Voihan koirat

Koetan tässä äkkiä keksiä minne saisin Even kahdeksi ja puoleksi viikoksi hoitoon. Olen varannut liput Suomeen minulle ja E:lle ja alunperin meinasin ottaa Even mukaan ja jättää sen vanhemmille Suomeen. Elämä nyt olisi vain paljon helpompaa ja tilavampaa pelkän Indin kanssa. Eve kun on jonkin sortin kaheli ja vieläpä aika hermoheikko sekä tosi voimakaskin. Ei siis mikään ihannekoira pienessä kaupunkiasunnossa pikkulapsen kanssa. Mutta sitten kävi ilmi että Even matka yhteen suuntaan maksaisi kaksi kaksi kertaa sen mitä minun matkani edestakaisin! Ja rabiesrokotuskin piti antaa ja se on jo liian myöhäistä kun se pitää olla annettuna vähintään 21 vrk ennen matkaa. Joten se vähän niin kuin tyssäsi siihen. Minnekään vieraaseen paikkaan en sitä haluaisi antaa ja samalla kokonaan luopua. Siispä se nyt ainakin toistaiseksi jää meille. Mutta mies ei haluaisi hoitaa kumpaakin koiraa kun minä olen poissa eikä meillä ole ketään tuttua, joka pystyisi ottamaan Even hoitoon. Enkä edes haluaisi luopua Evestä. En vain voi tarjota kahdelle isolle koiralle kovin hyviä puitteita tällä hetkellä ja se tekee minutkin ärtyisäksi.

Olen lisäksi aika yksin tässä lapsen ja koirien hoidossa. Mies on töissä ja minä hoidan E:n yksinäni ja siinä samalla koirat jotenkin vasemmalla kädellä. E roikkuu kantorepussa selässäni kun mennään koirien kanssa ulos :D Yleensä E viihtyy kyllä repussa hyvin mutta ei me mitään megalenkkejä tehdäkään. Usein joudutaan kuitenkin palaamaan samaa reittiä takaisin kun yhtäkkiä huomaan E:n heittäneen kengät ja lapaset jonnekin reitin varrelle. Kylmällä ilmalla on myös tylsää jos E tekee niin sillä joudun ottamaan E:n pois selästäni jos minun tarvitsee pukea hänelle esimerkiksi pipo uudestaan. Siinä on aina oma hommansa saada lapsi hyvin sinne selkään takaisin ja samalla pitää koirat paikoillaan.

Mutta en minä halua miestä mistään syyttää. Töissä on käytävä ja minä ne koirat olen aikoinani riesakseni hankkinut. Ja niistä tykkään kaikesta riesasta huolimatta :) Kai se mies niitä kummiskin jaksaa pari viikkoa hoitaa ja kai se Eve meille jää elämänsä loppuun asti. Onhan niillä ainakin nykyään innokas taputtelija, joka tykkää myös kaivella vähän niiden hampaita ja tökkiä silmiä... Niin ja heittää kaikkea roinaa koiraportin yli koirien "iloksi".

P.S. Eve on tässä asunnossa oppinut, että koiraportin yli voikin hypätä. Niinpä se loikkaa sieltä muutaman kerran päivässä yli aina vaan palautuakseen takaisin.

Kuvituksena vähän loppukesän luontoa Húsavíkista.