Eveläisen silmä

Evellä on tuollainen patti toisen silmän alaluomessa, ihan silmässä kiinni. Huomasin patin ensimmäisen kerran tämän vuoden tammikuussa ja olen sitä seuraillut sillä ajatuksella etten sitä lähde poistattamaan ellei se siitä kasva. Nyt se on kuitenkin pikku hiljaa kasvanut ja vaikkei se koiraa mitenkään tunnu häiritsevän niin otetaan se nyt kummiskin pois. Olen lähetellyt eri eläinlääkäriasemille sähköpostia asiasta tämä kuva liitteenä ja kysellyt mm. operaation hintaa. Haluan sen poistattaa mutta haluan myös säästää rahaa, jos se on mahdollista. Yksi asema vastasi heti saman päivän aikana että heillä se maksaisi noin 15 000-20 000 kruunua ja toinen pyysi ensin käymään ilman mitään hinta-arviota. Muilta en ole vielä kuullut mitään.

Kyllä minusta tämän kuvan perusteella nyt pystyisi jonkinlaisen hinta-arvion antamaan. En haluaisi mennä tarkistuskäynnille paikkaan, joka sitten sanookin operaation maksavan vaikka yli 25 000 kr. ja joudun nolosti sanomaan että menisin mielummin tonne yhteen halvempaa paikkaan kiitos :D Toisaalta nolottaa tällainen kilpailuttaminen mutta en entuudestaan tiedä paikallisen eläinlääkinnän hintatasosta oikein mitään. Suomessakin meidän omat koirat on aina olleet niin terveitä ettei juurikaan olla jouduttu eläinlääkärillä käymään muuta kuin rokotuksissa ja Indin kastraatiossa.

Húsavíkissa kävin kerran kun Indillä oli silmätulehdus mutta sikäläinen ponitohtori on kyllä edullinen. Täällä Reykjavíkissakin kävin sen kerran kun meinasin rokottaa Even (enkä sitten rokottanutkaan) ja silloinkin maksoin vain siitä käynnistä kun mitään toimenpiteitä ei tehty. 
Jos ei nuista muista kuulu pian jotain niin varaan ajan varmaankin tuolle yhdelle klinikalle, josta sain hinta-arvion heti. Se vaikuttaa muutenkin kaikin puolin mukavalta paikalta.

Joko taas on sunnuntai?

Mietin että elänköhän nyt niitä elämän ruuhkavuosia ja mitä se oikein tarkoittaa? Kun ajattelen ruuhkaa niin siinähän ollaan jumissa tai liikutaan pikkuhiljaa eteenpäin, ärsyttääkin ja tuntuu että etanakin kulkisi nopeampaa. Jos tämä on ruuhkaa niin sitten en elä sitä, sillä viikot vilisevät ohitseni valon nopeudella. Vai onko se sitten sitä että on niin paljon tekemistä samanaikaisesti ja aika ei vaan riitä että tehtävät kasautuvat ruuhkaksi asti? Vaikea sanoa. Ehkä tarvitaan vanhempia lapsia harrastuksineen, että elämän voi sanoa olevan todella ruuhkaista. Mutta minusta vaan tuntuu että elämässä on nyt paljon ja se on täyttä ja hyvää :) On tietenkin ärystyksenaiheita, olen usein väsynyt ja tylsistynytkin mutta ne on vain pieniä hetkiä ja kuuluvat elämään.

Tämä viikonloppu on ollut mukava niin kuin usein viimeaikoina. Odotan sitä että mies on kotona ja voidaan tehdä jotain yhdessä perheenä. Viikonloppu tuo minulle myös vaihtelua arkipäivien väliin. On joku muukin kuin E, kenen kanssa seurustella. Miestä onkin ollut kiitettävän helppo saada tekemään ja menemään viikonloppuisin, kunhan ei ehdota mitään puolipäivävaellusta tai muuta vastaavaa :P

Perjantaina meillä oli oikein herkullinen illallinen Halisten tyyliin (syötiin usein tällaista ruokaa Turussa asuessa). Oli possunfilettä, valkosipuli-kermaperunoita, salaattia ja bernaisekastiketta. Avattiin ihan viinipullokin ja juotiin jopa ihan yhdet lasilliset ruuan kanssa :D Nyt se loppupullo tuolla kummittelee jääkaapissa edelleen. Eipä olis kummitellut vielä muutama vuosi sitten.

