Mietelmiä facebookista.

Ensinnäkin pääsin eroon naamakirjasta pitkällisen tuskailun jälkeen. Ensin vain de-activated tilini, mutta ei sehän ei tarkoita että profiilini menisi jotenkin pois vaan kaikki näkevät minut edelleen, voivat pyytää ystäväkseen ja selata kuviani! Niin ja voin koska vaan tavallisesti sisäänkirjautumalla ottaa profiilini takaisin käyttöön Ööö what the fuck!? Noh sitten löysin sen oikean tilin deletointipaikan, mikä ei kyllä ollut ihan helppoa löytää. Kirjoitin salasanani ja vahvistus kirjainyhdistelmän ja facebookin uhkauksista huolimatta klikkasin päättäväisesti deletointi painiketta. Noh sitten tuli teksti lukemaan että voin vielä kahden viikon ajan kirjautua takaisin tunnuksillani ja kaikki on edelleen tallella! Äääh! Mä olen oikeasti ihan addiktoitunut siihen naamakirjaan, tuntuu että elämästä puuttuu nyt iso pala :D Istahdan automaattisesti koneelle ja sitten ihmettelen että mitä voisin tehdä ilman naamakirjaa... traagista. Olen kyllä saanut ystäväpiiristäkin viitteitä siitä etten ole ainut facebookaddikti :P Voi olla että yleisön painostuksesta ja omasta riippuvaisuudestani johtuen menen sinne vielä takaisin mutta saa nyt nähdä. Onhan mulla siellä noin 175 kaveria ja vajaa 800 valokuvaa, joiden sinne lataamisessa on mennyt jokunen tovi.

Ja toinenkin asia tuli mieleen. Mä olen pelottavan nopeasti sopeutumassa takaisin tähän puuduttavaan kaupunkielämään. En kyllä ole enää mikään housewife, mitä keväällä koitin vielä kovasti olla. Lappielämä alkaa vain väkisinkin olemaan sellainen unenomainen juttu, josta en aina ole ihan varma tapahtuiko sitä edes. No täytyy myöntää että latasin eilen google earth ohjelman koneelle ja tutkailin sieltä kaikkia tuntemiani paikkoja Lapista. Kelan lehteä lukiessa aamupalalla silmään osui heti Kemijärveä käsittelevä artikkeli, jossa oli kuva naisesta ja tienviitasta, missä luki lappilaisten paikkakuntien nimiä :) Ja lappirupeamaa kiittelin myös aamulla kun kävin juoksemassa ja ekaa kertaa juoksin semmoisen pururataringin kaksi kertaa ympäri. Okei matka ei ole edes mikään tajuttoman pitkä mutta keväällä kun aloitin en jaksanut juosta kuin ehkä puolet yhdestä kierroksesta ja loput kävelin. Ja nyt meni aika helposti kaksi kierrosta, koska kunto on kivasti noussut. Välillä oikein hymyilytti juostessa kun muisteli miten ikävältä juokseminen oli keväällä tuntunut juuri siinä kohtaa. Ja nyt käytän myös mp3 soitinta, minkä ansiosta juokseminen ei ole niin tylsää eikä tarvitse kuunnella omaa hengitystä ja raskasta askelta :P

Mutta niin ahdistaa ajatus, että tuo erilainen elämäntyyli, mitä pääsi hiukan maistamaan, lipuu sormien välistä pois.