Koiramaista

Aloitin tämän kirjoittamisen jo perjantaina ja piti kirjoittaa perjantaista mutta nyt maanantaina on jo asiat vähän huonossa muistissa :) Oli joka tapauksessa melkoinen härdellipäivä hammaslääkäri- ja eläinlääkärikäynteineen puhumattakaan siitä että koomasin aamulla sohvalla ihan liian kauan ja aiheutin mm. miehen töistämyöhästymisen. Tästä viisastuneena päätin ettei vastuuntuntoinen aikuinen äiti-ihminen voi vaan tehdä niin. Olen siis pitkästä aikaa herätyskelloa käyttävä henkilö, jonka pitää elää aikataulujen mukaan.

Ihan kivaa kun on tälleen aikaa päivisin ilman E:tä. Saa asioita tehtyä ja siltikin jää omaa aikaa. E on nyt hoidossa kahdeksasta kahteen eli kuusi tuntia, joista kaksi viimeisintä sujuvat yleensä unten mailla. Tänäänkin kärryttelin vielä nukkuvan E:n koirien kanssa kotiin. Hän siis viettää noin nelisen tuntia muiden kuin meidän kanssa ja sitten nukkuu noin kaksi tuntia ja sen jälkeen vielä kuusi tuntia meidän kanssa ennen nukkumaanmenoaikaa. Aika hyvä minun mielestäni. Toivottasti löydän työpaikan, jossa työajat menisivät hyvin niin että pääsen hakemaan E:n viimeistään kolmelta.

Mutta siihen asti meinaan käyttää tämän kaiken kummallisen vapaa-ajan hyväkseni tekemällä kaikenlaisia jouluvalmisteluja, siivoilemalla ja käymällä koirien kanssa mukavilla vaunuttomilla aamulenkeillä pimeässä, jouluvalojen tuikkeessa. 

Perjantaina kävin tosiaan eläinlääkärillä lähinnä vain varaamassa ajan Even silmäpatin poistoon. Eläinlääkäri oli sitä mieltä että patti ei ärsytä silmää mutta poistetaan se nyt kumminkin. Samalla reissulla käytiin peräti kahdessa eri koiraaitauksessa. Ensimmäisestä ei ole kuvia koska käynti oli hyvin pikainen tarpeidentekokäynti ennen lääkäriaikaa. Aitaus sijaitsi Geirsnef nimisellä niemellä, jossa saa pitää koiria myös vapaana. Tuo paikka ei siis ole oikein ihanteellinen meille koska aitauksen ulkopuoli vilisee vapaana olevia koiria eikä mun koirat välttämättä siedä niitä kaikkia. Toinen aitaus olikin paljon parempi meille ja oltiinkin siellä hetkinen vaikka olikin tosi kylmä. Siellä ei ollut ketään muita eikä alueella saa pitää koiria vapaana. Valitettavasti kaikki koiranomistajat eivät osaa käyttäytyä eivätkä kerää koiriensa jätöksiä pois ja niitä olikin jonkun verran tuossa aitauksessa vaikka roskiskin löytyi. 

Nämä aitaukset olivat kumpikin aika pieniä ja virikkeettömiä, tasaisia ja matala-aitaisia. Parempia kuitenkin kuin ainainen remmissä kävely. Vaikka ei nuo kauheesti mitään innostuneet juoksemaan. Indi kulki nenä kiinni maassa ja söi vähän lunta, Eve puolestaan järsi lajitoveriensa jäätyneitä kakkakikkareita, nam... No olipahan edes jotain ohjelmaa.

Tämän kuvan otin aivan aitauksen kulmassa.

Yli lensi pieni hanhiparvi.