Eilen lauantaina mies ja E kävivät kahdestaan uimassa ja minä menin sillä aikaa auttamaan anoppia pakkaamisessa. Anoppi on muuttamassa miesystävänsä kanssa yhteen ja omistaa ihan hirvittävät määrät tavaraa pienessä asunnossaan. Apua siis tarvittiin ja minä se sitten pakkasin. Minä kun olen muuttanut jo todella monta kertaa pienen ikäni aikana ja pakannut yksin kaikki meidän tavarat jo moneen kertaan niin olen aika pro siinä. Vaikka itse sanonkin :D Tavarat eivät ole välttämättä mitenkään loogisesti laatikoissa mutta ne on niin täyteen pakattuja että hyvä jos saa enää riisinjyvästäkään mahtumaan mukaan. No ei nyt ihan niinkään heh. Illalla tilattiin vielä pizzaa ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Tänään piti mennä Ikeassa käymään mutta päätettiin siirtää se ensi viikonloppuun kun on pikkujoulukin. Syödään siellä jouluista ruokaa ja otatetaan E:stä kuva joulupukin kanssa. Kotona meinasin laitella jouluvaloja, maistaa Ikean glögiä ja leipoa miehen ja E:n kanssa pipareita. Saa nähdä mitä keritään ja jaksetaan. Mutta tämä päivä jääköön ihan kotoilupäiväksi. E tuosta kohta heräilee ja sitten raahaan miehen meidän mukaan koiralenkille.

Nuo valot olivat aikaisemmin ikkunalaudan päällä mutta halusin laittaa ne E:n nurkkaa somistamaan. Eilen sain anopilta hänen kauan sitten virkkaamiaan perhosia ja ripustin ne valojen väliin. Perhoset on virkattu erivärisiä kimaltelevia lankoja käyttäen ja ne onkin tosi nättejä. E:nkin mielestä ne on hienoja ja se sanoo ihanasti WAAU aina kun näkee jotakin hienoa :)

Hiirustelua

Pakko laittaa teille vähän kuvia näistä ihanista söpöläisistä :) Tiedän että moni varsinkin meistä naisihmisistä ei pidä hiiristä tai pelkää niitä ja ajattelee niitä vain ällöttävinä ja likaisina otuksina. Mutta ehkä näin kuvien välityksellä ne eivät ole aivan niin kamalia kun eivät säntäile ja viuhahtele ympäriinsä :) Näistä pääsee myös näkemään paljon tarkemmin, että minkälaisia otuksia hiiret oikeastaan ovatkaan. Moni ei esimerkiksi tykkää kun hiirillä ei ole karvoja hännässä ja joissakin muissa ruumiinosissa. Joissakin kuvissa näkyy kuitenkin että koko hiiri on karvan peitossa, jopa hännässä on hienon hienoa silkkistä karvaa. Nämä eivät myöskään ole sen likaisempia tai levittele tauteja sen enempää kuin kissa tai koirakaan koska ne eivät elä kosketuksissa ulkomaailmaan tai villeihin hiiriin.

Viikset <3 ja pienen pieni suu!

 Pipalla on hauska pieni musta läiskä muuten valkoisessa hännässään.

 Sopu sijaa antaa ruokakupillakin. Nämä ovat aika pieniä kavereita, sillä kupin reunan halkaisija on vain 8,3 cm.

 "Anteeksi, mutta täällä yritetään syödä rauhassa."

 (Närkästynyttä jupinaa salamavalojen räiskeestä ja kotirauhan häirinnästä...)

Kotijuttuja

Hei vaan taas. Tämä marraskuu ei nyt selkeesti ole ahkerin bloggauskuukauteni. Ei vaan tunnu olevan ylimääräistä aikaa paneutua tähän. Nyttenkin haukottelen ja haaveilen sänkyyn kömpimisestä vaikka koiratkin on vielä ulkoiluttamatta. Koeta tässä siten raapustaa jotain järkevää kasaan. Ehkä siis luovutan ja laitan vaan näitä kuvia. Mutta sen verran sanon että meillä menee hyvin :) Arki kulkee ja elämä on ihan jees. Joulua odotan innolla myös. Elämä on mukavaa just nyt.

