Mietin tässä vaan että miten ns. äitibloggarit jaksaa ja kerkeää blogata niin nopeassa tahdissa niin sukkelaa ja kaunista sisältöä? Ei haittaa vaikka lapsia syntyis uusia tai mikä tahansa elämäntilanne iskis päälle niin aina vaan tulee jotain joko syvällistä, hauskaa tai kiinnostavaa asiaa upeiden kuvien kera. Mä en niinku käsitä. Mulla on vapaa-aikaa ihan minimaalisesti nyt kun E:kin on kotona ja senkin ajan käytän kotitöiden yms. tekemiseen, koiranulkoilutukseen, suihkussa käymiseen ja muuhun mukavaan :D Ja kun kuvatkin pitäisi keretä käymän läpi ja vähän fiksata niitä ennen blogiin päätymistä.
Välillä mietin että voi että tätä elämän ihanuutta kun ihan joka ikinen ilta saa tehdä samat asiat: raivata illallisen jätökset pöydältä, täytellä tiskikonetta, kuivausrumpua, roskista, kerätä rojut lattioilta, sulkea silmät koirankarvoilta, viikata pyykkejä, ulkoiluttaa ne koirat sen seitsemännen miljoonan kerran... Mennä taas liian myöhään nukkumaan.
Ja että ihan ärsyttää välillä jo sekin, että joka hemmetin päivä on ihan pakko syödä. Tätä tämä elämä tulee olemaan hamaan loppuun asti. Yhtä seuraavan aterian miettimistä :D Ja siivoamista. Siivoamista siivoamisen perään. Ja pyykitkään ei koskaan lopu. Niitä vaan tulee ja tulee. Tähän ei nyt ollenkaan tarvittais noita karvanlähtöisiä koiria. Pakko imuroida ihan joka päivä, parempi ois kaksi kertaa päivässä. Mä en tästä arjesta saa niin kummoisia postauksia väännettyä jostain syystä :D Voisin ottaa kuvia koirankarvoista tai vaikka mystisistä roiskeista seinällä, jotka varmaan pitäis jossain vaiheessa pyyhkiä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä toki terveiset tai kysy vaikka jotain Islannista :)