Päiväkodin aloitus meni mukavissa merkeissä kun äiti tai pabbi oli mukana ensimmäiset kolme päivää. Sen jälkeen ei ollutkaan enää niin hauskaa kun piti jäädä yksin tarhaan mutta on sinne jo parina päivänä menty ilman itkuja. Ensimmäisenä yksinjäämispäivänä itkin itse täällä kotona ihan kympillä :D En tiedä olisiko se auttanut mitään jos olisin vienyt E:n sinne itse mutta tunsin vain kamalaa oloa siitä miten me ollaan niin hirveitä kun hylätään se sinne vaikkei ole pakko. Mietin E:tä koko päivän kuin se olisi kuollut tai jotain. Mietin että tossa se nyt nukkuis omassa sängyssä jos se ois kotona ja tässä se nyt leikkis noilla leluilla ja höpöttelisi juttujansa. Kaikki E:hen liittyvät ajatukset saivat mut kyynelehtimään vain lisää ja häpesin itseäni kun mieskin oli ihan coolisti. Mies oli jättänyt yhden kesälomaviikoistaan tuolla tarhanaloitusviikolle ja oli siis kotona mun kanssa. Sekin tuntui NIIN väärältä että oltiin molemmat kotona kun E:llä varmasti oli kova hätä meidän luo :P Sekään ei oikein auttanut että mies soitti osastolle ja kysyi miten E:llä menee. Osaston omat työntekijät olivat kiireisiä lasten lauluhetken kanssa joten joku muu vastasi puhelimeen ja kävi katsomassa E:tä. Olin varma että tämä vieraampi työntekijä on sekottanut E:n ja toisen samannimisen samaan aikaan aloittaneen tytön.
Sain kuitenkin koottua itseni sen verran että pystyin lähtemään miehen kanssa ostamaan meille uutta autoa. Meidän vanhan auton kylkeen kun on peruutettu jo kaksi kertaa niin päätettiin ostaa vakuutuksesta saaduilla korvausrahoilla ihan samanlainen mutta erivärinen auto :D Sitten kun myydään vanha auto vielä pois voidaan jäädä jopa vähän plussalle. Autokauppojen jälkeen halusin aikaiselle lounaalle Metro nimiseen hampurilaispaikkaan. Se on hyvin paljon McDonaldsin ja Hesen kaltainen mutta täällä paljon suositumpia ovat "kunnolliset" hampurilaiset tai ihan sellaiset diner tyyppiset hampparit. Mies sanoikin että "ei kenenkään tee koskaan mieli sinne, mennään sinne" :) Tajusi varmaan ettei hormonihirviö naisen kanssa voi nyt kiistellä makuasioista :D Metrossa ei ollut ketään kun saavuttiin paikalle mutta se olikin mukavaa. Vitsit kun tätä kirjoittaessa tuleekin nälkä!
Metron hampurilaisaterin nostattaman mielialan ja kahtatoista lähenevän kellon ansiosta jaksoin tsempata itkemättä sinne kahteen asti, jolloin mentiin hakemaan E:tä. E oli vielä nukkumahuoneessa mutta oli jo kolmen muun myöhäännukkujan kanssa hereillä. Tuolla saa vanhemmat itse päättää miten kauan lapsi saa nukkua. Osa nukkuu vain puolituntia ja osa saa nukkua niin kauan kuin haluaa ja loput kaikkea siltä väliltä. E saa nukkua niin kauan kuin haluaa, mikä käytännössä tarkoittaa korkeintaan puoltatoistatuntia. Kotona E voi nukkua kauemminkin. E oli reipas eikä mitenkään hysteerisen iloinen meistä :D Eli oli mennyt ihan ok ensimmäiseksi päiväksi. Nukkumaanmennessä se vakuuttelee itselleen ja tädeille miten äiti tulee ja miten hän nukkuu vähän ja että kaikki on hyvin. Aamuisinkin E usein alkaa sanomaan että äiti tulee hakemaan vaikka en ole vielä lähtenytkään. Yritän kovasti toistaa sitä että tulen kyllä hakemaan kun ensin on vähän leikitty päiväkodissa. Äitikin on selvinnyt itkuitta tuon ensimmäisen päivvän jälkeen vaikka tämä raskaus on saanut minusta ihan hirveän tunteellisen :P
Muutama kuva yhdeltä kotieläinpiha käynniltä. Siellä oli kaksi kettuakin, jotka eivät kyllä nauttineet olostaan yhtään.
E pääsi ratsastamaan ekaa kertaa ihan satulan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki terveiset tai kysy vaikka jotain Islannista :)