Tanssii lohien kanssa

Olipas jännä päivä tänään osittain. Pomo tuli tänne eilen ja tänään katselin sen kanssa niitä kalavideoita. Ihme ja kumma en stressaillut paljoakaan ja kaikki meni ihan kivasti. Työpäivän jälkeen lähdettiin sitten, pomo ja minä, sukeltamaan Laksajokkalle Norjan puolelle. Mun piti kuulemma päästä näkemään ihan oikeita kaloja, että olis helpompaa sitten katsoa niitä videonkin kaloja :) Ajettiin autolla niin lähelle kuin pääsi ja sitten rämmittiin kuivapukukassit kainalossa pidemmälle jokivartta. Puvut ja maskit päälle ja snorklailemaan! Ensin mua hiukan huolestutti kova virta ja köydettömyys. Yleensä noissa uimistöissä on köysi apuna mutta nyt oltiin vaan huvisukeltamassa. Mutta aika pian mä sitten uskalsin leikkiä virrassa kunnolla ja siirtyillä paikasta toiseen. Multa katosi aika pian snorkkelin suuosa mutta jatkoin sitten vain sukeltelua henkeä pidellen. Oli niin hienoa nähdä niitä kaloja siellä omassa ympäristössään. Jotkut nappaili jotain syötävää virrasta ja toiset vain lepäili paikoillaan. Nähtiin niitä lohia tietenkin, harjuksia, taimenia ja yksi kaunis nieriäkin punaisine mahoineen. Niitä pääsi ihan parin metrin päähän helposti. Joku kaksi tuntia me siellä koskessa viihdyttiin ja nyt olen aika poikki :)

Päivän ikävin puoli selvisi sitten täällä kämpillä kun uintireissun jälkeen rojahdin facebookin eteen. Huomasin kuvan kaksosista ja islannin kielistä tekstiä. Ja sitten tajusin että D:n ja I:n kaksoset on jo syntyneet. Eikä mitään pari tuntia sitten vaan luulen että vaikka pari päivää sitten. Niin kauan aikaa sitten joka tapauksessa, että vanhempansa ovat kerenneet facebookkiin asti laittamaan kuvia lapsista mutta meille ei kukaan ole kertonut mitään :( Siis ei kukaan yhtään mitään pihauksellakaan! Mua harmittaa niin pirusti ja hävettää se samalla. Mutta kun en tajua miksi ei lähiperheelle voi kertoa heti :/ Miksi ei miehen veli tai äiti ole soittanut meille? Ihan nopean pienen puhelun vain tai lähettänyt vaikka tekstaria. Soitin heti skypellä vihaisena miehelle ja raivosin sille. No en raivonnut mutta olin tosi pettynyt ja loukattu, ja mies ei ollut... Mä sanoin että sitten kun meille syntyy lapsia en ainakaan kerro niille mitään, saavat selvittää jostain itse omia aikojaan. Ehkä tää on joku kulttuuriero tai jotain mutta toi sai mut pirun vihaiseksi. Tai sitten pelkään että ne unohtaa meidät täällä eikä me kuuluta niiden elämään oikein mitenkään, tällaset kakarat. Blaah ihan tyhmä ja kumma olo. Miehen pitäis itse pitää enemmän yhteyttä perheeseensä perkele! Mutta kuitenkin vauvelit siis ilmeisesti voi hyvin ja ovat jo tässä maailmassa :) Ei nyt jaksa laittaa enempää kuvia vaikka niitä kertyi taas aika lailla.

Pomo uiskentelemassa :D

Kotimatkalta, Saamensillalta Utsjoella.