Vauveli

Meidän neljäs vauveli tuli siis maailmaan tuossa joulukuun puolivälin tienoilla vähän lasketun ajan jälkeen. Mulla on kaikki menneet yli niin ei tämäkään ylimeno minään yllätyksenä tullut. Sillä lailla yllätyin vähäsen että luulin tämänkin synnytyksen alun olevan sellainen kuin kolmosen mutta tämä alkoikin samaan tyyliin kuin kaksi ensimmäistä. Sillä lailla, eräänä päivänä. Kolmonen teki tuloaan useamman päivän ennen kuin väsyin siihen ja lähdin sairaalaan näytille ja viiden tunnin päästä lapsi olikin syntynyt. Kolme muuta ovat alkaneet yhtenä päivänä ilman mitään ennakkoilmoituksia ja kauheissa tuskissa sitten yön tunteina ollaan sairaalaan lähdetty ja lapsi on tullut sitten joskus :D 

Mulla on olleet ainakin nuo kaksi viimeisintä avosuisessa tarjonnassa synnytyksessä ja kumpaakin on vähän autettu imukupilla mutta mitään välilihan leikkauksia ei olla tarvittu ja nyt en edes revennyt yhtään tai ainakaan niin että olisi jotain pitänyt ommella. Vauveli oli vähän jo väsähtänyt siihen synnytystouhuun niin siksikin hänet piti saada tulemaan lopulta aika nopeasti ulos. Mutta sai jo hyvät pisteet viiden minuutin ikäisenä ja muutenkin kaikki niin kuin pitääkin. Hän oli neljä kiloa ja 51 cm eli hyvin samaa luokkaa mitä kaksi edellistä. E oli meidän pieni sintti ollen 3370 g muistaakseni. Hauskaa tässä oli että E ja tämä uusi tulokas N ovat syntyneet ihan samalla kellon lyömällä eli 11:22 :)

Vauvahommat ovat alkaneet tuttuun tapaan ja aika rutiinillahan tämä jo menee. Toki heistä tulee aina hyvinkin omia persooniaan mutta minusta tämä alku tuntuu aina tosi tutulta ja aivan kuin neljättä kertaa hoitaisin samaa vauvaa :D Mutta ei meillä ole tainnut ennen olla ihan näin hyvin lihovaa tapausta. Kuudessa viikossa tullut 1,5 kg painoa ja 5 cm pituutta!

Isommat sisarukset ovat ottaneet hänet ihan hyvin vastaan eikä mitään suurempaa mustasukkaisuusongelmaa ole esiintynyt. Toki on tylsää kun pikkuveljen kanssa ei voi leikkiä ja se nukkuu aina vaan ja silloin siihen ei saa koskea ja sillon kun se on hereillä niin se itkee ilmavaivojaan tai syö. Mutta onneksi hän on jo alkanut vähän hymyilemään meille ja katselemaan enemmän ympärilleen niin että se hereilläolokin alkaa olemaan ihan kivaa. Kun vielä se vatsa siitä asettuu ja oppii toimimaan kunnolla niin meillä ei ole mitään hätää. Innolla jo odotan sitä aikaa kun hän saa alkaa istumaan tässä meidän kanssa pöydän ääressä ja olemaan enemmän osana porukkaa. Mutta täytyy koittaa muistaa nauttia tästäkin ajasta kun hän on edelleen tuollainen pieni vauvanpötkylä. Tätä aikaa kun ei valitettavasti takaisin saa.