Makkarin ikkunasta otettu. Voi melkeen sanoa että meillä on merinäköala :D Ainakin näin talvisaikaan kun ei ole lehtiä puissa.

Huonekalujemme sekalainen seurakunta sai vähän aikaa sitten lisäystä kun anopilta tuli telkkari ja kaksi kaappia "lainaan". Hän kun muutti miesystävänsä kanssa yhteen eikä tarvitse niitä enää. Tv:n alla oleva kaappi ja sitten seuraavassa kuvassa näkyvä lipasto ovat ne uudet. Olin mukana kun anoppi osti tv-kaapin käytettyjen tavaroiden kaupasta 16:sta eurolla. Myös musta tietokonepöytä on sieltä ja maksoi kympin. Kirjahylly ja E:n leikkinurkkauksen lipasto saatiin ilmatteeksi kun muutettiin pois yhdestä Akureyrin aikaisesta kodista. Keittiönpöytäkin saatiin ilmatteeksi toisesta Akureyrin kämpästä. Matto ja sohva ovat uusia mutta nekin on olleet alennuksessa ostohetkellä.

Tämä lipasto tuli tarpeeseen ja siellä on nyt kaikki meidän hanskat, pipot yms. pienet ulkovaatteet.

Anoppi antoi mulle nää peurat vähän aikaa sitten. Oltiin yhdessä ostoksilla ja hän päätti ostaa noi ja kyseli munkin mielipidettä ja sanoin että joo ihan nätit on. Sitten kun oltiin kaikki maksettu ja viemässä häntä kotiinsa niin hänpä sanoo että ne (ja yks tonttupatsas) on mulle. Olin vähän että jahas mutta kai ne on ihan kivat kummiskin. En kyllä periaatteessa tykkää tollasista yllätyksistä. Anoppi meinaa vielä että noi on poroja mutta ei kyllä ole! Saavat silti esittää poroa joulun ajan :D

Induli pinduli patiolla tuulen tuiverruksessa.

Ai niin, blogi!

Oon niin huono kirjottamaan tänne nyt. Monesti sitä kyllä miettii että tästä ja tästä vois kirjottaa mutta ei sitte vaan tuu istuttua alas. Nytkin teen tätä vähän vasemmalla kädellä kun mies kattoo American dad ohjelmaa ja pakko sitä on itsekkin sivusilmällä seurata. Haukotuttaakin niin pirusti.

Mutta mitäs täällä sitten. No onhan täällä jotakin "merkittävää" kerennyt tapahtua. Käytiin nimittäin tapaamassa yhtä lähistöllä työskentelevää perhepäivähoitajaa ja E aloittaa siellä joulukuun ensimmäinen päivä. Ensin tietysti käydään totuttelemassa ja pikku hiljaa lisätään sitä aikaa minkä E siellä viettää. Mutta meillä on sopimus vain kuuden tunnin paikasta ettei E siellä niin hirveän kauan kummiskaan ole ja nukkuu päiväunetkin siinä välissä. Minulla on itselläni aika sekavat ajatukset asiasta vaikka pidinkin tästä kyseisestä hoitotädistä todella paljon. Ja parhaiten minut taisi vakuuttaa se että kaikki muut lapset vaikuttivat todella iloisilta ja luottavaisilta siellä vaikka hekään eivät olleet olleet vielä kauaa siellä hoidossa.

Olen ehkä vähän kanaemo siinä mielessä että E ei ole vielä ollut edes yhtä yötä ilman minua :D Eikä minulla ole mikään kiire päästä E:stä eroon vaikka työt pitäisikin taloudellisista syistä aloittaa. Ihan mielelläni olisin hänen kanssaan kotona mutta kun pelkän äidin seura ei tunnu enää ollenkaan riittävän. E selvästi kaipaa jo muiden lasten seuraa.

