäiset kiirastorstaina täällä Húsavíkissa.

Tässä kuvassa on kaksi lintua tonkimassa ruokaa merilevien joukosta. Hyvin naamioituneita!

Tässä on vähän zoomattu ja näkee, että kottaraisiahan siellä(huomaatko kummatkin?). Niitäkin on tuolla asuinalueella tosi paljon mutta täällä Húsavíkissa en ole nähnyt.

Vielä parvi sepelhanhia.

Pääsiäinen Garðabærissa

Me lähdettiin extempore pääsiäiseksi anopin luo pääkaupunkiseudulle. Tajuttiin vain torstaina, että nyt olis oikeestaan aika hyvä sauma lähteä sinne kun etelänretki on ollut suunnitelmissa ja tunnin pakkaamisen jälkeen oli kamat, koirat ja lapsi saatu autoon. Matka sujui aika hyvin ottaen huomioon, että E oli kerennyt ottaa kotona jo ekat päikkärit, minkä takia nukkui kuuden tunnin matkasta vain noin puolitoista tuntia.

Anoppilassa oli mukavaa ja tällä kertaa aika rentouttavaakin koska kaikki paikat olivat kiinni joten hengattiin suurimmaksi osaksi vain kotosalla. Sää ei meitä oikein suosinut, sillä se vaihteli oikeasti kymmenen minuutin välein lumen, rännän, rakeiden, sateen ja auringonpaisteen välillä. Mutta ei meitä ole onneksi sokerista tehty :) Nukkuminen oli vähän niin ja näin reissun aikana, sillä E päätti että hänpä herääkin vastedes joka aamu kello kuusi. En oikein tajua mikä tässä mättää kun E herää niin aikaisin ja vaikuttaa silti väsyneeltä. Olen miettinyt toisten päikkäreiden poisjättämistä mutta tuntuu että niiden kanssakin E on kärttyinen suuremman osan ajasta.

Tässä vähän kuvia anoppilan asuinalueelta, lähinnä ihmisten kukkasista. Mies, E ja anoppi kävivät uimassa, enkä minä voinut mennä mukaan luomenpoistojen takia, joten otin kameran mukaan ja kävin sekopääilmaa uhmaten kuvailemassa. Eilen kävin otattamassa tikit pois mutta en kai vieläkään voi mennä uimaan.  

 Metsä!!

 Tuo "linnamainen" kompleksi on persidentin asunto Álftanesissä.

 Kópavogurin taloja räntäsateessa.

 Miehen sisko asuu tuolla lahden toisella puolella.

 Sunnuntain pääsiäisaterialla oli hyvää kanaa.

 Kanan kaverina juureksia, salaattia ja couscousia.

 Ainoat shoppailuni olivat tällä kertaa kolme pussia irtoteetä Söstrene Grenestä. Yksi samaa marjasekoitusta mitä viimeksikin, yksi tuota alla olevaa vihreää teetä appelsiinin ja sitruunan kuorilla sekä yksi pussi alinna olevaa mustaa teetä mangonpalasilla.