Ensinnäkin pääsin eroon naamakirjasta pitkällisen tuskailun jälkeen.
Ensin vain de-activated tilini, mutta ei sehän ei tarkoita että
profiilini menisi jotenkin pois vaan kaikki näkevät minut edelleen,
voivat pyytää ystäväkseen ja selata kuviani! Niin ja voin koska vaan
tavallisesti sisäänkirjautumalla ottaa profiilini takaisin käyttöön Ööö
what the fuck!? Noh sitten löysin sen oikean tilin deletointipaikan,
mikä ei kyllä ollut ihan helppoa löytää. Kirjoitin salasanani ja
vahvistus kirjainyhdistelmän ja facebookin uhkauksista huolimatta
klikkasin päättäväisesti deletointi painiketta. Noh sitten tuli teksti
lukemaan että voin vielä kahden viikon ajan kirjautua takaisin
tunnuksillani ja kaikki on edelleen tallella! Äääh! Mä olen oikeasti
ihan addiktoitunut siihen naamakirjaan, tuntuu että elämästä puuttuu nyt
iso pala :D Istahdan automaattisesti koneelle ja sitten ihmettelen että
mitä voisin tehdä ilman naamakirjaa... traagista. Olen kyllä saanut
ystäväpiiristäkin viitteitä siitä etten ole ainut facebookaddikti :P Voi
olla että yleisön painostuksesta ja omasta riippuvaisuudestani johtuen
menen sinne vielä takaisin mutta saa nyt nähdä. Onhan mulla siellä noin
175 kaveria ja vajaa 800 valokuvaa, joiden sinne lataamisessa on mennyt
jokunen tovi.
Ja toinenkin asia tuli mieleen. Mä olen pelottavan nopeasti sopeutumassa
takaisin tähän puuduttavaan kaupunkielämään. En kyllä ole enää mikään
housewife, mitä keväällä koitin vielä kovasti olla. Lappielämä alkaa
vain väkisinkin olemaan sellainen unenomainen juttu, josta en aina ole
ihan varma tapahtuiko sitä edes. No täytyy myöntää että latasin eilen
google earth ohjelman koneelle ja tutkailin sieltä kaikkia tuntemiani
paikkoja Lapista. Kelan lehteä lukiessa aamupalalla silmään osui heti
Kemijärveä käsittelevä artikkeli, jossa oli kuva naisesta ja
tienviitasta, missä luki lappilaisten paikkakuntien nimiä :) Ja
lappirupeamaa kiittelin myös aamulla kun kävin juoksemassa ja ekaa
kertaa juoksin semmoisen pururataringin kaksi kertaa ympäri. Okei matka
ei ole edes mikään tajuttoman pitkä mutta keväällä kun aloitin en
jaksanut juosta kuin ehkä puolet yhdestä kierroksesta ja loput kävelin.
Ja nyt meni aika helposti kaksi kierrosta, koska kunto on kivasti
noussut. Välillä oikein hymyilytti juostessa kun muisteli miten ikävältä
juokseminen oli keväällä tuntunut juuri siinä kohtaa. Ja nyt käytän
myös mp3 soitinta, minkä ansiosta juokseminen ei ole niin tylsää eikä
tarvitse kuunnella omaa hengitystä ja raskasta askelta :P
Mutta niin ahdistaa ajatus, että tuo erilainen elämäntyyli, mitä pääsi hiukan maistamaan, lipuu sormien välistä pois.