Nyt mun tarttis vaan löytää niitä töitä hmmm. Ainakaan ei pitäisi olla hankalaa väsätä hakemuksia ja juosta haastatteluissa kun E on hoidossa. Alunperin olin ajatellut että E olisi vain puolipäivähoidossa mutta ainakaan tällä tädillä ei ollut lyhyempää aikaa tarjolla kuin 6 h/päivä. Onneksi hän on lomalla aatonaatosta tammikuun viidenteen niin saan pitää E:tä kotona vielä sen ajan :)

Ai kauhea kun ajatus harhailee nyt tonne telkkarin puolelle. Pakko kai mennä ihan kunnolla katsomaan :P Heippa!

Pimeä, kynttilät, RAKASTAN!

 Sain kirjahyllyyn vihdoinkin sellaisen järjestyksen että olen tyytyväinen. Toki ylähyllyn kamat on tämän kuvan jälkeen taas muuttuneet toisiksi :D Alahyllylle kaipaan vielä täytettä.

Sisustustarrat

Ostettiin E:n tulevaan huoneeseen tuollaiset lintuoksa-tarrat  kun E oli vielä ihan pieni. Ne maksoivat Söstrene Grene kaupassa alle viisi euroa, mikä oli minusta aika halpa hinta. Huonetta E ei ole vielä saanut enkä tiedä milloin mahtaa sellaisen saada mutta laitettiin ne tarrat kuminkin viikonloppuna E:n leikkinurkkauksen seinään ja sängyn päätyyn. Alunperin piti lattaa kaikki tarrat yhteen paikkaan mutta en jotenkin osannut sommitella niitä mitenkään kivasti niin päädyttiin sitten tällaiseen ratkaisuun. Mutta tykkään niistä kovasti ja ne antaa E:n nurkkaukselle enemmän sellaista "E:n oma nurkkaus" tunnelmaa :) Vielä haluan ostaa jonkun kivan maton tuohon missä nyt on vain petauspatja. Muualla E:llä ei olekaan tavaraa... paitsi kirjat ovat yhdessä hyllyssä ja tuossa matolla on myös kaksi sellaista ajettavaa kulkupeliä, joita tuossa ei nyt siis näy. Ja sitten E:llä on oma pieni nojatuoli :) Melkein kaikki E:n kamat on kyllä joltakin perittyjä. Aika vähän sillä on ns. omia leluja.

 Tuon taulun yläpuolella on vielä toinen saman sarjan taulu mutta se ei ole minusta kovin nätti :D E on kuitenkin saanut ne isoisoäidiltään niin piti laittaa seinälle. Pinnis, patjoineen, reunasuojuksineen, petivaatteineen päivineen on kaikki perittyjä. Jopa tuo lammaskin, josta voi laittaa kuulumaan erilaisia ääniä kun lapsi menee nukkumaan. Yleensä laitan aaltojen äänen päälle ja käytän sitä myös jos E nukkuu aamuyöstä levottomasti ja heräilee usein. Se pitää ääntä vartin verran ja lopettaa sitten itsekseen.

Piti vielä sanoa että meillä mennään jo aika hienosti iltaisin nukkumaan ilman suurempia nukutushässäköitä. Nyt riittää että tehdään tavalliset iltapuuhat, sanotaan ihmisille ja eläimille hyvät yöt, mennään sänkyyn pupun kanssa, laitetaan lammas päälle, pusutetaan vielä vähän otsaa ja jätetään sinne niin että makuuhuoneen ovi on auki. Sitten voin siivoilla tai touhuta jotakin muuta ja käyn makuuhuoneessa vain jos sieltä alkaa kuulumaan hermostumisen ääniä. Ininät ovat selvästi vähentymään päin ja eilenkin taisin käydä siellä vain kerran laittamassa tytön takaisin makuulle pupu ja peitto kainalossa. Välillä kun alkaa hermostuttaa jos peitto ei suostu menemään niin kuin hänen lyhyytensä toivoo tai muuten vain ei osaa itse löytää hyvää asentoa. Tämä on tosi suuri asia mulle koska minulla on nyt paljon enemmän aikaa tehdä iltajuttuja kun ei tarvitse maata itse sängyssä ja odottaa turhautuneena että toinen nukahtaisi tai nukahdan itse.