Jippii!

Miehen pitkä ja piinaava työnhakuristiretki on päättynyt mieleisen työpaikan saamiseen Reykjavíkista. Jo oli aikakin!! Tämähän tarkoittaa sitten sitä, että meidän elämä menee taas ihan uusiksi asumisen ja työkuvioiden osalta mutta luotan siihen että kaikki järjestyy parhain päin. Ainoa huoli on että mitä tapahtuu koirille. Reykjavíkista on nimittäin todella hankalaa tai melkein mahdotonta saada vuokra-asuntoa, jossa saisi pitää koiria ja joka olisi vielä joten kuten siedettävässä kunnossa. Pahimmassa tapauksessa joudun lähettämään koirat takaisin Suomeen vanhempien luo.

Eilen käväistiin Akureyreyrissa toisen pienen suomalaisen E:n yksivuotissynttreillä. Meidän E viihtyi juhlissa toi hyvin ja vanhemmillakin oli mukava reissu :) Nyt olen kyllä rättiväsynyt. Takana kolme työiltaa neljästä kymmeneen ja tänään vielä yksi. Myöhäinen nukkumaanmeno yhdistettynä E:n yöheräilyihin ja aikaiseen aamuheräämiseen saa aikaan aika raihnaisen äidin.

Tässä ajeltiin traktorinperässä lentokentälle päin hakemaan miestä kotiin. Lampaita siirretään nyt kesälaitumille. Postauksen viimeinen kuva ei ole yliherkille tunteilijoille.

Sattumalta traktorilla ja meillä oli ihan sama päämäärä ja siellä odottikin lauma jo aikaisemmin tuotuja lampaita.

Minä halusin tulla tutkimaan näitä lentokentän lähellä olevia vanhan sillan jäänteitä ennen kuin miehen kone laskeutui.

Lentokentän terminaali näkyy siellä takana.

E ei halunnut ensin olla maassa alkuunkaan vaan kiipesi syliin koko ajan eikä kuvaamisesta olisi tullut mitään. Kaikki muuttui kuitenkin iloksi kun annoin kännykkäni hänelle.

Uusi silta näkyy kauempana.

Maa oli täynnä pienen pientä kukkaa.

Tämä oli päätynyt jokeen ja lillui tuossa sillanraunioiden lähettyvillä suvantokohdassa. Vapaudella on hintansa.