Kuulumisia

Hei vaan! Tulin justiinsa lähiympäristön tutkimusajelulta. Köröteltiin E:n kanssa jotain pikkuista soratietä, joka kulki meren rannassa aallonmurtajaa mukaillen.  E nukahti, mikä olikin vähän taka-ajatuksena, ja kannoin rohisevan pikkuihmisen sisään jatkamaan uniaan. Sillä on streptokokki raukalla :( En tiiä miten kauan sillä on se mahtanut olla sillä se on ollut tosi itkuinen viimeaikoina ja itse olen aina laittanut sen väsymyksen/ikäkauden piikkiin. Mutta sitten huomasin että E alkoi lämpöilemään ja kun mitään flunssaoireita ei ilmaantunut kiikutin hänet eilen aamulla meidän alueen terveyskeskukseen. Tulipahan sekin sitten heti aluksi tutuksi. Vaikutti siistiltä paikalta ja ainakin pienen lapsen kanssa pääsi vajaan kymmenen minuutin odottelulla lääkärin pakeille ilman varattua aikaa.

 Lääkäri oli tosi tympeä vanhempi mies ja ei edes sanonut meille mitään kun saatiin mennä huoneeseen,  teki vain kädellä sellaisen tylyn liikkeen että te, liikkukaa tuonne. Olin ihan että no jopas on hevoslääkäri, ei ainakaan osaa yhtään toimia ihmisten kanssa. Mutta sitten kävi ilmi että hän on ollut lääkärinä Húsavíkissa monta vuotta ja tunsi mun appivanhemmat ja kappas alkoi juttu luistamaan ja vähän hymyäkin irtoamaan. Sanoi ettei ollut varma oonko puheeni perusteella suomalainen vai fäärsaarelainen :D Lääkäri määräsi E:lle sitten penisiliiniä, jota E inhoaa. En ole varmaan saanut puoliakaan aiotusta annostuksesta E:n mahaan asti. Mutta en yhtään ihmettele sillä se maistuu tosi pahalta. Huolestuttaa vaan miten E:n paranemisen käy jos en saa annettua tarpeeksi lääkettä. Kuume oli eilen välillä yli neljänkymmenen :S

Mutta muuten täällä menee ihan jees. Päästiin muuttamaan tänne meidän asuntoon vasta maanantaina koska saatiin vasta silloin meidän uusi patja. Sekin oli aika mystinen juttu kun kotiinkuljetusmiehet väittivät että se patja on toimitettu meille jo viimeviikolla mutta ei me kyllä mitään patjaa oltu saatu! Lopuksi uusi? patja saapui puoli kymmeneltä illalta, mikä oli kyllä aika myöhäinen ajankohta mun mielestä.  Patja on siis ihan uusi ja on sillä aika luksusta nukkua. Vanha patja oli kuin mikäkin kuoppa, jonka reunoilla me sitten koitettiin nukkua E:n pyöriessä keskellä. Nyt ei tartte enää tasapainoilla reunoilla kun patja on suora ja kakskymmentä senttiä vanhaa leveämpi.  E menee myös nykyään joka ilta omaan sänkyyn (tai omalle patjalle kun sen sänky on vieläkin kokoamatta) nukkumaan mutta siirtyy (minä otan sen) meidän väliin aina jossain vaiheessa yötä. 

Lopetin yöimetyksenkin viimeviikolla! Lopetin sen koska E halusi juoda jo niin monta kertaa yössä että se alkoi käymään mahdottomaksi meidän kummankin unien kannalta. E herää kyllä vieläkin miljoona kertaa yössä vaikka itse imetyksen lopettaminen ei ollut niin vaikeaa E:llekään(imetän edelleen päivisin). Nyt E tietenkin herää sairastelun vuoksi mutta muutenkin. Kai mä joskus vielä saan uneni takasin. Muistelen lämmöllä E:n pikkuvauva-aikaa kun normaali yössä herättiin vain kaksi kertaa imemään ja se oli siinä. Ei sitä silloin osannut arvostaa :)

Mutta takaisin muuttamiseen. Uuden patjan lisäksi ollaan ostettu käytetyt sänky, mikro ja jääkaappipakastin. Tarvitaan vielä ainakin sohva ja hyllykköjä että tästä saa kunnolla asuttavan. On meillä sentään keittiönpöytä ja pinnasänky omasta takaa. Keittiön tuolit ostettiin uutena Ikeasta mutta niistä maksoi appi ja miehen isoäiti puolet. En ole saanut isoa osaa tavaroista purettua koska niille ei ole vielä omaa paikkaa missään.  Mutta näen jo että tästä tulee koti :) Aluksi en ollut oikein vakuuttunut mutta nyt kun meidän omat tavarat on täällä kaikista meidän entisistä kodeista niin eihän tästä voi tulla muuta kuin koti. 

Naapureihin olen jo vähän tutustunut. Siihen huskytyttöön (joka ei kyllä asu meidän yläpuolella) jonka mies tapasi taloyhtiönkokouksessa, seinänaapuriperheeseen ja huskytytön seinänaapuriperheeseen. Näillä kahdella perheellä on kummallakin melkein E:n ikäinen tyttö. Lisäksi mies on tehnyt "tuttavuutta" yhteen pariskuntaan, jonka labradori juoksenteli tuossa sujetulla yhteispihalla paskomassa. Mies otti koirasta kuvia kännykällään kun se kakkasi ja huusi sen omistajille että ettekö aio korjata sen jälkiä. Minä olin ihan nolona asiasta mutta onhan se hyvä että joku uskaltaa ääneen sanoa mitä kaikki ajattelevat. Sillä pariskunnalla on myös kissa ja kolme kissanpentua sekä kaksi pientä ihmislasta ja patiolla kuulemma paljon koirankakkaa. 

Mutta jos tämä nyt riittäis tällä kertaa :) Kuvituksena muutama kuva miehen serkun häistä, joissa kerkesimme piipahtaa reilu viikko sitten lauanataina. Häät olivat viikinkitalossa Ingólfsskálissa vaikka morsian olikin Bosniasta kotoisin. Kivat häät ja ensimmäiset tipattomat häät mulle. Olin kuskina ja olin ihan hämmentynyt kun yöllä takaisin ajaessa olikin ihan pimeää ja piti käyttää pitkiä valoja ja kaikkea :D E oli anopin hoivissa sen illan. Vähän tekee kyllä pahaa antaa muiden hoitaa E:tä mutta kai siihenkin on pakko totutella.